Miksi et kerro etukäteen, jos et aio syödä kyläpaikassa? - tapaus lapsiperhe
Luonani kävi viikonloppuna lapsiperhe kylässä. Kysyin etukäteen, onko jotain allergioita tai erityisruokavalioita. Vieras kertoi, ettei heistä kenelläkään ole. Kerroin, että laitan jotain tarjottavaa kahvipöytään. Minulla on itselläni allergioita, joten minulla on aina ollut tapana laittaa tarjolle monipuolista tarjottavaa kahvipöytään. Yritän myös huomioida lapset tarjoamalla yleensä lapsille maistuvaa syötävää. Tällä kertaa olin kattanut kahvin, teen ja parin erilaisen mehun lisäksi tarjolle kinkkupiirakkaa, kasvispiirakkaa, leipää päällisineen, dippivihanneksia, hedelmiä, suklaata ja paria eri sorttia keksejä. Tarjolla oli myös gluteenitonta/sokeritonta tarjottavaa.
Vieraat saapuivat luokseni ja kertoivat käyneensä syömässä juuri ennen luokseni tuloa. Perhe oli kylässä 3 tuntia. Perheen lapsi ei suostunut syömään tarjottavia lainkaan ja vanhemmatkin maistoivat yhtä sorttia ja sitäkin vähän. Lähtöä tehdessään kysyivät, olisiko lähistöllä joku ravintola, johon voisivat mennä syömään, kun alkaa olla ruoka-aika. Tuntui tosi kurjalta, sillä olin etukäteen sanonut tarjoiluista, vieraat eivät luonani juuri syöneet ja silti vieraat olivat menossa muualle syömään. Sen ymmärrän, että lapsille ei välttämättä tarjottavat aina maistu, mutta aikuiset on eri juttu. Tarjolla oli kuitenkin suolaista ja makeaa sekä esimerkiksi niitä hedelmiä, jos ei vaikka suklaastakaan välitä. Miksi ei voi etukäteen sanoa aiomme syödä muualla" niin ei tarvitse nähdä tarjoilujen suhteen turhaan vaivaa? Onneksi sain kinkkupiirakat ja kasvispiirakat pakkaseen, niin eivät mene kokonaan hukkaan.
Ja kun joku sanoo, niin minulla ei ole lemmikkejä, kotini on siisti ja ruoka on valmistettu hygienisesti/ostettu kaupasta valmiina.
Kommentit (64)
En ole ikinä kuullut lapsista, joille ei edes keksit ja suklaa maistu kyläpaikassa.
Minusta tätä ilmiötä näkee nykyaikana. Ennen mentiin kylään ja syötiin hyvillä mielin sitä, mitä tarjolla oli. Jos oli pelkkää kahvia/teetä, niin sitten oli. Tai jos ei ollut mitään, niin sekin oli ok. Yleensä kahvin kanssa oli vaikka paketti keksejä, aika harvassa paikassa ei ollut mitään.
Nykyään on niin paljon erilaisia ruokavalioita, toivelistoja, ruokarajoituksia ja syömishäiriöitä, että tarjoilujen järjestäminen on oikeasti vaikeaa. Kurjinta tietysti se, jos vaivalla laittaa jotakin, mitä ei sitten syödä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulivat kahville. Sulla oli vaan aika runsaat tarjoilut kahviksi. Yleensä on 1 suolanen ja pari makeaa.
Lapset voi olla hankalia tietyssä iässä,joten on helpompi mennä jonnekin mistä saa varmasti mieluisaa. Tai lapsille jo aiemmin luvattu lehtipihvi ja ranskikset reissussa.
Miksei voi sanoa sille tarjoiluista kyselevälle "meidän Isla-Eevertti tykkää vain Carneval-kekseistä, jos niitä voisi hankkia kahvipöytään, jos ei ole liian iso vaiva tai tarvittaessa voidaan tuoda keksit mukana itsekin"?
No eikö tuossa ole vähän liikaa tarjottavaa pelkästään kahvin kanssa.
Olisi pitänyt sanoa sinulle etukäteen, että syövät matkalla.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut lapsista, joille ei edes keksit ja suklaa maistu kyläpaikassa.
Usko tai älä, kaikki lapset eivät välitä kekseistä ja suklaasta. Eihän kaikki aikuisetkaan välitä.
Jos olet kutsunut kahvipöytään niin en minä ainakaan ymmärrä tulevani syömään, vaan kahville.
Mikä tässä nyt oli niin loukkaavaa? Vieraat käyneet syömässä ennen tuloaan -> ei ihmekään jos tarjottavat kyläpaikassa eivät maistu. Kolmen tunnin vierailun jälkeen tuumivat uutta ruokapaikkaa ja kysyvät vinkkiä. Mitäs sitten olisi pitänyt tehdä, pyytää lähtiessä ap:ltä että saisimmeko nyt syödä kahvitarjottaviasi, kun meillä on ruoka-aika kohta? Monetkaan eivät syö kahvitarjottavia lounaana/illallisena.
