hei sinä joka olet kotona vauvan/taaperon ja leikki-ikäisen kanssa, kysymys

kun se pysähtyy ihmettelemään ihan jokaista kiveä ja kukkaa. Pienikin matka venyy helposti tunnin mittaiseksi. Samaan aikaan vauva itkee niin sydäntäsärkevästi vaunuissa, että mä kärsin siitä todella paljon. On vaikea ottaa huumorilla sitä että pienellä on niin suuri hätä ja paha mieli omassa päässään, vaikka tosiasia tietysti on että se EI ole hengenvaarassa. Itse vain luulee olevansa.

Ei kyllä tuon ikäinen kävelee jo kolmisen kilometriä suht vaivattomasti, jos on vaan joutunut kävelemään.

Matkat kannattaa tehdä ajan kanssa. Jos lapsilla on huonompi päivä, sitten pysähdellään ja ihmetellään maisemia aina tarpeen mukaan.

Voisitteko listata siistejä vessoja, joihin mahtuu tuplarattaiden kanssa sisälle.

Meillä on kolme lasta: 3 kk, 1v 6 kk ja 2v 9 kk. Olen aina liikkunut paljon yksin lasten kanssa, mutta nyt ovat pieneksi ongelmaksi muodostuneet vanhimman vessakäynnit. En tietenkään voi jättää pienempiä rattaisiin odottamaan vessan ulkopuolelle, enkä voi taas ottaa kolmea pientä vessaan sisään ilman rattaita.

Forumin ja Sokoksen invavessat ollaan jo löydetty.

Tuosta julkisesta imettämisestä: se on helppoa tehdä korrektisti ja huomaamattomasti, kun lapsia on yksi. Mutta kun samalla pitäisi viihdyttää ja vahtia isompaa sisarusta / isompia sisaruksia, on homma jo vaikeampaa. Eli meilläkin esikoista imetettiin missä vain, mutta toinen sai pumpattua maitoa pullosta aika usein ja kolmas aina, kun ollaan julkisella paikalla.

kaiken olenkin siis yrittänyt etukäteen suunnitella,on tuplarattaat valjailla,tutit,pullot ja pumput ostettu ja aikomus on rohkeasti yrittää ihmisten ilmoilla ajan viettämistä,mutta niinkuin yhtä äitiä lohduttelinkin,ja kehuin kun uskalsi tunnustaa ettei aina kaikki mene niin helposti ja suunnitelmien mukaan,samalla myönsin itsekin pelkääväni tulevaa,eikä siinä nuo "turhaan panikoit"-viestit paljoa auta....

T:7&14

Vanhempi lapsi voi leikkiä ja siellä on penkkejä yms, joilla voi istua. Eikä leikkikentällä ainakaan pervot kyttäile, että vilahtaako se tissi vai ei.

Suosittelen kantoliinan hankkimista. Mä imetin omaa, muutaman kuukauden ikäistä vauvaani jopa liinassa, eli ei tarvinnut kellekään vilauttaa ja homma hoitui vaikka seisten (paitavalinta olennainen ja helpompaa tietysti kesällä)! Toisaalta vanhemman vauvan kanssa menojaan voi suunnitella niin, ettei maitoaika ole käsillä. Usein vauva myös tyyntyy kantoliinassa ilman maitoa, koska kaipaa vaan läheisyyttä. Näin meillä tuon vieraita paikkoja pelkäävän kuopuksen kanssa.

kun se pysähtyy ihmettelemään ihan jokaista kiveä ja kukkaa. Pienikin matka venyy helposti tunnin mittaiseksi. Samaan aikaan vauva itkee niin sydäntäsärkevästi vaunuissa, että mä kärsin siitä todella paljon. On vaikea ottaa huumorilla sitä että pienellä on niin suuri hätä ja paha mieli omassa päässään, vaikka tosiasia tietysti on että se EI ole hengenvaarassa. Itse vain luulee olevansa.

Ei kyllä tuon ikäinen kävelee jo kolmisen kilometriä suht vaivattomasti, jos on vaan joutunut kävelemään.

Matkat kannattaa tehdä ajan kanssa. Jos lapsilla on huonompi päivä, sitten pysähdellään ja ihmetellään maisemia aina tarpeen mukaan.

kaiken olenkin siis yrittänyt etukäteen suunnitella,on tuplarattaat valjailla,tutit,pullot ja pumput ostettu ja aikomus on rohkeasti yrittää ihmisten ilmoilla ajan viettämistä,mutta niinkuin yhtä äitiä lohduttelinkin,ja kehuin kun uskalsi tunnustaa ettei aina kaikki mene niin helposti ja suunnitelmien mukaan,samalla myönsin itsekin pelkääväni tulevaa,eikä siinä nuo "turhaan panikoit"-viestit paljoa auta....

