Yksinäisyyden takana on aina itsekkyys, joustamattomuus ja puuttuva halu oikeasti muuttua
Pienikin pettymys ajaa takaisin yksinäisyyteen. Ei ymmärretä, että ei ystäviä omisteta, heillä on myös oma tahto. Ei kukaan ole ilman omaa syytä yksinäinen.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Olen heivannut elämästäni kaikki ne ihmiset jotka eivät kohdelleet minua hyvin ja tiedätkö mitä, en jäänyt katumaan lainkaan vaikka ihmissuhteita nykyään on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Vielä silloin tällöin huomaan ihmetteleväni miten tuollaisia ihmisiä onkaan, että ei viitsi yhtään edes yrittää sen toisen vuoksi mitään vaan porskuttaa menemään vaan, viis siitä pysyykö toinen perässä ollenkaan.
Joo sama. Menneissä ihmissuhteissa ei ollut mitään sellaista, jota olisin jäänyt kaipaamaan. Harmittaa vaan, etten laittanut välejä poikki jo niistä ensimmäsistä ikävistä tempuista ja pettymyksistä, olisin säästynyt paljolta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Yksinäiset keskittyvät syyttelemään muita ja vaativat yhteiskuntaa apuun, mutta eivät pidä itseään mitenkään vastuullisina eivätkä näe itsessään mitään vikaa. Yksinäiset kohtelevat tai ovat kohdelleet muita huonosti, ovat itsekeskeisiä ja epäkohteliaita mutta eivät näe itsessään muutoksen tarvetta. Kaikki on aina muiden vika ja kotoa pitäisi tulla muiden rukoilemaan mukaansa tätä epämiellyttävää tyyppiä. No, sitä saa mitä tilaa. Kukaan ei tietenkään tule koska tulee huonosti kohdelluksi.
Päinvastoin. Se, että useampikin toisiaan tuntematon tyyppi ei jaksa seuraani, todistaa, että vika on nimenomaan minussa eikä muissa. Totta on toki se, että tarvitsisin apua koska olen mielestäni ollut muita ajatteleva ja muiden eteen tekevä tyyppi, mutta tulokset puhuvat puolestaan ja ihmiset eivät kaikkoaisi luotani jos olisin sitä todella. Enkä näe sitä mikä on se seikka minkä teen väärin (huom!! tiedostan, että omassa toiminnassa on se vika), joten en voi myöskään korjata ongelmaa ilman apua. Se on vähän niinkuin jos maalaisit talosi siniseksi ja näet sen sinisenä ja kaikki muut sanovat että se ei ole sininen. En minä leimaa muita silloin väärässä oleviksi, minä en vain näe sitä punaisena ja haluaisin nähdä. Ja löytää sen oikean sinisen värin.
Minusta sinä vaikutat ihmistyypiltä, jolta puuttuu itsekunnioitus ja sen vuoksi seuraasi ei hakeuduta kun halutaan nauttia elämästä. Saatan olla väärässä, mutta sellaisen vaikutelman sain kommentistasi.
Neuvoja ei saisi antaa pyytämättä, mutta vastaavassa tilanteessa kannattaisi kiinnittää huomiota niihin asioihin, joiden perusteella ulkopuolinen voisi tehdä moisia päätelmiä ja poistaa puheestaan ne "itsensä vähättelyt".
Kiitos vastauksestasi! Totta on, että olen aina ollut vähän outolintu, lapsuudenperheessä tosi paljon väkivaltaa ja toksisia käytösmalleja, plus olin koko kouluaikani koulukiusattu niin sosiaaliset taidot sitä myöten ihan säälittävän huonot. Epäilen itselläni jonkin sortin neuroepätyypillisyyttä kun olen aina ollut jotenkin "viallinen". Viestisi ei saanut sitä lamppua syttymään päässä, mutta ehdottomasti silti hyödyllinen ja lupaan pohtia asiaa tuolta kantilta! Tälläiset kommentit ovat minulle arvokkaita, toisin kuin toisaalla aiheesta keskusteltuani ei "annettu mitään" ja kerrottiin vain että jos todella haluaisin, olisin muuttunut. Joten nyt on jotain työkaluja, kiitos sinun! 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen heivannut elämästäni kaikki ne ihmiset jotka eivät kohdelleet minua hyvin ja tiedätkö mitä, en jäänyt katumaan lainkaan vaikka ihmissuhteita nykyään on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Vielä silloin tällöin huomaan ihmetteleväni miten tuollaisia ihmisiä onkaan, että ei viitsi yhtään edes yrittää sen toisen vuoksi mitään vaan porskuttaa menemään vaan, viis siitä pysyykö toinen perässä ollenkaan.