Sanoit jotain tarjottaa kahvipöytään. Minä ajattelisin, että jotain pientä sitten kahvin kanssa vähän niin jälkkärinä lounaan jälkeen.
Minulla on kerran käynyt tilanne, jossa menin illalla sovitusti kylään. Olin syönyt todella ison päivällisen ennen kyläilyä. Eiköhän kyläpaikassa ollut iltakahvit, joiden kanssa pöytä oli laitettu koreaksi. En jaksanut syödä juuri mitään. Ei silti olisi käynyt mielessäkään istua kuivin suin pöydässä, vaikka täysi olo olikin. Sen verran sitä haluaa kunnioittaa isäntäväkeä.
Meillä on yksi tuttavaperhe joka tekee tätä ihan samaa. Jos tulevat pöytään, niin sitten se on "ihan vähän maistatte vaan, pikkuisen vaan otat". Ja samantien ravintolaan tai kotiin syömään. Heillä on niin kauhean säännösteltyä tuo ruokailu, että tällaiset ylimääräiset ja pöytään laitetut asiat eivät sovi aikatauluun tai ruokavalioon. Nykyään tapaamme suosiolla ravintolassa ja sellaisessa paikassa jonka he ovat itse valinneet.
Olivatko aikuisvieraat sattumoisin reippaasti ylipainoisia? Välillä törmää siihen, että lihavat syövät muiden edessä todella vähän ja sitten kotona mässäillään oikein urakalla. En ole koskaan tajunnut tuota. Ei ne kilot tyhjästä tule ja ihan hyvin sitä voisi muiden nähden syödä.
En koskaan tarjoa kahvin kanssa montaa eri piirakkaa ja makeaa ja hedelmiä jne.
Lapsille varaan kesällä jäätelöä ja mökillä monesti lapset tykkää paistaa nuotiolla nakit.
Ja jos kutsun kahville, en tod kuvittele, että lapsiperhe ei olisi syönyt ruokaa ennen tuloansa.
Kaveri pyysi kahville ja kyllä minä söin kunnon lounaan sitä ennen. Kahvin kanssa söin sitten yhden ison pullan, jota oli tarjolla vaan.
Ehkä lapsille oli luvattu hamppariateria tai ravinlossa joku lemppariateria jos käyttäytyvät kyläillessä. Tai sitten heillä ei syödä juuri sitä mitä olit laittanut tarjolle. Ihmiset on välillä outoja, ei siitä kannata itseensä ottaa. Kinkkua, maitotuotteita, tms. ei välttämättä kaikki halua. Minäkään en olisi syönyt koska en syö kinkkua ja kasvipiirakassa on yleensä kasviksia joita en pysty syömään. Sama dippivihannesten kanssa, lisäksi en ala säätää kahvipöydässä dipattavien kasvisten kanssa.
Se täytyy sanoa, että älyttömän määrän ruokaa olit tehnyt yhtä perhettä varten. Minä en laita edes puolelle suvulle kerralla noin paljoa ruokaa tarjolle kahvipöytään.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kutsunut kahvipöytään niin en minä ainakaan ymmärrä tulevani syömään, vaan kahville.
Niinpä.
"Kerroin, että laitan jotain tarjottavaa kahvipöytään."
Kahvipöydän tarjoilut eivät ole ateria! Siksi minusta on ihan normaalia käydä myöhemmin syömässä ns. oikeaa ruokaa, vaikka tarjolla olisi peräti dippivihanneksia ja suklaata!
Meillä perhe käy ennen kyläilyä syömässä, koska niin monta kertaa on tälläkin palstalla ollut juttua perheistä, jotka rohmuaa salaatista lohet ja lapset hakee tusinan verran suklaakeksejä eikä muille jää mitään. Minulle on kunnia-asia, että kahvipöydästä ei syödä palastakaan, koska en halua, että selän takana perhettäni kutsutaan ahneeksi.
Minulla on liuta allergioita ja suolistosairauksia ja sanon aina, etten tarvitse kahvikupillista kummempaa. Sitten loukkaannutaan, kun en maista leipomuksia.
Uskokaa nyt. En epäile hygieniaa enkä halua olla epäkohtelias.
Onkohan meillä yhteisiä tuttuja?
Eräs kaveriperheeni (pikkulapsiperhe) käyttäytyy noin. Tosin ruokapaikkaa kysellessään valittavat, kun meidän pikkupaikkakunnalta ei löydy juuri heidän 3 v lapselleen mieluisaa ravintolaa. Voi elämä!
Tulivat kahville. Sulla oli vaan aika runsaat tarjoilut kahviksi. Yleensä on 1 suolanen ja pari makeaa.
Lapset voi olla hankalia tietyssä iässä,joten on helpompi mennä jonnekin mistä saa varmasti mieluisaa. Tai lapsille jo aiemmin luvattu lehtipihvi ja ranskikset reissussa.