Kylmä, ilkeä puoliso

Jätin miehen 15 avioliittovuoden jälkeen tästä syystä. Elämäni suurin virhe oli kun en seurannut vaistoani ja valitsin hänet järkisyistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ihminen on tunnekylmä?

Tunnekylmyyden juuret ovat lapsuudessa.

Jos lapsi kasvaa kodissa, jossa vanhemmat eivät kohtaa häntä tunnetasolla, hänen kykynsä ymmärtää muiden tunteita jää vähäiseksi. Empatiakyky kehittyy lapsella varhaisessa tunnesiteessä aikuisen kanssa.

Tunneköyhyydellä voi olla myös geneettistä taustaa eli taipumus siihen voi periytyä.

Tunnekylmä ihminen ei itse koe tilannetta ongelmalliseksi. Siksi muutos on epätodennäköinen.

Tunnekylmyydestä voi olla hyötyä esim. ammateissa, joissa on osattava olla kylmäpäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut varsinkin miehet muuttuu tommoisiksi vanhemmiten. Et pysty muuttamaan sitä, jos ei itse halua muuttua. Älä pilaa elämääsi.

Hän on aina ollut samanlainen. Olin täysin valmis eroon vuosi sitten, mutta mies halusi jatkaa ja mentiin vielä terapiaan vuodeksi. Siitä ei ollut apua. Mies johdatteli keskustelua, eikä mielestäni ollut rehellinen. Kaunisteli omaa osuuttaan sujuvasti ja se sai minut vaikuttamaan turhasta valittajalta. Koin jälleen kerran saman mitä aina aiemminkin. Minun tunteilleni ei ollut merkitystä. Ne olivat täysin yhdentekeviä.

Samoin minun väsymys, se että teen suurimman osan kotitöistä, huolehdin lapsista, ja teen vielä enemmän palkkatöitäkin (muuten meillä loppuu rahat) oli omaa syytäni, minut haluttiin laittaa siihen muottiin että määrään kaikesta, vaikka se ei pidä paikkaansa. Olen joutunut pakon edessä ottamaan vastuuta lähes kaikesta, vaikka en haluaisi. Se on hirveää. Mieheni on hyvin pitkälti perässävedettävä, mutta samalla kuitenkin ilkeä ja vaikea persoona. Tosi hankala yhdistelmä! Mies jatkaa terapiassa yksin, mutta en jaksa uskoa että siitä on apua. T. Ap

Niin ja muistinko vielä sanoa, että minä olen erittäin viehättävä, empaattinen, älykäs, sosiaalinen, seksikäs ja kaikkien jumaloiva ihminen, paavikin juuri pisti whatsuppia, että aikoo julistaa minut pyhimykseksi.Ap

Millä tavoin on ilkeä, mitä esim. sanoo?

Seksin puutteella on tässä varmasti osuus, kostaa todennäköisesti osittain ap:lle sitä, ja kierre on valmis.

Nämä on siitä hankalia tapauksia, ettei asianosainen yleensä näe vikaa itsessään, kaikki vika on muissa.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin on ilkeä, mitä esim. sanoo?

Seksin puutteella on tässä varmasti osuus, kostaa todennäköisesti osittain ap:lle sitä, ja kierre on valmis.

Nämä on siitä hankalia tapauksia, ettei asianosainen yleensä näe vikaa itsessään, kaikki vika on muissa.

Väsyneelle, pihtaavalle eukolle saakin olla ilkeä!

Kun olet vuoden pihdannut, niin miehesi pitäisi todeta, että emakko on jätettävä. Kämppäkaveri ei ole aviopuoliso.

Ei sitä voi mitenkään syttyä kylmälle ihmiselle. Yritin ja toinen jankkasi vain siitä, mitä minulla on jalkojen välissä. Ei yhtään aikuisen ihmisen puhetta tai minun persoonani huomioonottoa.

