Lue keskustelun säännöt.
Kellään uskovalla ollut tällästä ongelmaa?
22.07.2023 |
Joitain vuosia sitten, ennenkuin tapasin mun nykyisen puolison, ollaan nyt oltu naimisissa 5 v, olin hyvin vahvasti uskossa, rakastin Jeesusta.
Nykyään, olen tässä avioliittovuosien aikana katkeroitunut ja syvästi pettynyt, niin Jeesukseen kuin mieheenkin.
Koen, että menetin itseni naimisiin mentyä. Olen kokenut asioita, jotka on vienyt luottamusta Jumalaan...Olen siinä pisteessä, että olen sanonut Jeesukselle vihaavani Häntä, en halua mennä kokouksiin enkä kuulla sanaakaan Hänestä.
Olen niin täynnä katkeruutta ja vihaa, että en pysty tällä hetkellä palaamaan takas uskonelämään.
Mies on huomannut asian, eikä hän pidä asiasta, että olen kääntämässä selkäni Jumalalle.
Onko ketään, joka olisi ollut katkeroitunut Jumalalle ja miten kävi lopulta, pystyitkö nöyrtymään ja palaamaan takas?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaista olen kokenut jossain vaiheessa että olen ollut vihainen Jumalalle. Välillä olen myös ollut ns kahdella tiellä, ymmälläni ja katkera. Nyt en ole enää, olen saanut jotenkin käännettyä palikat päässäni eri asentoon. Ehkä kaikki lähti siitä kun ensin aloin väkisin olemaan kiitollinen vastoinkäymisistä. Aluksi tuntui tyhmälle, olin puolileikilläni, kunnes tajusin että mun pitää ihan oikeasti tehdä niin. Toinen asia oli se että lakkasin kyseenalaistamasta Raamattua. Uskon siihen nyt ihan fundamentaalisti, joo, kyllä.
Miesasiassa en voi neuvoa muuta kuin että jos olisin minä ja sinun tilanteessa, niin tekisin miten Raamatussa neuvotaan.
Kiitos vastauksesta, uskon että tuo kiitollisuus, myös niistä huonoista asioista, vaikuttaa mieleen myös. Ja olin ennen kiitollinen, nykyään en.
Ongelma on mieheni mielestä siinä, että minä en kunnioita häntä niinkuin Raamatussa käsketään.
Mutta minun mielestäni mies vaatii liikaa, koska hän yrittää muokata minusta jotakin sellaista, mitä minä en ole. Hän on myöntänytkin, että odottaa että minusta tulee juuri hänen mielenmukainen vaimo. Aivan kuin en kelpaisi tälläsenä hänelle, vaan hällä on joku ajatus siitä, millanen hänen täydellinen vaimonsa pitää olla.
Haluan olla oma itseni, ja jos vähääkään koen, että olen jotenkin alistettuna, niin puolustaudun. Haluaisin lyödä miestä Raamatulla päähän, koska en halua kuunnella häntä ja mitään Jeesukseen liittyvää.
apVoi ei, symppaan kyllä sinua. Toivon että selviätte vielä kuiville tästä myrskystä. Kunpa minäkin olisin aikanani selvinnyt. Tuollaiset tilanteet on kyllä varmaan kuin märkä rätti naamalle läiskähtäisi. Itselläni on sellainen persoona että en taivu yhtään mihinkään muottiin joten kyllä tunteita herättää tekstisi. Voi että, rukoilen teidän puolesta.
Kyllä tuon miehen myös olisi hyvä jonkun ulkopuolisen kristityn ammattiauttajan kanssa jutella. Hyvin todennäköisesti noukkii rusinoita pullasta ja on kohtuuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaista olen kokenut jossain vaiheessa että olen ollut vihainen Jumalalle. Välillä olen myös ollut ns kahdella tiellä, ymmälläni ja katkera. Nyt en ole enää, olen saanut jotenkin käännettyä palikat päässäni eri asentoon. Ehkä kaikki lähti siitä kun ensin aloin väkisin olemaan kiitollinen vastoinkäymisistä. Aluksi tuntui tyhmälle, olin puolileikilläni, kunnes tajusin että mun pitää ihan oikeasti tehdä niin. Toinen asia oli se että lakkasin kyseenalaistamasta Raamattua. Uskon siihen nyt ihan fundamentaalisti, joo, kyllä.
