Kannattaako hankkia kolmas lapsi vain siksi, että voisi olla tyttö...

Samoin mies on jo tottunut hyvin nukuttuihin öihin eikä jaksaisi vauvarumbaa enää. Eli hän ei ole lainkaan innostunut, muttei sano ehdotonta eitäkään. Haluaisin kuulla ihan rehellisiä mielipiteitä tyttöjen äideiltä, onko tytön omistaminen niin ihanaa, että kannattaa ehdottomasti yrittää. :) Pojissa ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin olen hirveän utelias tietämään, millaista olisi, jos olisi myös tytär. Ja varsinkin sitten vanhempana voisi olla enemmän yhteistä.

AP

Kyselit tyttöjen ja poikien eroista. Varmaan tosi yksilökohtaista, mutta itse sanoisin, että tuttavapiirini pojat ovat ehkä vähän helpompia kasvattaa. Itselläni on tyttö ja poika, ja poika on sellainen "yksioikoisempi" eli kun teet näin, homma menee näin eikä olosuhteet paljon vaikuta. Ei siis mitenkään tyhmä lapsi - vaan mies : D On enemmän äitin perään kuin siskonsa ja aivan lutuinen.

Meidän tyttö sen sijaan on herkempi ja oikukkaampi. Kun vanhempi tekee näin, ei todellakaan välttämättä tule sama seuraus kuin kasvatusopit väittävät. Hoksaa arjessa pieniä eroja helpommin kuin poika, eli protestoi jo vauvana, jos imetin huonossa asennossa tai sose oli liian viileää tms. Toisaalta ilahtaa kovasti ja innostuu helposti.

Eli tämmöisiä eroja meillä! Eli jos AP et ole kovin viitseliäs pikkulasten hoitaja, voi olla, että tytön kanssa joutuisit vaan entistä kovemman urakan eteen... : ) Meidän neiti ei todellakaan ole mikään prinsessa tai edes perusta nukketaloleikeistä (ikää 3). Villimpi on kuin veljensä, mutta äärettömän ihana ja suuri persoona.

Eikä ainakaan tällä hetkellä tee pätkääkään mieli yhtään vauvaa tähän taloon, näissä kahdessa ihan tarpeeksi. Mutta jos joskus lapsi halutaan niin se halutaan siksi että tahdotaan perhettä lisää ei siksi että tahdotaan vielä se poika, se on väärä peruste tehdä lapsi.

kolmatta haaveilen ja tyttöä, en osaa kuvitella itseäni pojan kanssa. Meillä on yksi enkelipoika ja tervetullut ja rakastettu olisi hänkin ollut.



Yksi yritys kierto takana..eli jospa sitten kesäkuussa meillä olisi se kolmas LAPSI.

vain siinä tapauksessa, että pystyisitte pitämään mahdollisesti myös pojan.

Jos olisitte valmiita abortoimaan tai antamaan pois lapsenne - ainoastaan tämän väärän sukupuolen takia - ette halua ensisijaisesti lasta vaan jotain muuta.

Tyttö on heistä ehdottomasti vaikeampi. Tempperamentiltaan hyvin erilainen kuin itse olen. Eli se ei olisi toinen pikku-sinä ollenkaan välttämättä joka sieltä pullahtaisi kanssasi tekemään mielijuttujasi.



Tyttäreni ei ole vielä 5v. ikään mennessä ollut yhtään enempää kiinnostunut hoiva-, kauneus- tai muista söpöstelyjutuista kuin poikammekaan. Hän on hyvin vilkas, voimakastahtoinen ja erittäin oikullinen. Vaatii paljon aikuiselta. Asiat eivät mene ollenkaan niin helpolla läpi kuin pojalla. Hän on jotenkin valtavan terävä, hänen kanssaan joutuu paljon enempi itse "petraamaan" kuin pojan. Ovela on myös, ja hyvä manipuloimaan, yllätyn hänen kohdallaan usein ja huomaan aliarvioivani hänen järjenjuoksuaan, sillä se on todella nopeaa.



