Työ ei vastaa sovittuja tehtäviä

Ap voisi avata vähän lisää, onko kyse jostain kesätyöstä, oletko junior- vai senior-tason tekijä vai mikä? Ja millä tavalla tehtävät eroaa. Jos on jotain hanttihommia, on hyvä tehdä mitä käsketään tehdä. Jos taas jotain asiantuntijahommaa, jossa teetkin ihan jotain muuta mihin sinulla ei ole asiantuntemusta tai et pääse yhtään käyttämään sinulla olevaa osaamista, niin siitä pitää kyllä keskustella.

Ja toisaalta, firmoissa tilanteet muuttuvat nykyään niin nopeasti, ettei ainakaan pieneen firmaa voi välttämättä ihan muuttumattomilla ja pilkulleen rajatuilla tehtäväkuvauksilla palkata ihmisiä. On hyvä, jos pystytään esim. avittamaan ja tuuraamaan lomalla olijoita. Ja se on monesti myös hyvä asia, että pääsee näkemään ja tekemään muutakin kuin sitä omaa pikkulaatikkoa.

On vähän eri asia, ovatko todelliset tehtävät vaativuudeltaan sitä tasoa, jota toimenkuva edellyttää, jolloin voi ottaa tilanteen mahdollisuutena oppia uutta, vai onko kyseessä tehtävät, jotka eivät vaativuudeltaan vastaa toimenkuvaa ja jotka eivät tarjoa sitä kehitysmahdollisuutta, jota Ap ehkä tehtävältä odotti.

Sitten on vielä se, että jos piti tehdä asioita A ja B ja tekeekin asioita C ja D eikä vaan tykkää niistä, pitää etsiä uusi duuni.

Onko sulle koskaan käynyt niin, että sulle laitetaan kaikki ne hommat, joita asiasta oikeasti vastuussa oleva taho ei osaa tai viitsi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Olen päässyt etenemään urallani kovaa vauhtia kun asenne on ollut täysin päinvastainen kuin Ap:llä. Olen tehnyt kaikkia tehtäviä mitä eteen on ollut, tehnyt ne mahdollisimman hyvin enkä ole keskittynyt nusssimaan työsopparin pilkkuja. Olen tuonut tehtävissä koko ajan lisää ideoita, mitä vielä voisi tehdä, jotta saataisiin lisää asiakkaita jne. En ole repinyt ylipitkiä päiviä, vaan työskennellyt työajan puitteissa, mutta näin työ on ollut itsellekin kiinnostavampaa.

Eli en ajattele vain omaa pikkunapaani, vaan firmaa ja asiakkaita. Jokainen tehtävä on opettanut ja tuonut laajasti osaamista. Myös esihenkilöt ja työnantajat ovat tämän huomanneet. Ovat antaneet sopivaan tahtiin vaativampia tehtäviä, olen päässyt uusin töihin eri firmoihin ja palkka on nyt pitkän matkan yli 5ke/kk parinkymmenen vuoden uran jälkeen. Olen toiminut asiantuntijana, esihenkilö- ja johtajatasoilla eli nähnyt asioita niin työntekijä- kuin työnantajanäkökulmasta.

Itsekkään ja rajoittuneen asenteen takia moni sulkee itseltään ovia ja kehitysmahdollisuuksia. Joskus niitä ikävämpiäkin hommia on tehtävä, se kuuluu vastuun ottamiseen ja niitä on kaikissa töissä. Niin on minullakin edelleen eikä se tule muuttumaan. Niitäkin pitää sietää ja tehdä. Toki jos homma tökkii ihan täysin, on aika vaihtaa.

Se vain pitää muistaa, että ei työpaikan vaihto omaa asenneongelmaa korjaa, jos sellainen on. Näillä tyypeillä on aina kaikki huonosti, ovat he missä työpaikassa vain. Itsensä kanssa heillä on vaikeinta.

23/23 |

klo 9:57 | 30.7.2023

Onko sulle koskaan käynyt niin, että sulle laitetaan kaikki ne hommat, joita asiasta oikeasti vastuussa oleva taho ei osaa tai viitsi tehdä?

Tässä on kyllä iso merkitys sillä, onko annetut työtehtävät sellaisia joita ap ei osaa tehdä tai kykene tekemään, vai "vain" sellaisia joista ei tykkää. Ja onko kyseessä jonkinlainen opetteluvaihe, jossa aloitetaan helpoimmista hommista, vai onko tehtävien tarkoitus olla pitemmänkin aikaa sellaisia kuin nyt.

Lähtökohtaisesti organisaatiossa tehdään niitä asioita, joita organisaation näkökulmasta on tarve tehdä. Ei niitä asioita, mitä joku haluaa tehdä. Tilanteet muuttuu ja vaikka olisi suunniteltu jotain, voidaan joutua priorisoimaan jotain muuta ja lykkäämään tai jättämään joitakin suunnitelmia. Toki työnantajan kannattaa huomioida, että hyvät osaajat voivat valita duuninsa ja jos eivät pääsekään tekemään sitä, mitä kokevat motivoivana, he voivat etsiä nopeasti uuden duunin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päässyt etenemään urallani kovaa vauhtia kun asenne on ollut täysin päinvastainen kuin Ap:llä. Olen tehnyt kaikkia tehtäviä mitä eteen on ollut, tehnyt ne mahdollisimman hyvin enkä ole keskittynyt nusssimaan työsopparin pilkkuja. Olen tuonut tehtävissä koko ajan lisää ideoita, mitä vielä voisi tehdä, jotta saataisiin lisää asiakkaita jne. En ole repinyt ylipitkiä päiviä, vaan työskennellyt työajan puitteissa, mutta näin työ on ollut itsellekin kiinnostavampaa.

