Lue keskustelun säännöt.
Matkustustyötä tekevien puolisot - tiedättekö aina missä puolisonne on?
27.07.2023 |
Juttelin siskoni kanssa. Sekä hän että hänen pulisonsa matkustavat paljon töissä. Siskoni ei muistanut, missä puolisonsa on vaan joutui tarkistamaan jostakin, että Berliinissä näköjään. Hän ei myöskään itse muista omia tulevia reissujaan kuin ehkä kuukauden eteenpäin. Jos kysyn vaikkapa marraskuussa jotakin viikkoa, hän joutuu tsekkaamaan kalenterista ja kappas, silloin onkin kahden päivän reissu Etelä-Afrikkaan.
Trivialisoituuko matkustaminen töissä näin paljon, jos
Sitä joutuu tekemään valtavasti?
Kommentit (34)
Ex aviomies matkusti työkseen. En kyllä tiennyt missä kulki muuta kuin mantereen tai maan osalta. Ex oli vihainen kun en joka päivä soittanut ja osoittanut puhelimessa ikävöintiä. No mulla on omakin elämä Suomessa ja aikuisena selviän ikävöimättä puolison työmatkan ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin reissutyöt siinä vaiheessa, kun aamulla herätessäni en muistanut, missä olin. Ja olen absolutisti. Piti katsoa kännykästä google mapsista. Ihan sairaan hyydyttävää puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ex aviomies matkusti työkseen. En kyllä tiennyt missä kulki muuta kuin mantereen tai maan osalta. Ex oli vihainen kun en joka päivä soittanut ja osoittanut puhelimessa ikävöintiä. No mulla on omakin elämä Suomessa ja aikuisena selviän ikävöimättä puolison työmatkan ajan.
Tunnut olevan ylpeä siitä, ettet ikävöinyt puolisoasi? Minustakin olisi ollut ikävä, jos mies ei olisi ikävöinyt minua, kun aikoinaan asuin viikot toisella paikkakunnalla neljän vuoden ajan ja sen jälkeen tein matkatöitä useita vuosia.
Mieskin on tehnyt matkatöitä koko työuransa ajan. Kyllä mä ikävöin ja soitellaan useamman kerran päivässä tai viestitellään. Matkoilla on yksinäistä ja tylsää, siksi nykyisin matkustan mieheni mukana, kun se on mahdollista.
Kyllä me tiedetään, kumpikin matkustetaan töiden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
up
Up in the air again? Ever heard of Teams?
Ei tuo siirtyile kuin Suomessa, mutta en kyllä muista yhtään, missä on milloinkin. Itse olen täällä neljän seinän sisällä etätyössä, minut on helppo löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista kyllä missä on juuri sillä hetkellä, yhteyttä kyllä pidetään pöivittäin ja koska samassa firmassa ollaan töissä nii jutellaan työmatkojen työsisällöstäkin. Mutta tulevia omia ja miehen työmatkoja en nyt viikolleen mitenkään muista. Tiedän mitä on tulossa nyt tässä syksyllä mutta ajankohdat ei ole muistissa vaan kalenterista pitää tsekata.
Sitä pitäisin meidän parisuhteessa outona jos ei tiedettäisi missä maassa ja kaupungissa toinen on milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex aviomies matkusti työkseen. En kyllä tiennyt missä kulki muuta kuin mantereen tai maan osalta. Ex oli vihainen kun en joka päivä soittanut ja osoittanut puhelimessa ikävöintiä. No mulla on omakin elämä Suomessa ja aikuisena selviän ikävöimättä puolison työmatkan ajan.
Tunnut olevan ylpeä siitä, ettet ikävöinyt puolisoasi? Minustakin olisi ollut ikävä, jos mies ei olisi ikävöinyt minua, kun aikoinaan asuin viikot toisella paikkakunnalla neljän vuoden ajan ja sen jälkeen tein matkatöitä useita vuosia.
Mieskin on tehnyt matkatöitä koko työuransa ajan. Kyllä mä ikävöin ja soitellaan useamman kerran päivässä tai viestitellään. Matkoilla on yksinäistä ja tylsää, siksi nykyisin matkustan mieheni mukana, kun se on mahdollista.