Muutaman kerran kokeilin, josko hän tajuaisi vinkistä edes halata minua. Ei tajunnut. Oli sukupuolielimessä kiinni. Ilkesi vielä oman orkkunsa jälkeen sanoa, että minä olen sitä tyyppiä, joka ei saakaan ikinä.

Olen saanut hänen kanssaan kerran. Sen jälkeen hän kieltäytyi olemassa samassa asennossa. Se ei tunnu hänestä hyvältä jos toinen nauttii ja saa. Vain hänen pitäisi nauttia ja saada. Toisesta osapuolesta ei ole hänelle yhtään väliä. Tulee vain kateelliseksi toisen nautinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin on ilkeä, mitä esim. sanoo?

Seksin puutteella on tässä varmasti osuus, kostaa todennäköisesti osittain ap:lle sitä, ja kierre on valmis.

Nämä on siitä hankalia tapauksia, ettei asianosainen yleensä näe vikaa itsessään, kaikki vika on muissa.

Väsyneelle, pihtaavalle eukolle saakin olla ilkeä!

Tää oli sarkasmia, mutta myös todellisuutta monessa perheessä.

Tiedätkin jo mitä sinun tulee tehdä, se rohkeus jonka sen toteutukseen tarvitset, on koko ajan kasvamassa! Sinä todellakin olet kasvanut suhteen aikana ymmärtämään että ansaitset rakkautta ja kunnioitusta, pietä siitä kiinni. Vaikka hän tekee mitä tekee luultavasti vain kyvyttömyyttään, ei sinun silti kuulu kuluttaa kallista elämääsi kiinni ihmisessä joka ei kykene arvostaa sinua.

Lapset on sitä onnellisempia mitä onnellisempia vanhemmat on (siltä osin mitä vanhemmat voi vaikuttaa), joten se että laitat itsesi etusijalle, on yhtäkuin laittaisit lapsesi hyvinvoinnin etusijalle. He kokee sen arvottomuuden ja pahan olon, vaikkei kaikki sitä osaa sanottaa jos kysyttäisiin. Mitä huonommin he sen osaavat sanoittaa ja tiedostaa, sitä todennäköisempää että ajautuvat itse aikuisina suhteisiin jossa heitä ei arvosteta ja kumppani on tunnekylmä, tai että heistä tulee tunnekylmä.

Luota siihen että sinun rohkeus kasvaa riittävän suureksi lähteä, ja kun se hetki tulee, niin tiedät kyllä miten toimia. Parasta olisi kun kertoisit jollekkin ystävälle mitä aiot tehdä, ja kysyt tukeeko hän sinua vaikeimman yli. Juurikin kun saat haukut ja kaikki syytökset niskaasi, tarvit siinä tueksi ihmisen joka muistuttaa miten asiat oikeasti meni, ettet ala uskoa sitä ryöpytystä ja kaatua paineen alla.

Varmana on sinussakin puutteesi, niinkö meissä kaikissa, mutta se että sinussa on puutteita, ei tarkoita että sinun tulisi jakaa elämää ihmisen kanssa joka ei arvosta sinua. Ennen sinun puutteena oli ettet arvostanut itsekkään itseäsi ja valitsit tuollaisen miehen, nyt se on muuttumassa, ja valitset itsesi ja onnen.

Paljon voimaa ja jaksamista päätöksen tekemiseen, pystyt kaikkeen kun vaan luotat. Rakkautta sinulle <3

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkin jo mitä sinun tulee tehdä, se rohkeus jonka sen toteutukseen tarvitset, on koko ajan kasvamassa! Sinä todellakin olet kasvanut suhteen aikana ymmärtämään että ansaitset rakkautta ja kunnioitusta, pietä siitä kiinni. Vaikka hän tekee mitä tekee luultavasti vain kyvyttömyyttään, ei sinun silti kuulu kuluttaa kallista elämääsi kiinni ihmisessä joka ei kykene arvostaa sinua.