Eli en ajattele vain omaa pikkunapaani, vaan firmaa ja asiakkaita. Jokainen tehtävä on opettanut ja tuonut laajasti osaamista. Myös esihenkilöt ja työnantajat ovat tämän huomanneet. Ovat antaneet sopivaan tahtiin vaativampia tehtäviä, olen päässyt uusin töihin eri firmoihin ja palkka on nyt pitkän matkan yli 5ke/kk parinkymmenen vuoden uran jälkeen. Olen toiminut asiantuntijana, esihenkilö- ja johtajatasoilla eli nähnyt asioita niin työntekijä- kuin työnantajanäkökulmasta.

Itsekkään ja rajoittuneen asenteen takia moni sulkee itseltään ovia ja kehitysmahdollisuuksia. Joskus niitä ikävämpiäkin hommia on tehtävä, se kuuluu vastuun ottamiseen ja niitä on kaikissa töissä. Niin on minullakin edelleen eikä se tule muuttumaan. Niitäkin pitää sietää ja tehdä. Toki jos homma tökkii ihan täysin, on aika vaihtaa.

Se vain pitää muistaa, että ei työpaikan vaihto omaa asenneongelmaa korjaa, jos sellainen on. Näillä tyypeillä on aina kaikki huonosti, ovat he missä työpaikassa vain. Itsensä kanssa heillä on vaikeinta.

23/23 |

klo 9:57 | 30.7.2023

Onko sulle koskaan käynyt niin, että sulle laitetaan kaikki ne hommat, joita asiasta oikeasti vastuussa oleva taho ei osaa tai viitsi tehdä?

On. Asiantuntija/projektiorganisaatiossa on käynyt näin monestikin. Toisaalta, ei kenenkään hommia kasata toisille, ellei kerta kaikkiaan vain ole resursseja. Ajan myötä kyllä esihenkilöt ja kaikki huomaavat, että keillä hommat sujuvat vuodesta toiseen, tehtävät tulee tehtyä hyvin ja tulee tulosta. Se näkyy sitten etenemisessä palkassa ja työnkuvassa. Ja toisaalta ne, jotka eivät oikein saa mitään tulosta aikaan, eivät vain "osaa tai viitsi" tai saa hommista kiinni, jäävät junnaamaan urallaan, valittavat vuodesta toiseen milloin mistäkin, vaihtavat työpaikkaa tai saavat potkut seuraavissa yt:ssä.

Vauhdilla ja hyvällä motivaatiolla vain itse eteenpäin tehtävistä toiseen, organisaation osista toisiin, tarvittaessa firmasta toiseen, koko ajan tulosta tehden, niin kyllä siinä itselle käy hyvin - ei näille työn/vastuunvälttelijäluusereille.

Ja minun ajatukseni liittyvät nyt näille toimialoille, millä itse olen toiminut, ei päde varmastikkaan kaikkialla (esim joku sote-ala voi olla hyvin erilainen ala verrattuna omaani). Itse en jäisi alalle tai firmaan ollenkaan, jos olisi räikeitä väärinkäytöksiä ja epäreiluuksia tai ei mahdollisuuksia edetä.

Vastavuoroisuuden etiikka ei toimi työmarkkinoilla.

Työt voi olla mitä sattuu, koska juurikin kirjattu, muut esihenkilön määräämät työtehtävät tms., onpa jopa tilanteita, että töitä ei anneta tehtäväksi vaan henkilö saa itse keksiä, että mikä hyödyttäisi.

Töitä ei välttämättä tehdä, vaan ne sullotaan kaappeihin piiloon, jos eivät ole määräaikoihin sidottuja.

Aika menee työtovereiden kiusaamiseen tai papereiden siirtelyyn paikasta toiseen. Juoruilu asiakkaan asioista näyttää olevan yleistä.

Sitten ihmetellään kun määrärahat on taas ylitetty.

Ei päätä ei häntää.

Vierailija kirjoitti:

Joo, on hyvä että on määritelty ne raamit, mutta minusta se on työntekijän etu, että sitä osaamisaluetta myös laajennetaan. Koskaan ei voi tietää mitä sillä työnantajalla on huomenna tarjota.

Minä olin toimistosihteeri. Esimiehen mukaan minun olisi pitänyt pestä ikkunoita ja vaihtaa toimiston kukille mullat, koska sopparissa luki "muut erikseen määrittelemättömät työt tarpeen mukaan". 

En ollut kiinnostunut kasvinhoitajan tai ikkunanpesijän töistä, vaikka niitä olisi tarjottu.