Eikö se ole kauhean rankkaa koko ajan ikävöidä? En minä ikävöi miestä sen enempää työpäivän aikana oli mies sitten naapurikaupingissa tai toisella mantereella. Eikä kyllä ehdittäisi mintaa kertaa päivässä soittelemaan tai oikein viestittelemäänkään. Matkoilla on kiireistä, samoin arki Suomessa on kiireistä. Ei yksinäistä ja tylsää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi puoliso ei enää matkusta niin paljon kuin ennen. Nyt pysyn kokolailla kartalla, missä hän menee. Ennen oli toisin. Matkat oli monta viikkoa pitkiä ja niissä oli monta kohdetta. Kolme neljä maata kerralla jossain päin Kaukoidässä. En tiennyt läheskään aina, mikä maa oli vuorossa. Oma työni ei sisällä matkailua, kerran on käyty Helsingissä päiväseltään.
Se on sitä arkea. Nyt kyllä muistan puolison kohteen koska kyseessä pidempi komennus, mutta lyhyempiä en muista. En aina muista omianikaan. Eikä sillä oikein ole väliäkään onko puoliso nyt 200 vai 2000 km päässä, kotona se ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex aviomies matkusti työkseen. En kyllä tiennyt missä kulki muuta kuin mantereen tai maan osalta. Ex oli vihainen kun en joka päivä soittanut ja osoittanut puhelimessa ikävöintiä. No mulla on omakin elämä Suomessa ja aikuisena selviän ikävöimättä puolison työmatkan ajan.
Tunnut olevan ylpeä siitä, ettet ikävöinyt puolisoasi? Minustakin olisi ollut ikävä, jos mies ei olisi ikävöinyt minua, kun aikoinaan asuin viikot toisella paikkakunnalla neljän vuoden ajan ja sen jälkeen tein matkatöitä useita vuosia.
Mieskin on tehnyt matkatöitä koko työuransa ajan. Kyllä mä ikävöin ja soitellaan useamman kerran päivässä tai viestitellään. Matkoilla on yksinäistä ja tylsää, siksi nykyisin matkustan mieheni mukana, kun se on mahdollista.
Eikö se ole kauhean rankkaa koko ajan ikävöidä? En minä ikävöi miestä sen enempää työpäivän aikana oli mies sitten naapurikaupingissa tai toisella mantereella. Eikä kyllä ehdittäisi mintaa kertaa päivässä soittelemaan tai oikein viestittelemäänkään. Matkoilla on kiireistä, samoin arki Suomessa on kiireistä. Ei yksinäistä ja tylsää
En minäkään työpäivän aikana ikävöi, mutta matkatyöhän tarkoittaa sitä, ettei yöksi tulla kotiin ehkä useampaan viikkoon. Kyllä meillä on aina ollut tapana vaihtaa kuulumiset päivittäin ja soittaa hyvän yön soitto, usein tulee laitettua myös tekstareita ja kuvia, useimmiten ruuasta mitä ollaan syöty. Hotellielämä on oikeasti tappavan tylsää, yleensä matkoilla tulee siksi tehtyä töitä illallakin.
Erossa oleminen oli välillä rankkaa silloin, kun lapset olivat pieniä ja hoidettavia kotiasioita oli enemmän. Mutta ikävä on edelleen mennä yksin nukkumaan, jos jompikumpi on poissa. Meillä on pitkä liitto, olisin huolissani, jos yhtään ei olisi ikävä.
Rakastan matkailua ja jopa lentokentillä notkumista, nimittäin kun hupimatkailen ulkomailla 5-6 reissua vuodessa.
Joka kerta kuitenkin mietin että olisi HIRVEÄÄ jos joutuis koko ajan tekemään tuota samaa työkseen.
Mietin että se tuhoaa varmasti koko elämän, parisuhteeen nyt ainakin.
Mietin että paljonko tuohon kaikkeen palaa tunteja joista kukaan ei maksa?
Olin yhdessä vaiheessa useamman vuoden töiden takia matkoilla paljon, yleensä muutaman viikon tutkimusreissuja siten, että useampi kohde jossa vietettiin muutama päivä ja siirryttiin seuraavaan. Muistin koska matka on, mutten välttämättä missä järjestyksessä kohteet matkataan. Puolisolle printtasin matkasuunnitelman joten tiesi suurinpiirtein missä olin, ja soiteltiin melkeinpä joka päivä - aikaeroista huolimatta. Onneksi ei enää tarvitse tuota rumbaa...
Kun oma reissuelämä loppui, alkoi mieheni reissuputki - kylläkin ympäri Suomea erilaisten järjestelmien asentamisessa. Saattoi olla viikot jossain ja tietty soiteltiin joka päivä. Suurinpiirtein muistin missä hän milloinkin on, mutten välttämättä.
Omalta osalta voin sanoa, että onneksi vaihdoin työpaikkaa ja siihen päälle tuli koronasulut - nyt monet ennen matkaa vaatineet asiat hoidetaan globaalistikin teams-palavereilla.