Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset välit vanhemmillasi ja appivanhemmillasi on keskenään?
26.07.2023 |
Omat vanhempani ja appivanhempani eivät tule erityisemmin juttuun keskenään. Ovat tavanneet muutamat "pakolliset" kerrat eli tutustuessa, meidän häissä ja lapsen 1 v synttäreillä. Eivät välitä tavata toisiaan ja eivät kyläile meillä yhtä aikaa. Oikeastaan ihmetyttää, miksi eivät tule juttuun tämän paremmin. Ollaan miehen kanssa samanlaisista perheistä kotoisin. Vanhemmat ovat olleet iät ajat naimisissa, kaikki vanhemmat olivat töissä eläkeikään asti ja elävät melko rauhaisaa elämää.
Jollain tasolla tuntuvat kilpailevan keskenään isovanhempina, mikä harmittaa meitä vanhempia tosi paljon. Tämä näkyy mm. siinä, että isovanhemmat rivien välistä piikittelevät toisia isovanhempia. Kummatkin isovanhemmat kokevat olevansa "ne parhaat" isovanhemmat ja kritisoivat toisia isovanhempia. Toiset isovanhemmat kritisoivat toisia pitkän välimatkan vuoksi harvoin näkemisestä ja toiset isovanhemmat kritisoivat, kun lähellä asuvat isovanhemmat eivät auta lapsen kanssa kuin harvoin.
Tästä omasta kokemuksesta tulikin mieleen, millaisia välejä muiden vanhemmilla ja appivanhemmilla on? En kaipaisi tähän mitään "mullan alla, niin ei minkäänlaisia" vastauksia, vaan kiinnostaa kokemukset siltä ajalta, kun isovanhemmat ovat olleet elossa.
Kommentit (73)
Eivät ole tekemisissä. Opin pitämään täysin erossa seurattuani äitini käytöstä veljeni perheen kanssa.
Suunnilleen sekuntikellon kanssa mittasi saiko toinen mummo enemmän aikaa veljenpojan kanssa, kuka toi isommat ja turhimmat lahjat, kuka leipoi veljenpojan synttärikakun jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni olisi luontevaa appivanhempien tavata ja olla edes asiallisissa väleissä. Jos on lapsia, tulee kuitenkin todennäköisesti rippi-, ylioppilas- tai valmistujaisjuhlia, häitä ym.
Ja jos jotain tapahtuu (tämä nyt ei ole kovin todennäköistä, mutta mahdollista kuitenkin), olisi helpompi sopia esim. lastenlasten hoidosta tms. Ystävilleni kävi näin, kun olivat kolarissa ja molemmat pariskunnasta joutuivat sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olisi luontevaa appivanhempien tavata ja olla edes asiallisissa väleissä. Jos on lapsia, tulee kuitenkin todennäköisesti rippi-, ylioppilas- tai valmistujaisjuhlia, häitä ym.
Ja jos jotain tapahtuu (tämä nyt ei ole kovin todennäköistä, mutta mahdollista kuitenkin), olisi helpompi sopia esim. lastenlasten hoidosta tms. Ystävilleni kävi näin, kun olivat kolarissa ja molemmat pariskunnasta joutuivat sairaalaan.
Miten se nyt tähän liittyy?
Eikä missään noista juhlista kaikki toisiaan tunne ja silti pystyy käyttäytymään.
Ihan ok leppoisat välit. Kyläilevät meillä yhtaikaa. Jouluja ollaan joskus vietetty yhdessä kaikki. Muuten eivät ole paljoa tekemisissä keskenään. Molempien vanhemmat aikoinaan eronneet, mutta juhlissa kaikki paikalla hyvin fiiliksin.
Vierailija kirjoitti:
Yrittävät tavatessaan tulla toimeen, mutta selvästi eivät erityisemmin pidä toisistaan. Omia vanhempiani närästää se, että mieheni vanhemmat eivät ole olleet pikkulapsivuosina apuna, vaikka apua olisi vaikean sairauden vuoksi todella tarvittu. Omat vanhempani tulivat pitkän matkan takaa avuksi, mutta miehen vanhemmat eivät auttaneet, vaikka asuivat huomattavasti lähempänä. Ja mieheni vanhemmilla ei siis ole ollut mitään syytä olla auttamatta: ovat terveitä, virkeitä eläkeläisiä eikä miehen vanhemmilla ole muita lapsenlapsia kuin meidän.
