Lopetin kaiken tarpeettoman kuluttamisen

Kuulun eliittiin. Keinottelen arvopaperikaupoissa, en osallistu työelämään enkä kuluta. Tienaan päivässä enemmän kuin vuodessa kulutan. Aikanaan lahjoitan omaisuuteni Luonnonperintösäätiölle, tai muuhun hyvään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tälläkin hetkellä netissä ja tämäkään ei ole välttämätöntä.

Kyllä se vaan nykyään aikalailla on välttämätöntä. Mieluummin netti kuin paperilaskut, kirjekuoret, postimerkit, postiauton kaasuttelut jne

Vauvapalstailuko on välttämätöntä?

Voi että, ei se netti maksa sen enempää käytti tunnin tai kolme päivässä. Säästä sieltä mistä se säästö oikeasti tulee. EI jaksa kaikkia pilkunviilaajia.

Turhaa tavaraa ei kyllä kaipaa, mutta jos rahaa on, sitä kannattaa mielestäni käyttää vaikkapa erilaisiin palveluihin. Sillä on työllistävä vaikutus. Myöskin terveellinen ja monipuolinen ruoka on mielestäni sekä järkevää että lisää nautintoa elämään. Jos tässäkin suosii lähituotteita ja pienyrittäjiä niin silläkin kuluttamisella on hyviä vaikutuksia.

Itse ostan harvemmin mitään tavaroita itseisarvoisesti, mutta tykkään harrastaa erilaisia luovia asioita, joten tulee hankittua esim lankoja neulomiseen. Toki näistä neulomuksista tulee käyttötuotteita eli hyödyllistäkin puuhaa se on. 

Ylipäätään asioiden tekeminen alusta asti itse on minusta tosi tyydyttävää.  On ihanaa oppia uusia asioita, joten minusta sellaiseen voi käyttää vähän rahaakin jos sitä on. 

Asun pienessä yksiössä niin eipä tänne mahdu oikein mitään, pakko ollut karsia tavaraa. 

Mutta sen olen huomannut, mitä enemmän ihmisellä tilaa, sitä enemmän hamstraa tavaraa esim "tuohon nurkkaan tarvitsen hyllykön" ja sitten tottakai se hyllykkö pitää alkaa täyttää roinalla, mitä ei aikaisemmin edes tarvinnut.

Faith kirjoitti:

Kulutan tosi vähän, mutta en kaikkea tarpeetonta ostamista ole lopettanut. Tai riippuu siitä miten tarpeeton määritellään. Ostin ainekset mustikkapiirakkaan, koska halusin jotain kivaa. Olisin pysynyt hengissä ja terveenä ilman sitä mustikkapiirakkaakin.

Mitään isompia hankintoja en tee elleivät ne ole hengissä ja terveenä pysymisen kannalta välttämättömiä. Esim. tietokone ja nettiyhteys ovat.

Mun mielestä silloin tällöin herkuttelu ei ole tuhlaamista ja leipominenkin voi olla harrastus.  

Opiskelijana kitkutin: muutama vaate, oppikirjat, jotkut jalkineet. Muuttokuorma oli kevyt.

Työelämässä tarvitsi edustusvaatteita jne ja minähän ostin, paino nousi ja vaatekerrat piti jälleen uusia. 

Korona lopetti matkustelun,  sota turhan kulutuksen. Nyt myyskentelen muistojani ja varastojani. Kutkuttaa, että joku nuori daami tuolla viilettää minun vanhassa kasarivaatteessani menemään.

Kampaajalla käyn, kahvit keitän kotona, jossa muutenkin viihdyn. Pientä, rauhallista elämää.

En ole ehdoin tahdoin minimalisti, mutta jotenkin olen kyllästynyt tavaraan. Jossain välissä oli kolmet sakset, 12 hengen astiasto, kymmenen kattilaa ja kaiken maailman tavarapaljous. Matkalaukkujakin oli viisi. Sitten tuli stoppi ja aloin hävittämään tarpeetonta ja nyt on hyvä. On asunnossa yksi pöytä, yksi tuoli ja sänky huonekaluina. Sänky ajaa sohvan asian. Pöydällä on tietokone ja siihen mahtuu myös kahvimuki ja lautanen. Kaikki paperit ovat pahvilaatikossa. Ennen oli vaatteita ja kenkiä aivan päätön määrä ja nyt ne mahtuvat kaikki yhteen kerrostalon kaappiin ja vieläkin niitä on liikaa, enkä käytä kaikkia. Mahtuisin varsin hyvin asumaan 10 neliön miniasunnossa tinkimättä mistään. Oikeastaan ainoa harmi tästä on, että leipoessa tai pizzaa tehdessä pöytä pitää raivata. Toisaalta tulee samalla siivottua sitten.

Mun mielestä mustikkapiirakka ei ole ikinä turhaa. Siitä tulee hyvä mieli (psyykenhoitoa) ja se on terveellistäkin jos ei kamalasti laita sokeria. 

