hei sinä joka olet kotona vauvan/taaperon ja leikki-ikäisen kanssa, kysymys

mutta kyllä minä ainakin liikuin ihan vapaasti. Kotimaassa ja ulkomailla.



Ja aina on vieläkin jotain evästä matkassa lasten kanssa, vaikka ovat jo 6 ja 3.

niin vauvalle omat eväät vaikka lämmitettävätkin ja jossain mäkkärillä tms syödään sitten kun sen aika on.

Tai joskus olen vain ottanut kuumaa vettä termokseen, ja lämmittänyt vauvan ruuat kuumassa vedessä. Isommalle omat napostelvat, leipää, hedelmää, jogurttia, ja ne on syöty vaikka puiston penkillä. Vessassa käydään kun on mahdollisuus, Vauvan vaihdan siellä missä isompikin menee vessaan. Ainahan lasten kanssa ulos meno on vähän ähellystä, mutta jos käyt tutuissa paikoissa niin on jo rutiini, ja se helpottaa. Jos lähtee jonnekin kauemmas, eikä tiedä missä vessat sun muut ovat, niin tietysti on vähän hankalampaa. Kyllä siitä kuitenkin selviytyy jos ei ota turhaa stressiä.

otan mukaan vauvalle päivän tarpeet, vaippoja, ruokaa, vaihtovaatetta, mukin, vesipullom yms. Ehkä jopa 4-vuotiaallekin välipalaa ja vaatetta. Ei ole sitten kotiin mikän kiire. Voidaan piipahtaa vaika vierailulle ja luuhata koko päivä poissa kotoa. Me tehdään kyllä aika useinkin niin. Pysyy koti siistinä =)

kun ei vaippaa tarvi niin usein vaihdella,kakkosetkin tulee aina aamulla vakioaikaan,eikä pissaa niin paljoa ettei esim. 4 tuntia pärjäisi samalla vaipalla.

Taapero jo syö esim.voileipää yms.reissussa nälkäänsä,tai mielellään myös hampurilaisaterian (kerran jo päässyt 2 vuotiaani tämänkin ihanuuden kokemaan)...pillimehua,varavaatteet,puhdistuslappuja+pari vaippaa pidän hoitorepussa yleensä mukana,ja Piltti-ruokaa+lusikan.

Mutta kuten sanoin harvoin jos koskaan muulle kuin mehulle on käyttöä...

Vauvoista en tiedä,kiinnostaisi vähän itseäkin kun kohta meillä on toinenkin pieni.

Esikoisen aikaan en juuri yhtä syöttöväliä kauempaa uskaltanut pois kotoa olla.

Vauva oli vaativa,äänekäs :),ei huolinut pullosta MITÄÄN,eikä myöskään tuttia..

siitä lapsille kouraan ensihätään. tai banaania, pillimehua, kesällä jätskit tms.



leikki-ikäinen voi pissata puskaan, jos tulee isompi hätä niin täytyy etsiskellä sopiva vessa.

Vauvalle eväät, muut (taapero, leikki-ikäinen) ottaa jotain kahvilasta.

Sitä ei varmaan tällä palstalla saisi myöntää, mutta musta on ihan hirveää olla kotipihaa pitemmällä vauvan ja leikki-ikäisen kanssa. Vauva itkee erittäin todennäköisesti jossain vaiheessa, ja imettäminen niin ettei se loukkaisi ohikulkijoiden siveyskäsityksiä on riittävän vaikeaa muutenkin mutta vielä aivan eri tavalla haastavaa kun samaan aikaan kolmevuotias on juoksemassa auton alle tai roikkumassa hihassa että nyt pitäisi leikkiä ja peuhata yhdessä... Ja sitten kun yrittää hoitaa asioita niin että vauva parkuu ja kolmevuotias riehuu, ja ympärillä mua tuijotetaan "huono äiti, häivy täältä" -katsein niin mieli alkaa olla todella maassa.