Noin se epäterve itserakkaus syntyy kun poistaa kaiken kritiikin itseä kohtaan niin pääsee valehtelmaan että kaikki tykkää minusta ja jos joku vielä kehtaa kritisoida niin terapeutit rikastuu jälleen. Ei tuo ole tervettä että poistaa elämästä kaiken kritiikin kun sitten ei kestä minkäänlaista kritiikkiä kun sitä ei koskaan ole opetellut sietämään. Tämä on hyvin monen naisen ongelma mutta yksikään nainen ei suostu kohtaamaan todellisuutta niin naiset syyttävät aina sitä henkilöä joka kritisoi naisvihasta kun naiset ei enää erota toisistaan kritiikkiä ja vihaa ja ne valehdellaa yhdeksi ja samaksi asiaksi
Ja hyvin usein nämä jotka julistavat olevansa suorapuheisia, ovat vain ihan perus moukkia jotka eivät edes kritisoi vaan solvaavat. Rakentava kritiikki on aivan eri asia, kuin "eivät kohdelleet minua hyvin". Älä tule projisoimaan siis.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Yksinäiset keskittyvät syyttelemään muita ja vaativat yhteiskuntaa apuun, mutta eivät pidä itseään mitenkään vastuullisina eivätkä näe itsessään mitään vikaa. Yksinäiset kohtelevat tai ovat kohdelleet muita huonosti, ovat itsekeskeisiä ja epäkohteliaita mutta eivät näe itsessään muutoksen tarvetta. Kaikki on aina muiden vika ja kotoa pitäisi tulla muiden rukoilemaan mukaansa tätä epämiellyttävää tyyppiä. No, sitä saa mitä tilaa. Kukaan ei tietenkään tule koska tulee huonosti kohdelluksi.
Päinvastoin. Se, että useampikin toisiaan tuntematon tyyppi ei jaksa seuraani, todistaa, että vika on nimenomaan minussa eikä muissa. Totta on toki se, että tarvitsisin apua koska olen mielestäni ollut muita ajatteleva ja muiden eteen tekevä tyyppi, mutta tulokset puhuvat puolestaan ja ihmiset eivät kaikkoaisi luotani jos olisin sitä todella. Enkä näe sitä mikä on se seikka minkä teen väärin (huom!! tiedostan, että omassa toiminnassa on se vika), joten en voi myöskään korjata ongelmaa ilman apua. Se on vähän niinkuin jos maalaisit talosi siniseksi ja näet sen sinisenä ja kaikki muut sanovat että se ei ole sininen. En minä leimaa muita silloin väärässä oleviksi, minä en vain näe sitä punaisena ja haluaisin nähdä. Ja löytää sen oikean sinisen värin.
Minusta sinä vaikutat ihmistyypiltä, jolta puuttuu itsekunnioitus ja sen vuoksi seuraasi ei hakeuduta kun halutaan nauttia elämästä. Saatan olla väärässä, mutta sellaisen vaikutelman sain kommentistasi.
Neuvoja ei saisi antaa pyytämättä, mutta vastaavassa tilanteessa kannattaisi kiinnittää huomiota niihin asioihin, joiden perusteella ulkopuolinen voisi tehdä moisia päätelmiä ja poistaa puheestaan ne "itsensä vähättelyt".
Kiitos vastauksestasi! Totta on, että olen aina ollut vähän outolintu, lapsuudenperheessä tosi paljon väkivaltaa ja toksisia käytösmalleja, plus olin koko kouluaikani koulukiusattu niin sosiaaliset taidot sitä myöten ihan säälittävän huonot. Epäilen itselläni jonkin sortin neuroepätyypillisyyttä kun olen aina ollut jotenkin "viallinen". Viestisi ei saanut sitä lamppua syttymään päässä, mutta ehdottomasti silti hyödyllinen ja lupaan pohtia asiaa tuolta kantilta! Tälläiset kommentit ovat minulle arvokkaita, toisin kuin toisaalla aiheesta keskusteltuani ei "annettu mitään" ja kerrottiin vain että jos todella haluaisin, olisin muuttunut. Joten nyt on jotain työkaluja, kiitos sinun! 😊
Ja tämä kommenttisi, miten matelet ja alat ensimmäisenä etsiä vikoja itsestäsi ja kirjoitat itsestäsi viallisena on todella surullista luettavaa.
