Tarviiko huolestua? 13-v teini maannut koko kesän huoneessaan kännykällä ja tietokoneella. Normaalia vai ei?

Ajat muuttuu, ja meidän täytyy muuttua ajan mukana. Minun lapsuuteni oli aivan erilainen kuin omien lasteni, maailma ja teknologia menee eteenpäin hurjaa vauhtia. AP:n kuvaama tilanne on normia, älä huoli.

Riippuu ihan siitä onko teini aina ollut omissa oloissaan viihtyvää sorttia. Teini on todennäköisesti kavereiden kanssa virtuaalisesti. Puhelimella ja peleissä. Samalla on kuitenkin itsekseen "lataamassa akkuja" syksyä varten.

t:introvertti aikuinen

Minä olin omassa huoneessa lukemassa kirjoja aikoinaan.  Eipä kiinnostanut vanhempien seura sitten pätkääkään. 

Meillä on naapurissa 8-vuotias lapsi, jota ei ole kesän aikana montaa kertaa näkynyt. Äiti kertoilee kuinka lapsi vaan pelaa. Viihtyy kuulemma yksin ja kaipaa lepoa rankan kouluvuoden jälkeen.

Mä ole kysellyt niitä mukaan pikkusille retkille lähiympäristöön, mutta lapsi ei jaksa lähteä.

Mulle ei olisi ok, jos lapsi pelaisi koko kesän yksinään. Meillä myös 8v. lapsi, joka kyllä pelaa, mutta kavereiden kanssa enimmäkseen. Käydään joka päivä myöskin vähintään uimassa.

Mä epäilen, että se pelaaminen saa lapset nuutuneiksi, jaksamattomiksi, mistään kiinnostostumattomiksi jne. Pelaamisen ja ruutuajan raju rajoittaminen saa lapseen liikettä. Mietipä vaikka itseäsi kuinka helposti ruudun äreen lössähtää. Yritäpä röhnöttää 5 tuntia sohvassa pelkkien omien ajatusten voimalla. Tiktokkia voi helposti selata tunteja putkeen.

Pelastakaa lapsenne tältä maailmalta!

Tutun 13v jäi peräkamariin makaamaan 13-vuotiaana, ja on nyt kohta 18-vuotiaana edelleen siellä ilman peruskoulun päättötodistusta ja yhtään kaveria. Eli jonkun verran kannattaa huolestua kyllä.

Älä vaan huolestu.

Puhelias naapurini raahaa 13 vuotiasta vain  huoneessaan viihtyvää poikaansa joka paikkaan ja se näyttää samalta kuin koettaisi työntää villalankaa eteenpäin. Poika on hankala, jopa  meille naapureille, ja miksi en käsitä koko hössäämisen ideaa. Poika on tyypillinen tapaus ikäisekseen ja kuitenkin tosi monista, vetelistä teinilapsista kasvaa ihan säällisiä ja kunnollisia aikuisia. 

Murrosikä on hirveän hankalaa aikaa. Ei mitään elämänkokemusta selvitä sisällä mylläävien tunteiden kanssa ja sitten ympärillä pyörii suuria odotuksia olla enemmän kuin pystyy olemaan. Koko elämä on miettimistä ja itsensä löytämistä,niin sellainen aivotyö vaatii aika lailla olemista oloissaan. Ole vanhempana olemassa, paikalla, jos joskus innostuisi kysymään tai kertomaan jotakin,

Kerro sille kukista ja mehiläisistä jotka pörräävät kukasta kukkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten pitäisi muka tehdä?

Nähdä kavereita, olla ulkona, pyöräillä, puuhastella aikuisten tai pikkuveljen kanssa jotain. Jotain muuta kuin pelata/maata/katsoa kännykkää. Ap

Tapahtuuko lepo siis koulussa, kun ei kotona?

käykää fillaroimassa perheenä, tehkää yhdessä jotain, mikä muu kiinnostaa poikaa kun känny.

Sama meininki meillä lukioikäisen kanssa. On äärimmäisen hankalaa saada ylös sängystä. On vaan pakotettava tekemään jotain fyysistä. Masennukset ja netin käyttö kulkevat samaa trendiä. Tutkittu tosiasia on, että suuri määrä ruutuaikaa aiheuttaa masennusta. Olemme huolissamme ja ahdistuksen ja masennuksen oireita on ollut. Mitä vähemmän on ollut ruutuaikaa, sen hyväntuulisempi tyttäremme on ollut.