Miesasiassa en voi neuvoa muuta kuin että jos olisin minä ja sinun tilanteessa, niin tekisin miten Raamatussa neuvotaan.
Kiitos vastauksesta, uskon että tuo kiitollisuus, myös niistä huonoista asioista, vaikuttaa mieleen myös. Ja olin ennen kiitollinen, nykyään en.
Ongelma on mieheni mielestä siinä, että minä en kunnioita häntä niinkuin Raamatussa käsketään.
Mutta minun mielestäni mies vaatii liikaa, koska hän yrittää muokata minusta jotakin sellaista, mitä minä en ole. Hän on myöntänytkin, että odottaa että minusta tulee juuri hänen mielenmukainen vaimo. Aivan kuin en kelpaisi tälläsenä hänelle, vaan hällä on joku ajatus siitä, millanen hänen täydellinen vaimonsa pitää olla.
Haluan olla oma itseni, ja jos vähääkään koen, että olen jotenkin alistettuna, niin puolustaudun. Haluaisin lyödä miestä Raamatulla päähän, koska en halua kuunnella häntä ja mitään Jeesukseen liittyvää.
apVoi ei, symppaan kyllä sinua. Toivon että selviätte vielä kuiville tästä myrskystä. Kunpa minäkin olisin aikanani selvinnyt. Tuollaiset tilanteet on kyllä varmaan kuin märkä rätti naamalle läiskähtäisi. Itselläni on sellainen persoona että en taivu yhtään mihinkään muottiin joten kyllä tunteita herättää tekstisi. Voi että, rukoilen teidän puolesta.
Kiitos kun rukoilet Olen oikeasti todella surullinen, kun en uskostakaan haluaisi luopua. Se oli ennen tärkein asia mun elämässä. ap
Onko sun miehessä vähän narskun piirteitä? Sellaiset ovat kovia arvostelemaan puolisoitaan ja imevät heistä elämänilon.
Olen uskova ja mieheni myös, mutta vaikka me riidellään välillä, niin ei tää meidän avioliitto vie voimia.
Vaihda seurakuntaa. Mutta älä Jeesuksesta luovu.
Joskus Jumala sallii sen, että uskova valitsee väärän puolison, tutuissani on muutama sellainen pari.
Jumalan äänen kuuleminen on joskus maailman vaikein tehtävä, sillä se sekoittuu ihmisen oman pääkopan ajatuksiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaista olen kokenut jossain vaiheessa että olen ollut vihainen Jumalalle. Välillä olen myös ollut ns kahdella tiellä, ymmälläni ja katkera. Nyt en ole enää, olen saanut jotenkin käännettyä palikat päässäni eri asentoon. Ehkä kaikki lähti siitä kun ensin aloin väkisin olemaan kiitollinen vastoinkäymisistä. Aluksi tuntui tyhmälle, olin puolileikilläni, kunnes tajusin että mun pitää ihan oikeasti tehdä niin. Toinen asia oli se että lakkasin kyseenalaistamasta Raamattua. Uskon siihen nyt ihan fundamentaalisti, joo, kyllä.
Miesasiassa en voi neuvoa muuta kuin että jos olisin minä ja sinun tilanteessa, niin tekisin miten Raamatussa neuvotaan.
Kiitos vastauksesta, uskon että tuo kiitollisuus, myös niistä huonoista asioista, vaikuttaa mieleen myös. Ja olin ennen kiitollinen, nykyään en.
Ongelma on mieheni mielestä siinä, että minä en kunnioita häntä niinkuin Raamatussa käsketään.
Mutta minun mielestäni mies vaatii liikaa, koska hän yrittää muokata minusta jotakin sellaista, mitä minä en ole. Hän on myöntänytkin, että odottaa että minusta tulee juuri hänen mielenmukainen vaimo. Aivan kuin en kelpaisi tälläsenä hänelle, vaan hällä on joku ajatus siitä, millanen hänen täydellinen vaimonsa pitää olla.