Tuo kommentoija, joka kirjoitti, että sinulta puuttuu itsekunnioitus, ei tunne sinua, ei todennäköisesti koskaan ole tavannutkaan. Kyllähän sinulla kunnioitusta ja rakkautta itseäsi kohtaan täytyy olla, kun olet vaikeasta traumataustasta huolimatta selvinnyt ja olet yhä noin herttainen ihminen etkä katkeroitunut. Vähän enemmän voisit itseäsi arvostaa, olet varmasti hyvä tyyppi, joten pää pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksinkertainen ja ikisinkku vapaasta tahdostani.
Viihdyn yksin tosi hyvin, minä käyn töissä ja siellä näen ihmisiä joten on todella ihanaa kun kotona saan olla yksin. Olen introvertti siis luonteeltani.
Miten jotkut ihmiset pystyy olemaan jatkuvasti sosiaalisia eli töissä ovat ihmisten kanssa tekemisissä ja sitten kotonakin on muita ihmisiä, minä en vain tuohon pystyisi koska nautin ja tarvitsen omaa aikaa.
M32
Korjasin viestiäsi.
Yksin oleminen E I T A R K O I T A yksinäisyyttä.
Ah, look at all the lonely people
Ah, look at all the lonely people
Eleanor Rigby
Picks up the rice in the church where a wedding has been
Lives in a dream
Waits at the window
Wearing the face that she keeps in a jar by the door
Who is it for?
All the lonely people
Where do they all come from?
All the lonely people
Where do they all belong?
Father McKenzie
Writing the words of a sermon that no one will hear
No one comes near
Look at him working
Darning his socks in the night when there's nobody there
What does he care?
All the lonely people
Where do they all come from?
All the lonely people
Where do they all belong?
Ah, look at all the lonely people
Ah, look at all the lonely people
Eleanor Rigby
Died in the church and was buried along with her name
Nobody came
Father McKenzie
Wiping the dirt from his hands as he walks from the grave
No one was saved
All the lonely people (ah, look at all the lonely people)
Where do they all come from?
All the lonely people (ah, look at all the lonely people)
Where do they all belong?
-beatles
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Yksinäiset keskittyvät syyttelemään muita ja vaativat yhteiskuntaa apuun, mutta eivät pidä itseään mitenkään vastuullisina eivätkä näe itsessään mitään vikaa. Yksinäiset kohtelevat tai ovat kohdelleet muita huonosti, ovat itsekeskeisiä ja epäkohteliaita mutta eivät näe itsessään muutoksen tarvetta. Kaikki on aina muiden vika ja kotoa pitäisi tulla muiden rukoilemaan mukaansa tätä epämiellyttävää tyyppiä. No, sitä saa mitä tilaa. Kukaan ei tietenkään tule koska tulee huonosti kohdelluksi.
Päinvastoin. Se, että useampikin toisiaan tuntematon tyyppi ei jaksa seuraani, todistaa, että vika on nimenomaan minussa eikä muissa. Totta on toki se, että tarvitsisin apua koska olen mielestäni ollut muita ajatteleva ja muiden eteen tekevä tyyppi, mutta tulokset puhuvat puolestaan ja ihmiset eivät kaikkoaisi luotani jos olisin sitä todella. Enkä näe sitä mikä on se seikka minkä teen väärin (huom!! tiedostan, että omassa toiminnassa on se vika), joten en voi myöskään korjata ongelmaa ilman apua. Se on vähän niinkuin jos maalaisit talosi siniseksi ja näet sen sinisenä ja kaikki muut sanovat että se ei ole sininen. En minä leimaa muita silloin väärässä oleviksi, minä en vain näe sitä punaisena ja haluaisin nähdä. Ja löytää sen oikean sinisen värin.
Minusta sinä vaikutat ihmistyypiltä, jolta puuttuu itsekunnioitus ja sen vuoksi seuraasi ei hakeuduta kun halutaan nauttia elämästä. Saatan olla väärässä, mutta sellaisen vaikutelman sain kommentistasi.
Neuvoja ei saisi antaa pyytämättä, mutta vastaavassa tilanteessa kannattaisi kiinnittää huomiota niihin asioihin, joiden perusteella ulkopuolinen voisi tehdä moisia päätelmiä ja poistaa puheestaan ne "itsensä vähättelyt".