T:7&14

Kun ongelma _on_ vain oman pään sisällä?

kun nimenomaan antaa RAKENTAVIA vastauksia,eikä just jonninjoutavaa "turhaan panikoit" kommenttia.Toisilla on vaativat,vaunuja inhoavat,pullosta/tutista kieltäytyjä-vauvat,sektion jälkeisistä kivuista puhumattakaan...että joo fiksua vittuilla että ongelmat on pään sisällä,anna lapsen vaan karjua tuntikausia,hyvä tulee...juuri näin.

T:7,14 ja ties jo kuin mones...

Oikeasti - kaikenlaiset mahdolliset vauvat on tässä maailmassa jo nähty.



Pelkojen on ihan turhaa antaa hallita maailmaansa. Jos liikkuminen on työlästä vauvan ja taaperon kanssa, ei se koskaan helpotu, koska kahden taaperon kanssa se vasta onkin hankalaa, eskariuhmainen on tosi mäntti seuralainen, murrosikäinen ei ole hallittavissa jne.

Eli pakolliset menot hoidetaan lasten kanssa mutta onhan se sellaista että päätä alkaa helpolla särkeä...Meillä ei lapset ole ollu sellaisia että vois mennä kahvilaan ja iskeä jotain kouraan ja napata siinä itse jotain myös. Ruokailu ei ole niin kiinnostavaa että viitsisivät sitä vieraassa paikassa tehdä vaan pitää päästä tutkimaan ja tassuttelemaan sinne tänne. Meillä lapsilla 2,5v ikäeroa ja kyllä niistä silti selvittiin. Kantoliinassa vauva viihtyi ja olen estoton imettäjä niin että bussissa tai metrossa saatoin imettää jos huuto alkoi. Jos on jotain tosi tärkeetä eikä homma meinaa sujua niin sitten olen lahjonut isompaa(ja nyt pienempääkin)jollain herkulla että malttaa olla hetken paikallaan. Tosin kovin montaa kauppaa ei mielestäni voi edes vaatia että lapset jaksaa. Eihän siellä ole mitään kiinnostavaa lasten kannalta. Mutta lääkärikeikat, vyöhyketerapiat, apteekkireissut yms. pakolliset on hoidettu. Meillä oman ongelmansa on tuonut pienemmän laajat ruoka-aineallergiat ja itse olen joutunut olemaan tiukalla imetysdietillä joten extempore ei voi poiketa johonkin haukkaamaan jotain.



Mun mielestä ruuan voi tarpeen tullen korvata reissupäivinä eväinä, syö sitten kun on kotosalla vaikka päivärytmi meniskin vähän sekaisin. Kantoreppu tai -liina on hyvä koska vauva viihtyy siinä hereillä tai unessa, sitten on kädet vapaana muuhun. Mutta en varsinaisesti nauti asioiden hoitamisesta lasten kanssa, ei saa rauhassa katsoa tai valita jos jotain pitäis hankkia, sitä vaan ottaa jonkun että pääsee äkkiä pois jos lapset alkaa kitistä.



Siis itse olen sitä mieltä että lasten kanssa voi hoitaa asioita ja reissata koti- ja ulkomailla yksinkin, mutta eihän se mitään juhlaa ole. Jos lapset ovat tosi rauhallisia ja istuvat vaan ja katselevat niin sitten voi olla helpompaa. Meillä saattaa pienempi huutaa koko ruokakauppareissun kun suuttuu että joutuu valjaissa olemaan rattaissa. Haluaisi vaan juoksennella pitkin poikin kun on oppinut sen taidon.

Tämä oli just sitä rakentavaa kommenttia mitä kaipasin :)

Ei älä panikoi-kommentit olekkaan vittuilua,vaan lähinnä turhauttavaa.

Toista luokkaa noi ongelmat on pään sisällä-viestit...

Se on niin helppoa sanoa,jos ei ole tahtovauvaa itsellä ollut.On minullakin nyt maailman kiltein (tosin edelleen hyvin oman arvonsa tunteva) pieni parivuotias,ja helppo hänen kanssa nykyään on ollakkin.

T:7,14,28....