Mä menen kauppaan vasta sitten kun mies on tullut töistä, ellei ole aivan pakko hakea jotain ennen sitä.

Ettet olisi masentunut tms.

jonkun kiltin ja tottelevaisen lapsen kanssa. MInun 3 v. on ainakin aivan mahdoton, ja on juostava perässä ettei hyppäisi pää edellä kiipeilytelineestä alas, tai heittelisi hiekkaa toisten lasten silmille, tai vaeltaisi tielle. Se vaan toheltaa ajattelematta, ja on vahdittava. Yritä siinä sitten tissiä repiä paidan alta, ja asetella vauva syömään, ja heti on ponkaistava herraa repimään puusta alas.

mutta en tiedä voiko tätä silti ihan oikeaksi masennukseksi kutsua.

Ettet olisi masentunut tms.

Olin kotona 5,5 vuotta, lapsilla kahden vuoden ikäero, enkä minä koskaan kokenut saavani esim. mitään "huono äiti" -katseita tms.



Yritä jutella neuvolassa tms. ja mene rohkeasti leikkipuistoihin retkille jne. ja muihin sellaisiin paikkoihin, joissa muutkin liikkuu enemmän tai vähemmän ei-niin-edustavasti!

ettei kaikki mene aina niin kuin ehkä etukäteen on suunnitellut :)

Mua pelottaa myös että olen kohta täysin samassa tilanteessa,kun tämä pikkuinen syntyy..jos on samanlainen tahtovauva kuin esikoinen niin pulassa olen.

Olen vielä toiveikkaasti ajatellut,että totutan heti tuttiin/pulloon kun en imettämistä julkisilla paikoilla halua tehdä,samoin kuin vaunuissa nukkumiseen (esikoinen inhosi vaunuissa oloakin yli kaiken),mutta se on ihan siitä vauvasta kuitenkin kiinni mihin suostuu sopeutumaan ja mihin ei.

Nyt ehkä kuulostaa kliseeltä,mutta koeta jaksaa :)

Viim.pienemmän ollessa noin vuoden vanha,tai varmaan jo kiinteisiin siirryttäessä helpottuu tilanne kummasti...

T:myös 7

Oikeasti äidit, älkää välittäkö niin paljon mitä muut teistä ajattelevat. Minäkin muistan esikoisen vauva-ajasta sen kuinka minua pelotti lähteä kaupungille, pelkäsin että saanko ovia auki lastenvaunujen kanssa ja mitä sitten jos vauva itkee, en uskalla imettää jne.



Nyt liikun ihan sujuvasti vauvan, taaperon ja leikki-ikäisen kanssa yksinäni, eikä kyllä kiinnosta yhtään jos joku katsoo pitkään vaikka itkevää vauvaa. Ja imetänkin siellä missä satun olemaan että saan sen hiljaiseksi. Nyt jo naurattaa tuo alkuaikojen panikointini :)



Muutama vinkki: Boob-imetyspaidat, tuplarattaat missä on pitävät valjaat. Joo, niihin voi laittaa sen vilkkaan kolmivuotiaan vaikka kuinka av:lla sanotaan että sen ikäistä ei saa pitää rattaissa :)

Vauvanhoitolaikussa on aina vaippoja, kosteuspyyhkeitä, lusikka, pillimehua, näkkäriä, rusinoita, pilttipurkkeja yms rekvisiittaa.

Pienemmällä vaippa, toinen voi pisutella metsän reunaan tai kaupungissa ostoskeskuksen veskiin.

Lounasajaksi tulemme aina kotiin lähes. sitten nukumme päiväunet, välipala ja jos intoa on sitten taas matkaan. Yleensä emme enää iltapäivällä mene mihinkään.

vetää syvään henkeä ja miettiä mitä oikein pelkää. Lapsilla tuskin on hengenvaaraa, muu on sivuseikka. Kyllä maailmaan lapsenitkua mahtuu ja jokainen normaali aikuinen on joskus nähnyt tissin.

mutta siinä vaiheessa kun vauva karjuu vaikka sen 2h putkeen kaupungilla/bussissa ei nuo "kyllä maailmaan itkua mahtuu"-puheet hirveästi lohduta.