Haluan olla oma itseni, ja jos vähääkään koen, että olen jotenkin alistettuna, niin puolustaudun. Haluaisin lyödä miestä Raamatulla päähän, koska en halua kuunnella häntä ja mitään Jeesukseen liittyvää.
ap
Miehesi yrittää kontrolloida ja alistaa sinua, hän käyttää Raamattua tekosyynä saadakseen sinut tottelemaan. Jumalan tahto ei ole, että sinua kohdellaan tuolla tavoin. Suosittelen sulle eroa miehestä ja sen jälkeen voit palata uskon asioihin. Terapiastakin voisi olla apua, mutta tärkein askel on päästä väkivaltaa käyttävästä miehestä eroon. Voimia!
-sivusta
Voimaa tilanteeseesi. Kuuntele sun sydämesi ääntä, kyllä Jumala siellä puhuu jos annat mahdollisuuden.
Onko tehtäväsi olla puolisosi kanssa tai olla suunnannäyttäjä ja erota? En osaa sanoa. Ei ne ihmiset siellä seuroissakaan yhtään viisaampia ole.
Hiljenny ja kuuntele sitä sun totuutta. Kyllä.se sieltä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemmepuolin ja toisin loukanneet toisiamme. On ollut tilanteita myös seurakunnassa, joissa olen kokenut loukkaantumista, tai ennemmin hylätyksi tulemisen tunteita. Niissä mut on sivuutettu täysin ja keskitytty mieheeni.
En sen enempää halua kertoa.Olen jotenkin niistä traumoista päässyt, mutta kapinoin hyvin voimakkaasti nyt niin miestäni kuin Jeesusta vastaan. Aivan kuin ne kaksi olisivat mua vastaan.
Välillä kuitenkin, jos olen ihan yksin ja kuuntelen hengellisiä lauluja, saatan ruveta itkemään. Haluaisin voida itkeä enemmänkin, mutta yritän vältellä sitä mieheni läsnäollessa.
En tosiaan tajunnut, miten paljon asioita muuttuu, kun menimme naimisiin. Kaksi uskovaa.
ap
Mitä tapahtuu, jos itket miehesi läsnäollessa? Aviopuolisoina teidän tulisi olla toistenne parhaat ystävät, jotka pystyvät häpeilemättä jakamaan keskenänne niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin. Miehesi alistaa sinua ja kohdistaa sinuun henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Tuollainen suhde ei ole terve, tarvitsette molemmat apua.
Minkä ikäisiä olette? Onko teillä lapsia? Onko miehesi ihan normaali työssäkäyvä ihminen vai onko hänellä mt-ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaista olen kokenut jossain vaiheessa että olen ollut vihainen Jumalalle. Välillä olen myös ollut ns kahdella tiellä, ymmälläni ja katkera. Nyt en ole enää, olen saanut jotenkin käännettyä palikat päässäni eri asentoon. Ehkä kaikki lähti siitä kun ensin aloin väkisin olemaan kiitollinen vastoinkäymisistä. Aluksi tuntui tyhmälle, olin puolileikilläni, kunnes tajusin että mun pitää ihan oikeasti tehdä niin. Toinen asia oli se että lakkasin kyseenalaistamasta Raamattua. Uskon siihen nyt ihan fundamentaalisti, joo, kyllä.
Miesasiassa en voi neuvoa muuta kuin että jos olisin minä ja sinun tilanteessa, niin tekisin miten Raamatussa neuvotaan.
Kiitos vastauksesta, uskon että tuo kiitollisuus, myös niistä huonoista asioista, vaikuttaa mieleen myös. Ja olin ennen kiitollinen, nykyään en.
Ongelma on mieheni mielestä siinä, että minä en kunnioita häntä niinkuin Raamatussa käsketään.
Mutta minun mielestäni mies vaatii liikaa, koska hän yrittää muokata minusta jotakin sellaista, mitä minä en ole. Hän on myöntänytkin, että odottaa että minusta tulee juuri hänen mielenmukainen vaimo. Aivan kuin en kelpaisi tälläsenä hänelle, vaan hällä on joku ajatus siitä, millanen hänen täydellinen vaimonsa pitää olla.