Lapset on sitä onnellisempia mitä onnellisempia vanhemmat on (siltä osin mitä vanhemmat voi vaikuttaa), joten se että laitat itsesi etusijalle, on yhtäkuin laittaisit lapsesi hyvinvoinnin etusijalle. He kokee sen arvottomuuden ja pahan olon, vaikkei kaikki sitä osaa sanottaa jos kysyttäisiin. Mitä huonommin he sen osaavat sanoittaa ja tiedostaa, sitä todennäköisempää että ajautuvat itse aikuisina suhteisiin jossa heitä ei arvosteta ja kumppani on tunnekylmä, tai että heistä tulee tunnekylmä.

Luota siihen että sinun rohkeus kasvaa riittävän suureksi lähteä, ja kun se hetki tulee, niin tiedät kyllä miten toimia. Parasta olisi kun kertoisit jollekkin ystävälle mitä aiot tehdä, ja kysyt tukeeko hän sinua vaikeimman yli. Juurikin kun saat haukut ja kaikki syytökset niskaasi, tarvit siinä tueksi ihmisen joka muistuttaa miten asiat oikeasti meni, ettet ala uskoa sitä ryöpytystä ja kaatua paineen alla.

Varmana on sinussakin puutteesi, niinkö meissä kaikissa, mutta se että sinussa on puutteita, ei tarkoita että sinun tulisi jakaa elämää ihmisen kanssa joka ei arvosta sinua. Ennen sinun puutteena oli ettet arvostanut itsekkään itseäsi ja valitsit tuollaisen miehen, nyt se on muuttumassa, ja valitset itsesi ja onnen.

Paljon voimaa ja jaksamista päätöksen tekemiseen, pystyt kaikkeen kun vaan luotat. Rakkautta sinulle <3

Kiitos tästä ihanasta viestistä! Kaikkea hyvää sinulle! T. Ap

En lähtisi lasten perhettä orgun puutteen takia rikkomaan. Voihan sitä itsekin itsensä tyydyttää. Harvat naiset saa normiseksistä orgun.

Mutta yleinen ilmapiiri kodissa on avain asia. Jos te siellä toisillenne mökötätte ja kiukuttelette, mies seksin puutteesta ja vaimo siitä ettei mies tyydytä häntä kunnolla, niin ehkä kotinne ei ole paras kasvuympäristö lapsille.

Minä suosittelisin teitä tekemään kompromissin. Tulkaa vastaan toisianne puolitiehen. Joustatte molemmat. Viisaus parisuhteeseen kuuluu: Haluatko olla onnellinen vai oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P ei muutu. Kylmyys asuu hänessä, hänellä ei ole sielua, siellä on jäätä. Lapset, ne aiheuttivat suuren kriisin. Kylmä nainen ei halua olla äiti, mies hoitaa ja rahoittaa.

Nyt on kysymys kylmästä miehestä. T. Ap

Jonka sinä olet itse valinnut.Eikö?

Jaksatkin jankuttaa aina tuota samaa. Kysymyshän on siitä että moni mies esiintyy itseään parempana saadakseen naisen ja sitten vuosien oäästä paljastuu miehen todellinen luonne. Nainen siis joutuu petetyksi ja sinä syyllistät uhria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P ei muutu. Kylmyys asuu hänessä, hänellä ei ole sielua, siellä on jäätä. Lapset, ne aiheuttivat suuren kriisin. Kylmä nainen ei halua olla äiti, mies hoitaa ja rahoittaa.

Nyt on kysymys kylmästä miehestä. T. Ap

Jonka sinä olet itse valinnut.Eikö?

Jaksatkin jankuttaa aina tuota samaa. Kysymyshän on siitä että moni mies esiintyy itseään parempana saadakseen naisen ja sitten vuosien oäästä paljastuu miehen todellinen luonne. Nainen siis joutuu petetyksi ja sinä syyllistät uhria.