Kun esikoista ei todellakaan saanut muulla rauhoittumaan kuin kotona tissillä.

Joo varmaan jokainen on tissin nähnyt,mutta ei MUN tissiä,ja jos se vaan on mun mielestä epämiellyttävää niin se on oma asiani,enkä voi sille minkään.

Siksi toisekseen esikoisen aikaan mulla oli sektiohaava mikä esti sylissä imettämisen ensialkuun,ja sen parannuttua ei enää kummatkaan osattu muuta kuin makuullasyötön..

Ei kahden pienen kanssa kaupungilla liikkuminen tietenkään mitään maailman helpointa hommaa ole, mutta esim. kolmevuotiaan kiukuttelu on ihan normaalia, eikä kukaan järkevä ihminen sitä pahalla katso. Ja niistä, jotka katsovat, ei todellakaan tarvitse välittää!



Mutta jos ei voi tehdä kilometrin kauppareissua, ja siinä on vielä kiva taukopaikka välillä, niin äidillä on ongelma (pään sisällä). Kolmevuotiasta kannattaa opettaa kävelemään pikkuhiljaa pidempiä matkoja, kyllä tuon ikäinen kävelee jo kolmisen kilometriä suht vaivattomasti, jos on vaan joutunut kävelemään.



Matkat kannattaa tehdä ajan kanssa. Jos lapsilla on huonompi päivä, sitten pysähdellään ja ihmetellään maisemia aina tarpeen mukaan. Meillä myös tiukassa paikassa kolmevuotias istui vauvan jalkopäässä niin että jalat roikkui reunan yli ja vauvan jalat isoveikan sylissä.



Itkuista ja kiukkuiluista ei kannata ottaa paineita. Kumpikaan lapsi ei siihen kuole, jos heti ei tapahdu, mitä tahtovat. Kaupunkireissuilla kannattaa ottaa etukäteen selvää, missä paikoissa on hyviä lastenhoitotiloja. Esim. täältä kun kysyt, niin varmaan tulee hyviä vinkkejä.



Kolmevuotiasta voi lahjoa lupauksella vaikka mäkkäriin menosta, jos haluaa käydä ihan vaatekaupoissa. Toimii jonkun aikaa. Monissa hampparipaikoissa on leikkitiloja, kannattaa valita sellainen. Pääsee lapsi riehumaan ja itse saa hengähtää.



Meillä kuopus oli sellainen vauva, joka ei viihtynyt vieraissa paikoissa ja hälyssä, ja esikoinen on aina ollut todella vilkas ja temperamenttinen. Nämä faktat ovat jonkun verran rajoittaneet mun kaupungilla käyntiä, koska en ihan turhan takia jaksa lähteä. Mutta en mä ole kotiinkaan jäänyt nyhjäämään. Musta on tärkeää nähdä muita aikuisia, kun suurimman osan ajasta on lasten kanssa. Vaikka sitten kahvilassa istuen ja ohikulkijoita katsellen! Ruokakaupassa taas _haluan_ käydä aamuisin, kun siellä on rauhallista ja tyhjää, joten on pakko mennä lasten kanssa.

sillon kun niille on mentävä ja jos samalle reitille osuus jotain kivaa (eikä ole kiire muualle) niin mennään ihan vapaasti ihmettelemään. Useimmiten kuitenkin hoitelen pakolliset asiat yksin ja pyydän anopin tai äitini siksi aikaa lapsia vahtimaan, se on helpointa niin. Lasten kanssa sitten puistoillaan ja retkeillään. Mukana eväät, vaihtovaatteet, vaipat, laastaria ja haavanpuhdistusainetta, sakset ja ilmastointiteippiä :-)