Haluan olla oma itseni, ja jos vähääkään koen, että olen jotenkin alistettuna, niin puolustaudun. Haluaisin lyödä miestä Raamatulla päähän, koska en halua kuunnella häntä ja mitään Jeesukseen liittyvää.
apVoi ei, symppaan kyllä sinua. Toivon että selviätte vielä kuiville tästä myrskystä. Kunpa minäkin olisin aikanani selvinnyt. Tuollaiset tilanteet on kyllä varmaan kuin märkä rätti naamalle läiskähtäisi. Itselläni on sellainen persoona että en taivu yhtään mihinkään muottiin joten kyllä tunteita herättää tekstisi. Voi että, rukoilen teidän puolesta.
Kyllä tuon miehen myös olisi hyvä jonkun ulkopuolisen kristityn ammattiauttajan kanssa jutella. Hyvin todennäköisesti noukkii rusinoita pullasta ja on kohtuuton.
Tästä tuli mieleen nyt että tarvitsisi ehkä rukoilla miehen puolesta myös paljon. Rukousta ja Raamattua. Sana on myös lääke, ja ruoka.
Ota kaikki Jumalan kädestä, tuli mitä tuli. Ja jos et jaksa nyt pysyä Jeesuksessa, pyydä että Hän pitäisi sinusta kiinni kun et itse jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi loukannut sinua?
Ovatko seurakuntalaiset loukanneet sinua?
Voisitko puhua asioistasi jollekin luotettavalle ihmiselle, esim diakonissalle?Onko diakonissa luotettavapi kuin Jumala?
Onko oikea ihminen luotettavampi kuin mielikuvituksen tuote?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaista olen kokenut jossain vaiheessa että olen ollut vihainen Jumalalle. Välillä olen myös ollut ns kahdella tiellä, ymmälläni ja katkera. Nyt en ole enää, olen saanut jotenkin käännettyä palikat päässäni eri asentoon. Ehkä kaikki lähti siitä kun ensin aloin väkisin olemaan kiitollinen vastoinkäymisistä. Aluksi tuntui tyhmälle, olin puolileikilläni, kunnes tajusin että mun pitää ihan oikeasti tehdä niin. Toinen asia oli se että lakkasin kyseenalaistamasta Raamattua. Uskon siihen nyt ihan fundamentaalisti, joo, kyllä.
Miesasiassa en voi neuvoa muuta kuin että jos olisin minä ja sinun tilanteessa, niin tekisin miten Raamatussa neuvotaan.
Kiitos vastauksesta, uskon että tuo kiitollisuus, myös niistä huonoista asioista, vaikuttaa mieleen myös. Ja olin ennen kiitollinen, nykyään en.
Ongelma on mieheni mielestä siinä, että minä en kunnioita häntä niinkuin Raamatussa käsketään.
Mutta minun mielestäni mies vaatii liikaa, koska hän yrittää muokata minusta jotakin sellaista, mitä minä en ole. Hän on myöntänytkin, että odottaa että minusta tulee juuri hänen mielenmukainen vaimo. Aivan kuin en kelpaisi tälläsenä hänelle, vaan hällä on joku ajatus siitä, millanen hänen täydellinen vaimonsa pitää olla.
Haluan olla oma itseni, ja jos vähääkään koen, että olen jotenkin alistettuna, niin puolustaudun. Haluaisin lyödä miestä Raamatulla päähän, koska en halua kuunnella häntä ja mitään Jeesukseen liittyvää.
apVoi ei, symppaan kyllä sinua. Toivon että selviätte vielä kuiville tästä myrskystä. Kunpa minäkin olisin aikanani selvinnyt. Tuollaiset tilanteet on kyllä varmaan kuin märkä rätti naamalle läiskähtäisi. Itselläni on sellainen persoona että en taivu yhtään mihinkään muottiin joten kyllä tunteita herättää tekstisi. Voi että, rukoilen teidän puolesta.