Miksi tätä on alapeukutettu? Jos minun aikuisen lapseni perheessä olisi sairautta, tottakai haluaisin olla avuksi jos vain voisin! Se on eri juttu, jos isovanhemmilla on vielä omia lapsia kotona/ovat työelämässä, mutta terveillä eläkeläisillä pitäisi olla aikaa. En käsitä, miten jotkut jättävät oman aikuisen lapsensa oman onnensa nojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittävät tavatessaan tulla toimeen, mutta selvästi eivät erityisemmin pidä toisistaan. Omia vanhempiani närästää se, että mieheni vanhemmat eivät ole olleet pikkulapsivuosina apuna, vaikka apua olisi vaikean sairauden vuoksi todella tarvittu. Omat vanhempani tulivat pitkän matkan takaa avuksi, mutta miehen vanhemmat eivät auttaneet, vaikka asuivat huomattavasti lähempänä. Ja mieheni vanhemmilla ei siis ole ollut mitään syytä olla auttamatta: ovat terveitä, virkeitä eläkeläisiä eikä miehen vanhemmilla ole muita lapsenlapsia kuin meidän.
Miksi tätä on alapeukutettu? Jos minun aikuisen lapseni perheessä olisi sairautta, tottakai haluaisin olla avuksi jos vain voisin! Se on eri juttu, jos isovanhemmilla on vielä omia lapsia kotona/ovat työelämässä, mutta terveillä eläkeläisillä pitäisi olla aikaa. En käsitä, miten jotkut jättävät oman aikuisen lapsensa oman onnensa nojaan.
Koska kuvasit miten sinun vanhempasi (perheesi ulkopuoliset) osoittaa mieltään miehesi vanhempia (perheen ulkopuoliset) jos nämä ei toimi sinun perheessäsi heidän haluamallaan tavalla.
Se pn täysin asiatonta. Samaten se että te ylipäätään märehditte kummankaan sukulaisten tekemisiä muiden sukulaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oli ja on liian läheiset. Monta vuotta avioeron jälkeen kaveeraavat yhä keskenään.
Sinun ei pidä sietää tuollaista. Tee asia kertakaikkiaan selväksi vanhemmillesi, että sinä määräät kenen kanssa he voivat ystävystyä ja kenen kanssa eivät. Jos annat tilanteen jatkua tuollaisena, mihin se vielä voi johtaa? Kohta juttelevat kaupassa ex- miehesi kanssa, tai jopa käyvät kahvilla?
Yleensäkin tulisi ihmisillä olla tiukempi linja vanhempiinsa, ihan liikaa näkyy kaupungilla omin päin hortoilevia vanhempia tukkimassa kauppakekuksia, käyskentelemässä uimahalleissa, jopa matkustelemassa keskenään lomamatkoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut helpottavaa huomata että tuota kilpailua on muissakin suvuissa. Heti esikoisen synnyttyä huomasin että mummojen kilpailu on jotain sietämätöntä. Anoppi pelmahti pyytämättä " avuksi" ja oma äitini nyyhki että se saa siellä olla miksen minä. Kumpikin yritti todistella paremmuuttaan eri tavoilla. Äitini teki heti vauvalle hankintoja, anoppi korosti puheillaan heidän suvun ylemmyyttä.
Lopulta anoppi hyökkäsi niin ikävästi minua vastaan että välit meni pysyvästi etäisiksi. Ilkeytensä kohdistui nimenomaan äitiini ja äitisuhteeseeni. Mieheni on siitä lähtien yksin kuskannut lapsia mummolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidillä ja anopilla on ihan hyvät välit siitäkin huolimatta, että ikäeroa heillä on paljon. Juttua riittää ja viihtyvät hyvin yhdessä. Anoppi soittaa välillä vahingossa äidilleni, kun näkövammaisena ei aina näe puhelimen yhteystietoja. Äiti aina kertoo, kuinka hauskaa heillä taas oli pitkän puhelun aikana.
Isäni ja appeni olivat vähemmän tekemisissä keskenään, koska näkivät niin harvoin. Oikeastaan heillä oli yhteistä vain se, että kuolivat kuukauden välein.
Anoppini ja mummuni olivat tuttuja jo ennen kuin me miehen kanssa tapasimme, heidän välinsä olivat erittäin läheiset. Anoppini kaipasi mummuani koko korona-ajan ja haaveili vielä tapaavansa hänet. Viime kesänä haimme molemmat mukaan ja ajoimme äitini luo. Oli liikuttava todistaa heidän jälkeennäkemistään. Nyt se tapaaminen tuntuu vieläkin tärkeämmältä, koska se jäi heidän viimeisksi tapaamisekseen.
Minusta ei ole mikään ihme, jos appivanhemmat eivät ole läheisiä keskenään. Kuinka monella on paljon yhteistä esimerkiksi kahden täysin sattumanvaraisesti valitun, suunnilleen samanikäisen henkilön kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ei minkäänlaisia välejä. Ovat tavanneet toisensa kolme kertaa eli ristiäisissä, normaalia kohteliasta vieraiden ihmisten keskustelua. Eivät kilpaile keskenään, eivät kysele toisistaan jne. Samanlaiset välit oli aikanaan omilla isovanhemmillani, joten en ole osannut muuta odottaakaan.