Juu, miehellä oli kiire muuttaa yhteen ja esikoinen oli jo syntynyt reilu kaksi vuotta siitä kun oltiin oltu yhdessä! Naimisiinkin halusi hyvin pian. Ja siis itse halusi lasta. Sen kanssa jättikin sitten yksin kun oli kiire mennä omia menojaan. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku ihminen on tunnekylmä?

Tunnekylmyyden juuret ovat lapsuudessa.

Jos lapsi kasvaa kodissa, jossa vanhemmat eivät kohtaa häntä tunnetasolla, hänen kykynsä ymmärtää muiden tunteita jää vähäiseksi. Empatiakyky kehittyy lapsella varhaisessa tunnesiteessä aikuisen kanssa.

Tunneköyhyydellä voi olla myös geneettistä taustaa eli taipumus siihen voi periytyä.

Tunnekylmä ihminen ei itse koe tilannetta ongelmalliseksi. Siksi muutos on epätodennäköinen.

Tunnekylmyydestä voi olla hyötyä esim. ammateissa, joissa on osattava olla kylmäpäinen.

Exän perhe oli juuri tällainen. Aina tuli todella pinnallinen fiilis kun sinne meni käymään. Sellainen että kohteliaasti kysytään kuulumiset mutta mitään syvällistä ei puhuta ikinä. Eivät esimerkiksi koskaan soitelleet, siis exä ja vanhempansa keskenään. En yhtään ihmettele, että exä oli todella tunnekylmä jos on kasvanut tuollaisessa kodissa. Ajattelin että olisipa hirveää jos saisimme lapsia ja tuo olisi heidän mummola.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus on se, että muuttuu yhä pahemmaksi. Toimeen tulee ajatellen sitä, mikä olisi vaihtoehto. Ei olisi lapsilla yhtä kotia, pitäisi jakaa velat, omaisuus ja sosiaalinen verkosto. Loppujen lopuksi tämä ei oikein paha olekaan (vielä).

Niin joo, ketäänhän ei ole tapettu 🙄.

Ei mutta vakavasti otettavan alas meni ferritiini tämän suhteen aikana. Stressi.

Ap

Miten stressi aiheuttaa ferritiinin laskua?

Stressi voi aiheuttaa ja usein aiheuttaakin hapotonta mahaa eli mahalaukkuun ei erity riittävästi suolahappoa ja ruuansulatusentsyymejä. Suolahapon puute aiheuttaa puutostiloja esim. raudasta, sinkistä ja B12-vitamiinista, kun nämä eivät hapottoman mahan seurauksena imeydy.

Olisiko sinullekin tukea omasta yksilöterapiasta, joka jatkuisi läpi vaikeiden tulevienkin vaiheiden läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sellaisen kanssa olemista pitäisi jatkaa?'Senkun lähtee menemään vaan.

Siis jos maalaisjärki toimii.

Itehän sen puolison on valinnu joten ite sen voi jättääkin.

Kyllä. Olen vaan ollut niin poikki tässä suhteessa että mennyt jo vuosia selviytymismoodilla vaan. Lapsiakin tosiaan on. Olen pyöritellyt eroa jo vuosia, mies aina halunnut jatkaa. Nyt alkaa olla hänelläkin mitta täysi seksin puutteen takia, mutta itse en pysty enkä halua päästää häntä lähelle niin kauan kun hän on ilkeä minua kohtaan. T. Ap

Tuo on teidän yhteinen ongelma. Suhteen ongelma. Vuoden seksittömyys eli fyysisen yhteyden puute sekä tunnetason yhteyden puute tekee teidän suhteestanne kylmän

Vierailija kirjoitti:

Jätin miehen 15 avioliittovuoden jälkeen tästä syystä. Elämäni suurin virhe oli kun en seurannut vaistoani ja valitsin hänet järkisyistä.