Kyllä tuon miehen myös olisi hyvä jonkun ulkopuolisen kristityn ammattiauttajan kanssa jutella. Hyvin todennäköisesti noukkii rusinoita pullasta ja on kohtuuton.
Nimenomaan valita joku oikea ammattiauttaja, eikä mitään uskovainen käännyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Voimaa tilanteeseesi. Kuuntele sun sydämesi ääntä, kyllä Jumala siellä puhuu jos annat mahdollisuuden.
Onko tehtäväsi olla puolisosi kanssa tai olla suunnannäyttäjä ja erota? En osaa sanoa. Ei ne ihmiset siellä seuroissakaan yhtään viisaampia ole.
Hiljenny ja kuuntele sitä sun totuutta. Kyllä.se sieltä löytyy.
Olen eri, muistutan vaan tähän että meidän sisäinen ääni ei aina ole luotettava, siis verraten Raamattuun. Tietysti sisäistä ääntä pitää kuunnella, mutta jos haluaa tietää mikä on Jumalan tahto, niin se löytyy Raamatusta. Tää nyt on tällanen ajatus vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Jos sulla on mahdollista taloudellisesti, niin voisitko ottaa muutamia käyntejä terapeutin juttusilla, sellaisen jolla on sielunhoidollinen ote ja kristillinen vakaumus. Näistä on joku lista, Salme Blomster vinkkasi jossain videollaan.[/quote]
Kirkolla tai diakoneilta järjestynee apua jopa ilmaiseksi. Papin hihasta voi nykäistä vaikka jo huomenna.[/quote]
Valitettavasti ne kaikki papitkaan eivät ole oikeita avun välittäjiä. Kannattaisi ehkö olla yhteydessä useampaan. Luulisin että sairaalasielunhoitajalta voisi saada apua (jos se on mahdollista muullekin kuin sairaalassa olijalle).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellaista olen kokenut jossain vaiheessa että olen ollut vihainen Jumalalle. Välillä olen myös ollut ns kahdella tiellä, ymmälläni ja katkera. Nyt en ole enää, olen saanut jotenkin käännettyä palikat päässäni eri asentoon. Ehkä kaikki lähti siitä kun ensin aloin väkisin olemaan kiitollinen vastoinkäymisistä. Aluksi tuntui tyhmälle, olin puolileikilläni, kunnes tajusin että mun pitää ihan oikeasti tehdä niin. Toinen asia oli se että lakkasin kyseenalaistamasta Raamattua. Uskon siihen nyt ihan fundamentaalisti, joo, kyllä.
Miesasiassa en voi neuvoa muuta kuin että jos olisin minä ja sinun tilanteessa, niin tekisin miten Raamatussa neuvotaan.
Kiitos vastauksesta, uskon että tuo kiitollisuus, myös niistä huonoista asioista, vaikuttaa mieleen myös. Ja olin ennen kiitollinen, nykyään en.
Ongelma on mieheni mielestä siinä, että minä en kunnioita häntä niinkuin Raamatussa käsketään.
Mutta minun mielestäni mies vaatii liikaa, koska hän yrittää muokata minusta jotakin sellaista, mitä minä en ole. Hän on myöntänytkin, että odottaa että minusta tulee juuri hänen mielenmukainen vaimo. Aivan kuin en kelpaisi tälläsenä hänelle, vaan hällä on joku ajatus siitä, millanen hänen täydellinen vaimonsa pitää olla.
Haluan olla oma itseni, ja jos vähääkään koen, että olen jotenkin alistettuna, niin puolustaudun. Haluaisin lyödä miestä Raamatulla päähän, koska en halua kuunnella häntä ja mitään Jeesukseen liittyvää.
ap
No tuolta pohjalta ärtymyksesi kyllä ymmärtää! Olisiko perheterapia paikallaan tai jokin avioliittoleiri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon Koffin kolmoseen,taivaan ja maan juomaan.Joka kihisi pyhissä maltaissa,syntyi Koffin tehtailla,kurkkuun kaadettiin,kustiin ja naurettiin.Nousi kolmantena päivänä yrjönä ylös.Seisoo kaikkivaltiaan kauppiaan oikealla puolella ja on tuleva ravitsemaan janoisia ja juoppoja iankaikkisesti!!