Minimalistinen asunto on tietysti hyvä ja kiva, mutta mitä siellä sitten tehdään ? Kaikki tekeminen vaatii tavaraa. Leipominen ja ruuan laittokin. Ja jos harrastaa jotain tekemistä vaikka käsitöitä tai taidetta, niin niistä tuotoksista tulee taas lisää tavaraa. 

Samaa teen itsekin, kun ei vaan kiinnosta ostaa juuri mitään. Tosin nyt ostin käytetyn rtx 4090:n että pääsen pelaamaan cyberpunkkia path tracing päällä, mutta mihinkään ravintoloihin ym. turhaan en rahaa käytä kun ei kiinnosta. Kaiken tarpeelisen saa piuhaa pitkin eikä tarvitse kuluttaa.

Tämä on kiva ketju. Toivott. säilyy positiivisena. Mukava lukea toisten kuluttamisen säännöstelystä. Saa mukavia oivalluksia. Itse en kovin paljoa kuluta, johtuu paljon ekologisesta elämänasenteestani mutta myös siitä, etteivät tuloni ole kovin suuret. Kirjoitan enemmän paremmalla ajalla.

Rahat sijotukseen ja pois oravanpyörästä, talvet lämpösessä. 

Oli kolmihenkinen perhe ja aikuisten yhteistä elämää 30 vuotta. Mies rakastui työkaveriin ja muutti pois ottamatta mukaan mitään, vaatteensa haki noin puoli vuotta eron jälkeen. Kolmio tulvii tavaraa, paljon lahjaksi saatuja astioita, tuikkuja, Mariskooleja, vuositauluja, Arabiaa yms. Lapsi muuttamassa pois kotoolta, mutta ei halua mukaansa oikeasti mitään. Syksyllä muutto yksiöön tai pieneen kaksioon. Tässä yrittänyt "siivota" roskiin, kierrätykseen ja myyntiinkin. Epätoivoista puuhaa. 

Joo. Jätin myös alkoholin lopuksi, mutta ei kyllä auttanut sinällään mihinkään. Edelleenkään ei jää palkasta käteen mitään.

Tavallaan siihen menee pakostakin.

Minä myös inhoan kaikkea turhaa kuluttamista. Inhoan isoja marketteja, sekatavarahalpakauppoja ja joka kadun kulmassa olevia k-marketteja. Niitä on liikaa ja ne kannustaa ylikuluttamiseen. Ei kauppaan tarvitsisi päästä keskellä yötä viidessä minuutissa.

Yritän ostaa kaiken tarvitsemani torikauppiailta, lähiruokapuodeista, käytettynä tori.fi:sta tai kirpputoreilta tai sitten jostakin erikoisliikkeestä, jossa osataan jopa kertoa siitä tuotteesta jotain muutakin kuin hinta ja kuinka hyvä alennus nyt onkaan ja kannattaa ostaa nopeesti.

Jotenkin havahduin ruokakauppojen ahneuteen, kun luin miten vähän ne tuottajille maksavat. Itse vetävät välistä suuren siivun ja rikastuvat, kun se tärkeimmän työn tekijä ei saa paljon mitään. Kaupoilla (niillä muutamalla ketjulla) on niin isot markkinat, että voivat käytännössä sanella mitä maksavat, kun tuottajien omat markkinat ovat vielä niin pienet.

Epäeettistäkin kauppiaiden toiminta usein on. Harvalla kaupalla on mitään seulaa siinä, ostavatko ne epäeettistä kahvia, suklaata tai banaania - tai kotimaisia luonnonmarjoja ihmiskauppiailta. Vaikka itse valitsisin sen eettisemmän, niin jos asioin kaupassa, jossa on hyllyssä verimarjoja, niin tuen välillisesti myös ihmiskauppaa. Aina puhutaan vaan kuluttajan tekemistä vastuullisuusvalinnoista, vaikka oikeasti kauppiaan valinnoilla on paljon suurempi merkitys. Niin kauan kuin kauppias valitsee uiguurien ompelemat vaatteet, verimarjat ja tehotuotetut lihat valikoimiinsa, kuluttajan näkökulmasta ainoalta vastuulliselta valinnalta tuntuu välttää asioimasta koko kaupassa (eli kaikissa tavallisissa kaupoissa).

Edelleen käyn liian usein tavallisissa kaupoissa, mutta yritän koko ajan etsiä vaihtoehtoja epäeettisille K- ja S-kaupoille ja Lidleille, elektroniikkaliikkeille, huonolaatuista kiinalaista tavaraa myyville Tokmanneille yms. Vaatekaupoissa en onneksi käy enää ollenkaan enkä huonekaluliikkeissä (kannattaa katsoa esim. Ikea-dokumentti Yle Areenasta).

Olen tehnyt näin jo vuosia, mutta lapselle on valitettavasti välillä pakko ostaa uutta sekä joulu-ja synttärilahjat.