Ketkä olivat itsellesi tärkeitä ja läheisiä aikuisia, jos vanhempia/isovanhempia ei lasketa?
Haluaisin kuulla tarinoita teistä, keillä oli lapsena ja mielellään aikuisenakin pysyviä, merkittäviä ja läheisiä ihmissuhteita jonkun aikuisen kanssa, joka ei ole kuitenkaan vanhempi/isovanhempi. Kuka hän oli/on? Miten hän vaikutti elämääsi? Millainen suhteenne oli/on?
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton. Haluaisin kuitenkin olla turvallinen ja läheinen aikuinen lapsille ja nuorille.
Itselläni ei ollut pysyviä ja läheisiä aikuisia, jotka olisivat olleet aidosti läsnä: käyneet kylässä, laittaneet viestiä, soitelleet. Jouluisin kyllä muistettiin, mutta tuntuu että aikuisenkaipuussa yritin nuorena itse pitää sukulaisiin/perhetuttuihin yhteyttä vaihtelevin tuloksin. Mietin, olisiko tämä maa vähän parempi paikka, jos me lapsettomat otettaisiin vähän koppia lapsista ja nuorista ympärillämme.
Kommentit (8)
Eräs perhetuttu, joka oli tosin vain satunnaisesti ehkä läsnä. Hän kuitenkin auttoi isoissa kriiseissä. Häneltä oon oppinut muiden auttamisen merkityksen. Edelleen me ollaan yhteyksissä ajoittain. Oon kolmekymppinen
Puoliso?
.
Mulla on hyvä ystävä jonka tapasin baaritiskillä 24-vuotiaana. Alkuun oli tapailua, sittemmin fwb ja viimiset parikymmentä vuotta ihan vaan ystävä.
Yksi isoisovanhemmista, isoeno perheineen ja pari perhetuttua.
Puoliso toki on aikuisiällä se turvallinen kumppani, mutta tässä haettiin enemmänkin lapsuudenajan turvallisia aikuisia jotka toki voivat edelleen olla elämässä läsnä, vaikka kumpikin olisi aikuisia
Pari kaveria. Tuttujen lapsilla on omat menot eikä heitä meikäläisen seura kiinnosta.
Minulla ei ollut ketään turvallista aikuista. Äiti epävakaa juoppo ja isä niin etäinen että jäi ihan vieraaksi ihmiseksi. Setäni vittuili ja haukkui selän takana. Koulussa opettajat pilkkasivat. Samoin bussikuskit ja kaupan kassat.
Nostan