Riideltiinkö lapsuuden perheessäsi?

Jep. Tunteja kestäviä huutomatseja ja tavaroiden sekä ovien paiskomista, harva se yö heräsinkin tuohon ja siitä piti sitten nousta aamulla kouluun kuin ei mitään olisi tapahtunut. Häpesin silmät päästäni, kun leikin naapurin lasten kanssa ja koko naapurusto kuuli tuon tappelun, kukaan ei ikinä sanonut mitään. Aina kyliltä palatessani kotipihaa lähestyä alkoi jalat laahata maata kun kuuntelin, millainen myrsky sisällä odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tunteja kestäviä huutomatseja ja tavaroiden sekä ovien paiskomista, harva se yö heräsinkin tuohon ja siitä piti sitten nousta aamulla kouluun kuin ei mitään olisi tapahtunut. Häpesin silmät päästäni, kun leikin naapurin lasten kanssa ja koko naapurusto kuuli tuon tappelun, kukaan ei ikinä sanonut mitään. Aina kyliltä palatessani kotipihaa lähestyä alkoi jalat laahata maata kun kuuntelin, millainen myrsky sisällä odottaa.

Koulupäivät oli pitkiä ja raskaita. En olis jaksanu. Sit olis pitäny vielä läksyjen parissa itsenäisesti kotona opiskella tuntikausia. Vasta aikuisena oon miettiny et ei o ihme et oon jo silloin ollu poikki ja loppu, valvoin jatkuvasti tunteja öisin kun vanhemmat huusi ja riiteli. Hytisin peiton alla. Luulivat varmaan mun nukkuvan. Sitte vaan aamulla "reippaasti" kouluun. Ihan karseeta. Silti pelkäsin kuollakseni et eroavat. Eivät onneks eronneet

Ei koskaan. Korkeintaan pientä tiuskimista. Itse olenkin sitten melko räjähtelevä, kuten sisaruksenikin... tätä työstän terapiassa.

Puolisoni perheessä riideltiin paljon. Hän välttelee konflikteja.

Johtuuko tuo riitely yhteiskuntaluokista tai lähinnä niiden eroista?

Meidän perheessä ei koskaan riidelty vaan keskusteltiin jos oli asioista näkemyseroja.

Osan kohdalla näköjään riitelyt juontuu vanhempien alkoholismista,mikä on surullista sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tunteja kestäviä huutomatseja ja tavaroiden sekä ovien paiskomista, harva se yö heräsinkin tuohon ja siitä piti sitten nousta aamulla kouluun kuin ei mitään olisi tapahtunut. Häpesin silmät päästäni, kun leikin naapurin lasten kanssa ja koko naapurusto kuuli tuon tappelun, kukaan ei ikinä sanonut mitään. Aina kyliltä palatessani kotipihaa lähestyä alkoi jalat laahata maata kun kuuntelin, millainen myrsky sisällä odottaa.

Koulupäivät oli pitkiä ja raskaita. En olis jaksanu. Sit olis pitäny vielä läksyjen parissa itsenäisesti kotona opiskella tuntikausia. Vasta aikuisena oon miettiny et ei o ihme et oon jo silloin ollu poikki ja loppu, valvoin jatkuvasti tunteja öisin kun vanhemmat huusi ja riiteli. Hytisin peiton alla. Luulivat varmaan mun nukkuvan. Sitte vaan aamulla "reippaasti" kouluun. Ihan karseeta. Silti pelkäsin kuollakseni et eroavat. Eivät onneks eronneet

Minä taas toivoin, että olisivat eronneet. Tai että olisin päässyt sieltä pois täysjärkisten kasvatettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tunteja kestäviä huutomatseja ja tavaroiden sekä ovien paiskomista, harva se yö heräsinkin tuohon ja siitä piti sitten nousta aamulla kouluun kuin ei mitään olisi tapahtunut. Häpesin silmät päästäni, kun leikin naapurin lasten kanssa ja koko naapurusto kuuli tuon tappelun, kukaan ei ikinä sanonut mitään. Aina kyliltä palatessani kotipihaa lähestyä alkoi jalat laahata maata kun kuuntelin, millainen myrsky sisällä odottaa.

Koulupäivät oli pitkiä ja raskaita. En olis jaksanu. Sit olis pitäny vielä läksyjen parissa itsenäisesti kotona opiskella tuntikausia. Vasta aikuisena oon miettiny et ei o ihme et oon jo silloin ollu poikki ja loppu, valvoin jatkuvasti tunteja öisin kun vanhemmat huusi ja riiteli. Hytisin peiton alla. Luulivat varmaan mun nukkuvan. Sitte vaan aamulla "reippaasti" kouluun. Ihan karseeta. Silti pelkäsin kuollakseni et eroavat. Eivät onneks eronneet

Minä taas toivoin, että olisivat eronneet. Tai että olisin päässyt sieltä pois täysjärkisten kasvatettavaksi.

Tuohan olis ollu hyppy tuntemattomaan ja pelkoa vaan lisää.

Vanhemmat jostain syystä luulee et lapsi ei kuule, ei näe, ei ymmärrä, ei muista, ei tajua, ei tunne. Sit ollaa vaa siinä ilmapiirissä ja ootellaan seuraavaa katastrofia ja riidan räiskettä ja HUUTOA.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jostain syystä luulee et lapsi ei kuule, ei näe, ei ymmärrä, ei muista, ei tajua, ei tunne. Sit ollaa vaa siinä ilmapiirissä ja ootellaan seuraavaa katastrofia ja riidan räiskettä ja HUUTOA.

Ne lapset nähdään, jotka ottaa kantaa ja oireilee. Mut pelossa hiljaa mykkänä olevat sulloo sisäänsä kaiken hirveyden.

Omat vanhempani riitelivät huutaen ja syyttelivät paljon toisiaan. Oli myös ajoittain isompia kriisejä salailusta ja silloin eivät juurikaan olleet yhtä aikaa kotona, mutta aina ollessaan riitelivät kamalasti. Näin aikuisena olen tajunnut, että varmaan pettämisestä riitelivät.

Minusta tuli tosi sovitteleva ja yritän välttää konflikteja viimeiseen asti. Liiankin sovitteleva enkä kovin helposti tuo esiin minua häiritseviä asioita. Olen myös todella huono sopimaan puolisoni kanssa tulleita riitoja ja yleensä puolisoni joutuukin tekemään aloitteen sovinnosta. Mykkäkouluja en harrasta, mutta riitojen jälkeen olen välttelevä ja vähäpuheinen. Pitkävihainen taidan siis olla ja otan tosi henkilökohtaisesti, jos joku ihminen on minulle vihainen. Pelkään hirveästi sitä, että minulle ollaan vihaisia. En pelkää, että kukaan vihaisena olisi väkivaltainen, mutta pelkään ihan sitä toisen vihaisuuden tunnetta. Huutaminen käynnistää minussa pakenemisreaktion.