Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä suurin osa ihmisistä EI ajattele näin. Entä sinä?
27.07.2023 |
Keskusteltiin miehen kanssa siitä, miten jotkut ihmiset on elämässä onnekkaampia ja toiset ei. Minä väitin, että näistä vähemmän onnekkaista (sairaana, työtön, päihdeongelmainen, kotiäiti) ajatellaan vahingonilon kautta. Ja että heidän osansa vaikka luokkakokouksessa on olla niitä, joista voidaan ajatella, että onneksi minulle ei käynyt noin.
Ja ennen kuin kukaan enempää suuttuu, olen itse tällainen. Sairastuin lukioiässä, enkä ole sen jälkeen saanut "mitään aikaiseksi".
Vanha koulukaveri kysyi haluaisinko nähdä ja vastasin en. Mies ei tätä mitenkään voi ymmärtää, että miksi en mene. Minä en halua mennä toisen eteen ylipainoisena, kouluttamattomana kotiäitinä. En halua antaa sitä fiilistä, että onneksi ei ole asiat sentään näin kuten minulla.
Kommentit (47)
Itse ajattelen amklaisista ja amiksista vahingonilon kautta, mutta nuo oikeasti huono-osaiset (työttömät yms.) saavat vain ärsyyntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä canceloit nyt itse itsesi sekä vanhat luokkakaverit, vieläpä etukäteen.
Jos ymmärsin oikein, ei ollut kyse luokkakokouksesta vaan yksi luokkakaveri halusi tavata? Hänellä tuskin on mitään ennakkoajatuksia, tai korkeintaan positiivisia, koska haluaisi tavata juuri sinut.
Yeitä miettiä, miksi häpeät itseäsi niin paljon, että se estää muiden tapaamisen. Onko sulla muita kavereita? Masennusta ? Koska kuulostaa vähän siltä, että mies haluaisi sinun saavan seuraa.
Et ilmeisesti tiedä mitään luokkakaverin nykytilaanteesta? Voihan olla, että hänellä menee vielä huonommin ja yrittää saada tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajenna tuota ajatteluasi lähimmäisiisi, siinä on elämänmuutoksen ja onnen avaimet piilotettuna.
Esim. "en halua mennä mieheni eteen ylipainoisena" , "en halua mennä lasteni eteen kouluttamattomana kotiäitinä" jne."haluan kuolla nuorena ylisuorittamisen stressiin"
No, aika monta koulutettua ja normaalipainoista naista, jotka ovat myös vaimoja sekä äitejä, lienee hengissä parhaillaankin. Toki kukin taplaa tyylillään, tässä ap:n tapauksessa tyyli ilmeisesti tekee hänet itsensä onnettomaksi.
En mitenkään usko, että suurin osa ajattelisi muista ilkeästi. Tällä kuitenkaan ei edes ole mitään väliä koska merkitystä on vain sillä mitä ne ihmiset, joita tapaat ajattelevat (oikeasti silläkään ei ole juuri väliä paitsi siltä kannalta haluaako heidän kanssaan viettää aikaa). Tämä selviää parhaiten tapaamalla ja katsomalla miten menee.
Minusta vaikuttaa siltä, että kärsit jonkinlaisesta alemmuskompleksista. Ymmärrän luultavasti jossain määrin, sillä itse olen kotirouvana ulkomailla ja puolisoni työ on se, mikä herättää ihailua kun taas minä herätän (lähinnä joissakin suomalaisissa tuttavissamme) korkeintaan ihmetystä. Elämässä täytyy tehdä valintoja ja lisäksi tulee tilanteita, joiden seurauksena joskus jopa väistämättä ajaudutaan johonkin suuntaan. Kaikkea ei voi saada ja sen kanssa joutuu oppimaan elämään.
Minulla on arvo eikä kukaan ulkopuolinen oikeasti edes tiedä mitä teen ja olen tehnyt. Oma arvoni ei riipu muiden validoinnista. Tämä sama pätee sinuun. Sinullakin on arvo. Suosittelen näkemään sen ja sitten menemään niihin tapaamisiin mikäli ne kuitenkin kiinnostaisivat.
Jos nyt luokkakokousta ajatellaan, niin varmasti siellä on joku/ joitakuita, jotka ovat menestyneet paremmin työelämässä kuin aloittaja. Varmasti siellä on joku/ joitakuita, joilla elämä on mennyt jokseenkin samalla tavalla kuin aloittajalla. Varmasti joukossa on joku/joitakuita, keillä menee vielä huonommin
He ehkä eivät tule luokkakokoukseen, koska ovat vakavasti sairaita tai päihdeongelmaisia. Paljon mahdollista, että joku on jo kuollut. Joku on eronnut, kenties jo kahdesti. Tai jäänyt leskeksi. Jollakin voi olla lapsia usean eri puolison kanssa ja toisella ei ensimmäistäkään, vaikka se olisi suurin toive.
Sulla on koti, välittävä puoliso ja perhe. Siinä on kolme asiaa, jotka sinulla ovat hyvin ja paremmin kuin jollain toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mistään paskaakaan. Näin nelikymppisenä sen ymmärtää. Mutta ymmärrän oikein hyvin reaktiosi ja tunnetilasi tuossa asiassa.
"haluan kuolla nuorena ylisuorittamisen stressiin"