Poika taas on luonteeltaan hellä, herkkä ja perusnöyrä. Ovat aika hupaisia vastakohtia itse asiassa. Saahan nähdä millaisiksi aikuisena muovautuvat...



Näin meillä, kun kerran kokemuksia toivoit. Mutta itse en tekisi lasta vain siksi että haluaisin tytön. Todennäköisesti et sitä saisikaan, mä uskon vielä näinkin. Valitan :o).

minun mielestäni jos ei ole varma haluaako lasta, niin kannattaa jättää väliin. Se kun on kuitenkin 50-50 mahdollisuus saada se ns. "ei-toivotun" sukupuolen edustaja.. Itselläni on molempaa lajia, ja ainakin meillä poika, 9v, on aina ollut paljon rauhallisempi ja mukautuvampi kuin tytärlapsi, 5v. Kengänjälkiä katonrajassa, tanssiaskelia, rallatusta ja lauleskelua yhdistettynä hillittömään tempperamenttiin, niistä on meidän neiti tehty. Älkää ymmärtäkö väärin: molemmat ovat elämäni valoja omalla tavallaan, enkä kadu pätkääkään, että heidät sain. Ying ja Yang konsanaan... Saapa nähdä kumpaan suuntaan meidän hännänhuippu kallistuu. :)

on todella suuri kun kaksi edellistäkin on poikia.



Jos toinen olisikin jo ollut tyttö voisi se kolmaskin olla 50% kumpi vaan mutta nyt siihen on vain 25% tod näk että on tyttö.



Karrikoidusti näin se menee.

Todennäköisyys on joka kerralla noin 50% luokkaa, vaikka olisi 10 poikaa putkeen niin silti 50% todennäköisyydellä se 11. on tyttö. Ihmisillä on vaan taipumus uskoa saavansa samaa sukupuolta jos niitä on 2 tai 3 peräkkäin, mutta loppujen lopuksi se on vain sattumaa eikä kerro mitään.

Se on kuin kolikonheittoa: Voit saada peräkkäin vaikka 5 klaavaa ja sitten seuraavat 5 kuunaa. Tai sitten ihan mitä tahansa, aina todennäk. on 50/50.

on todella suuri kun kaksi edellistäkin on poikia.

Jos toinen olisikin jo ollut tyttö voisi se kolmaskin olla 50% kumpi vaan mutta nyt siihen on vain 25% tod näk että on tyttö.

Karrikoidusti näin se menee.

joka tuli tv:stä aikoja sitten.



Siinä oli asiaa tutkittu tieteellisin keinoin. Tiedä sitä sitten kuka on oikeassa mutta jos ajattelenkin perheitä joita tunnen on niissä joko useampia tyttöjä tai poikia tai tyttö ja poika peräkkäin ja sitten taas tyttö.



Eli olen dokumentin kannalla siinä että toisilla on suurempi taipumus "sekaperheisiin" kuin toisilla.

yksi poikkeus saapua vahvistamaan säännön.

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että jos olisin ennen lapsia saanut toiveen esittää, niin olisin toivonut nimenomaan tyttöjä.

Uskon, että omien tyttöjen mahdollisten lasten kanssa on myös läheisempi kuin mitä olisi, jos poika saisi lapsia. Tätä ei toki voi yleistää, mutta tietäähän sen jokainen millainen miniä-anoppi suhde usein on. Oman tytön raskauden kokee varmasti erilailla kuin oman pojan tyttöystävän.



Riskiä ei tietenkään kannata ottaa, jos vauvasta toivoo nimenomaan tyttöä. Jos taas molemmat sukupuolet ovat tervetulleita niin siitä vaan jännittämään sattuisiko tyttö osumaan teidän kohdalle :)

Tyttö ei todellakaan ole äitinsä kuva, eikä touhua äitinsä kanssa äidin lempijuttuja. Ennemin 1 pojista harrastaa samoja harrastuksia minun kans ja haluaa lähteä minun kanssa aina jonnekin. Tyttö huitelee menemään omia teitään ja on todella oma persoonansa.



Eli ei kannata tehdä lasta siksi, että saisi tytön omaksi kaverikseen touhuamaan omia juttuja. Lapset kasvavat juuri sellaisiksi kuin ovat.