1. Oletko koskaan edes oikeasti tullut uskoon? Puhutko kielillä, vai onko "uskosi" lähinnä kirkossa käyntiä.
2. Rukoilitko ennen avioitumistasi kyseisen miehen kanssa pyytäen johdatusta, myös valmiina luopumaan hänestä jos et saakaan myönteistä johdatusta? Va valitsitko hänet itse? Oliko hänen usko vähemmän syvää tai vakaata kuin sinun? Oliko hän edes uskossa?
3- Aloititteko seksielämän ennen aioitumista? Jos vastaat myönteisesti, olette laittaneet ihmiset tai neutinnon Jumalan edelle, mikä ei lupaa hyvää avioliitolle.
Kehoitan sinua tai teitä:
-etsimään elävän seurakunnan, vaikka vähän kauempaakin jos omalta paikkakunnalta ei löydy. Sellaisen jossa puhutan kielillä kokouksissa. Oikeasti heräämään hengellisesti. Etsimään uutta suhdetta Jumalaan.
-Menemään näiden seurakuntien järjestämille avioliittoleireille, siellä on kaikenlaista kokeneita auttajia.
Vierailija kirjoitti:
1. Oletko koskaan edes oikeasti tullut uskoon? Puhutko kielillä, vai onko "uskosi" lähinnä kirkossa käyntiä.
3- Aloititteko seksielämän ennen aioitumista?
.
Jospa muistuttelen mieleesi vähän Raamatun tekstiä:
Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. 2
Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä. 3Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. 4Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.
Kielillä puhuminen ei ole mikään ehto elävälle uskolle.
Toisekseen, jos mies on noin jääräpäisesti Raamattua tulkitsee, hän tuskin on aloittanut seksielämää ennen avioliittoa.
Olet jo Jumalan luoma. Mies riskeeraa rakkauden sekä sinua että Jumalaa kohtaan, jos ei kykene rakkauteen ja kunnioitukseen avioliitossanne. Sättiikö hän sinua maallisista asioista, vai hengellisistä? Onko hän lempeä vai kitkerä? Siitä tiedät, onko äänessä epäkypsä ihminen vai uskovainen. Teidät on vihitty yhdeksi, ja joskus heikot miehet alkavat kuvitella, että heidän inhonsa itseään kohtaan on sallittua siirtää vaimon taakaksi. Nyt hän on heikko, ja ilkeilyllään sysää omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan sen suojeltavan heikomman astian kannettavaksi. Miehen tulisi rukoilla ja vahvistua.
Jos miehesi haluaa tehdä kasvatustyötä, niin kasvattakoon omia lapsiaan, ohjaten hellästi oikeaan suuntaan.
Miehesi harjoittaa hengellistä ja henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. Naisen kunnioitus tulee sen jälkeen kun mies on Jeesuksen esimerkin mukaan rakastanut ja välittänyt ilman mitään odotuksia. Niin siellä Raamatussa käsketään miestä rakastamaan vaimoaan. Jeesus on hänelle esimerkkinä.
Tuolla väkivallalla on mies rikkonut persoonasi,uskosi ja luottamuksesi. Hän on myös pettänyt aviolupauksensa pahemmin kuin käymällä vieraissa. Ei ihme, että olet katkeroitunut. Tuo katkeruus on sinussa terve merkki. Kuka tahansa olisi katkeroitunut sijassasi. Katkeruuden on joskus sanottu olevan patoutunutta vihaa. Vihakin on terve merkki: se on tunne, joka kertoo, että nyt minua/toista kohdellaan väärin.
Käy keskustelemassa ammattiauttajan luona.
Kaikkien usko joutuu koetukselle välillä. Joskus hyvinpitkäksikin aikaa. Vaan ei hyvältä kuulostaa miehen tarve muokata sinua haluamakseen. Jonkinlainen elämänkriiseissä teillä on. Hae keskusteluapua itsellesi.
Kirkolla tai diakoneilta järjestynee apua jopa ilmaiseksi. Papin hihasta voi nykäistä vaikka jo huomenna.