Sama juttu täällä. Yhdessä oloa oli takana yli 20 v. ja avioliittoa yli 10, kun vihdoin uskalsin jättää uhkailevan, tunnekylmän ja henkistä väkivaltaa käyttävän miehen. Raivokohtaukset ja aggressiivisuus aiheuttivat jatkuvaa pelkoa sekä minussa että lapsissa. Erovaiheessa ja heti eron jälkeen sekä ajoittain muulloinkin exä teki elämästä helvettiä, mutta siitä selvisin ja exäkin rauhoittui löydettyään uuden kumppanin. Tosin on kuuleman mukaan jatkanut samaa käytöstä uuden kumppaninsa kanssa, mutta sehän ei ole minun ongelmani.

Hetkeäkään en ole katunut eroa, olisi vain pitänyt erota aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut varsinkin miehet muuttuu tommoisiksi vanhemmiten. Et pysty muuttamaan sitä, jos ei itse halua muuttua. Älä pilaa elämääsi.

Hän on aina ollut samanlainen. Olin täysin valmis eroon vuosi sitten, mutta mies halusi jatkaa ja mentiin vielä terapiaan vuodeksi. Siitä ei ollut apua. Mies johdatteli keskustelua, eikä mielestäni ollut rehellinen. Kaunisteli omaa osuuttaan sujuvasti ja se sai minut vaikuttamaan turhasta valittajalta. Koin jälleen kerran saman mitä aina aiemminkin. Minun tunteilleni ei ollut merkitystä. Ne olivat täysin yhdentekeviä.

Samoin minun väsymys, se että teen suurimman osan kotitöistä, huolehdin lapsista, ja teen vielä enemmän palkkatöitäkin (muuten meillä loppuu rahat) oli omaa syytäni, minut haluttiin laittaa siihen muottiin että määrään kaikesta, vaikka se ei pidä paikkaansa. Olen joutunut pakon edessä ottamaan vastuuta lähes kaikesta, vaikka en haluaisi. Se on hirveää. Mieheni on hyvin pitkälti perässävedettävä, mutta samalla kuitenkin ilkeä ja vaikea persoona. Tosi hankala yhdistelmä! Mies jatkaa terapiassa yksin, mutta en jaksa uskoa että siitä on apua. T. Ap

Ap, kuvaat omaa tilannettani sanasta sanaan. Me tosin ei menty terapiaan tai joskus sitä ehdotin ja mies oli sitä vastaan. Siinä vaiheessa kun kolmannen kerran ilmoitin erosta ja jonka itse tiesin varmaksi, ex olisi ollut valmis terapiaan. Maito oli maassa jo, kaikki tunteet kuolleet eikä vähintäkään ajatusta exän muuttumisesta kunnioittavaksi minua kohtaan ollut olemassa.

Erosta tuli juuri niin inhottava kun kuvasit. Lapset ovat nyt aikuisia ja omissa parisuhteissaan, pitävät miten pitävät isäänsä yhteyttä, ei kuulu minulle.

Miksi jäin niin pitkään?

Toki oli oma valinta jäädä miehen kanssa suhteeseen jonka aloitteen teki mies.

En ymmärtänyt että samaan hengenvetoon voi sanoa rakastavansa ja kohdella kuin pskaläjää. Sanokoon vaan tyhmäksi kun en tajunnut sanojen ja tekojen ristiriitaisuutta.

Kaksi ensimmäistä vuotta eroilmoituksesta meni selviytymiseen. Lapset kasvoivat ja saatiin elämä raiteille. Alkoi helpottamaan.

Eroa tai et, tiedä ettet ole kokemasi kanssa yksin. Etähaliterveisin - N55

Ei mitenkään. Ero. Hän itse selvittää omat ongelmansa, ei ole sinun tehtävä alkaa yrittää parantaa, ei sitä tapahdu. Vanhana yhtä tunnekylmiä, esittää kivaa joskus. Ilmeisesti ei edes riittävän kiinnostunut. Jos joku on väsynyt tai työ vie, sekin eroaa tuosta.