Kiitos vastauksestasi! Totta on, että olen aina ollut vähän outolintu, lapsuudenperheessä tosi paljon väkivaltaa ja toksisia käytösmalleja, plus olin koko kouluaikani koulukiusattu niin sosiaaliset taidot sitä myöten ihan säälittävän huonot. Epäilen itselläni jonkin sortin neuroepätyypillisyyttä kun olen aina ollut jotenkin "viallinen". Viestisi ei saanut sitä lamppua syttymään päässä, mutta ehdottomasti silti hyödyllinen ja lupaan pohtia asiaa tuolta kantilta! Tälläiset kommentit ovat minulle arvokkaita, toisin kuin toisaalla aiheesta keskusteltuani ei "annettu mitään" ja kerrottiin vain että jos todella haluaisin, olisin muuttunut. Joten nyt on jotain työkaluja, kiitos sinun! 😊
Ja tämä kommenttisi, miten matelet ja alat ensimmäisenä etsiä vikoja itsestäsi ja kirjoitat itsestäsi viallisena on todella surullista luettavaa.
Tuo kommentoija, joka kirjoitti, että sinulta puuttuu itsekunnioitus, ei tunne sinua, ei todennäköisesti koskaan ole tavannutkaan. Kyllähän sinulla kunnioitusta ja rakkautta itseäsi kohtaan täytyy olla, kun olet vaikeasta traumataustasta huolimatta selvinnyt ja olet yhä noin herttainen ihminen etkä katkeroitunut. Vähän enemmän voisit itseäsi arvostaa, olet varmasti hyvä tyyppi, joten pää pystyyn.
Tässä tulee hyvin se sininen vs punainen maali. Omasta mielestäni yritin olla kohtelias ja ilmaista iloa/kiitollisuutta siitä että sain apua. Hyvin kaukana ollaan siis siitä että kykenisin muuttamaan käytöstäni. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksinkertainen ja ikisinkku vapaasta tahdostani.
Viihdyn yksin tosi hyvin, minä käyn töissä ja siellä näen ihmisiä joten on todella ihanaa kun kotona saan olla yksin. Olen introvertti siis luonteeltani.
Miten jotkut ihmiset pystyy olemaan jatkuvasti sosiaalisia eli töissä ovat ihmisten kanssa tekemisissä ja sitten kotonakin on muita ihmisiä, minä en vain tuohon pystyisi koska nautin ja tarvitsen omaa aikaa.
M32
Korjasin viestiäsi.
Yksin oleminen E I T A R K O I T A yksinäisyyttä.
Okei no minä olen myös yksinäinen.
M32
Vierailija kirjoitti:
AP sivalsi nyt syvältä, monia vihloo nyt.
Oliko tämä tarkoitettu vahingoniloiseksi? 🙄
Miksi mies pitäisi koko lehmää jos tarvii joskus litran maitoa. Pikkurahalla saa pilsaa monissa maissa, myös Suomessa.
Äsken poistui sama ilmoitukseni. Meni vihervassariakka-fasistilla tunteisiin, hyvä niin!
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies pitäisi koko lehmää jos tarvii joskus litran maitoa. Pikkurahalla saa pilsaa monissa maissa, myös Suomessa.
Äsken poistui sama ilmoitukseni. Meni vihervassariakka-fasistilla tunteisiin, hyvä niin!
Fasistin tuntee tosiaan siitä, ettei se anna toiselle puhumisen oikeutta.
Minä en jaksa kuunnella uhriutujia. Sinun yksinäisyytesi on sinun omaa ansiotasi. Maailmassa on aivan valtava määrä ihmisiä ja jos kukaan ei viihdy seurassasi, ei voi vika olla heissä. Jos et jaksa etsiä ihmissuhteita, vika ei ole toisissa ihmisissä.
Ap olet oikeassa.
Melkoinen ajatusmaailma jos syyttää MUITA siitä ettei kukaan halua olla minun kanssani!
Miksi itse haluat olla jonkun kanssa? Koska hän on mukava ja miellyttävä ja hänen seuraansa tekee mieli palata.
Jos haluat että muut ihmiset viivästyvät seurassasi, käyttäydy sen mukaisesti, helv yksinkertaista.
En minä mitään kritiikkiä saanut, päinvastoin olisi pitänyt olla 24/7 narsistin käytettävissä eikä mitään omaa elämää saanut olla lainkaan.