Hullu kysymys, tiedän. Mutta mitä mieltä olette?

Meillä kolmaskin oli poika (syntyi kuolleena), samoin neljäs. Nyt mietin että olisikohan se viideskin poika ja vieläkö jaksaisi kokeilla.

Puoliksi vain leikilläni. Olen oikeasti niin onnellinen kahdesta pojastamme, että en haluaisi joutua siihen "koukkuun", että alkaisin kaivata tyttöä perheeseen. (Meille lapset jo sinänsä ovat ihme, pitkän yrityksen jälkeen.) Kun kaikissa perheissä EI tarvitse olla molempia ;) Silti olisi kieltämättä mielenkiintoista ja mukavaa kasvattaa yksi tyttölapsikin.



Itse olen kolmannen lapsen kohdalla ajatellut kuitenkin niin, että se on niin iso muutos perheen kokoon ja perheen elämään (normiperhehän on se 2+2, kun mekin tykkäämme matkustella jne.), että kolmatta lasta EI kannata hankkia ellei ole täysin yhdentekevää kumpaa sukupuolta se on. Eli halutaan kolmas LAPSI, ei vain tyttöä. Ja tällä tavalla oma hetkittäinen vauvakuumeeni pysyy aisoissa :D

Vaikka toivoisikin tyttöä, pitää käydä läpi se ajatusprosessi, että haluaa kolmannen LAPSEN riippumatta sukupuolesta. Saahan toista toivoa enemmän kuin toista, mutta pitää haluta se lapsi ensin.



Olisi kyllä kurjaa syntyä "vääränä sukupuolena". Vaikka onhan niitä maailma pullollaan, jotka itsekin tietävät olevansa väärää lajia. Usein kyllä niinpäin, että nyt aikuisissa naisissa on niitä, joiden perheeseen yritettiin kerta kerran jälkeen poikaa ja sitten itse tietää olevansa se "ei-toivottu". Aikaisemminhan piti aina saada se poika perheeseen...

Minä olen itse se neljäs tyttö, jonka jälkeen ei enää viitsitty yrittää "isälle kalakaveria" :( Ja kyllä meidän perheessä on aina ollut jonkinlainen tragedia se, että isälle saatu sitä toivomaansa poikaa. En viitsi edes kertoa mikä nimi minulla on. Siitä voi jo arvata kumpaa toivottiin... :(

Samoin mies on jo tottunut hyvin nukuttuihin öihin eikä jaksaisi vauvarumbaa enää. Eli hän ei ole lainkaan innostunut, muttei sano ehdotonta eitäkään. Haluaisin kuulla ihan rehellisiä mielipiteitä tyttöjen äideiltä, onko tytön omistaminen niin ihanaa, että kannattaa ehdottomasti yrittää. :) Pojissa ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin olen hirveän utelias tietämään, millaista olisi, jos olisi myös tytär. Ja varsinkin sitten vanhempana voisi olla enemmän yhteistä.



AP

Terveisin äiti rv 35+6 ja kolmas poika mahassa...

2 poikaa ennestään ja kovasti sen oman tytöntylleröisen haluaisin - olisi ihana nähdä miltä se oma tyttö näyttää ja tehdä tyttöjuttuja tyttären kanssa. Nyt olen kuitenkin saanut ajatusprosessin niin pitkälle, että haluaisin sen lapsen tytön tai pojan. Olisi kolmas poikakin mukava :) Mies ei kuitenkaan ole vielä innostunut kolmannesta. Meillä kuitenkin semmoinen tilanne, että kroppani ei kestäisi kuin korkeintaan tämän kolmannen (jos tätäkään), se olisi viimeinen lapsi - enempää ei meille voisi tulla. Olen monesti miettinyt tässä vauvakuumeisena, että en halua lapsilukuni jäävän kahteen, vaan haluaisin kyllä vielä sen kolmannenkin lapsen, oli se sitten tyttö tai poika. Nyt olen ihan huomaamatta katsonut poikavauvojen pikkasia vaatteita... *huokaa*