Vierailija kirjoitti:

käykää fillaroimassa perheenä, tehkää yhdessä jotain, mikä muu kiinnostaa poikaa kun känny.

Tämä. Vasta aikuisena saa itse päättää seurastaan :(

Mun lapsi samanlainen, mutta tekee kyllä juttuja kun pyydän ja haluaa esim pelata korteilla mun kanssa. Tai käydä kävelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tutun 13v jäi peräkamariin makaamaan 13-vuotiaana, ja on nyt kohta 18-vuotiaana edelleen siellä ilman peruskoulun päättötodistusta ja yhtään kaveria. Eli jonkun verran kannattaa huolestua kyllä.

Tuttu tilanne meidänkin lähipiirissä. Kun ikää on 13, niin asioihin pystyy vielä vaikuttamaan. Sitten 17-18 vuotiaana alkaa olla peli menetetty. Ja elämän suunnan korjaaminen on paljon vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama meininki meillä lukioikäisen kanssa. On äärimmäisen hankalaa saada ylös sängystä. On vaan pakotettava tekemään jotain fyysistä. Masennukset ja netin käyttö kulkevat samaa trendiä. Tutkittu tosiasia on, että suuri määrä ruutuaikaa aiheuttaa masennusta. Olemme huolissamme ja ahdistuksen ja masennuksen oireita on ollut. Mitä vähemmän on ollut ruutuaikaa, sen hyväntuulisempi tyttäremme on ollut.

Meillä auttoi kun poistimme teinin huoneen oven että hän olisi koko ajan näkyvillä ja tavallaan seurassani. Kannatti tehdä se silloin kun vielä pystyi, koska häntä ei ole näkynyt enää poismuuton jälkeen. On varmasti tosi masentunut kun välttelee seuraani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama meininki meillä lukioikäisen kanssa. On äärimmäisen hankalaa saada ylös sängystä. On vaan pakotettava tekemään jotain fyysistä. Masennukset ja netin käyttö kulkevat samaa trendiä. Tutkittu tosiasia on, että suuri määrä ruutuaikaa aiheuttaa masennusta. Olemme huolissamme ja ahdistuksen ja masennuksen oireita on ollut. Mitä vähemmän on ollut ruutuaikaa, sen hyväntuulisempi tyttäremme on ollut.

Meillä auttoi kun poistimme teinin huoneen oven että hän olisi koko ajan näkyvillä ja tavallaan seurassani. Kannatti tehdä se silloin kun vielä pystyi, koska häntä ei ole näkynyt enää poismuuton jälkeen. On varmasti tosi masentunut kun välttelee seuraani.

Fasisti!

Vierailija kirjoitti:

Tutun 13v jäi peräkamariin makaamaan 13-vuotiaana, ja on nyt kohta 18-vuotiaana edelleen siellä ilman peruskoulun päättötodistusta ja yhtään kaveria. Eli jonkun verran kannattaa huolestua kyllä.

Täällä on vähän väliä ketjuja siitä kuinka ei jaksa ihmisiä ja ihmiset ovat raivostuttavia, ja samaan aikaan ollaan huolissaan lapsestaan joka viihtyy itsekseen ilman rasittavia ihmisiä 🤔

Vierailija kirjoitti:

Meillä on naapurissa 8-vuotias lapsi, jota ei ole kesän aikana montaa kertaa näkynyt. Äiti kertoilee kuinka lapsi vaan pelaa. Viihtyy kuulemma yksin ja kaipaa lepoa rankan kouluvuoden jälkeen.

Mä ole kysellyt niitä mukaan pikkusille retkille lähiympäristöön, mutta lapsi ei jaksa lähteä.

Mulle ei olisi ok, jos lapsi pelaisi koko kesän yksinään. Meillä myös 8v. lapsi, joka kyllä pelaa, mutta kavereiden kanssa enimmäkseen. Käydään joka päivä myöskin vähintään uimassa.

Mä epäilen, että se pelaaminen saa lapset nuutuneiksi, jaksamattomiksi, mistään kiinnostostumattomiksi jne. Pelaamisen ja ruutuajan raju rajoittaminen saa lapseen liikettä. Mietipä vaikka itseäsi kuinka helposti ruudun äreen lössähtää. Yritäpä röhnöttää 5 tuntia sohvassa pelkkien omien ajatusten voimalla. Tiktokkia voi helposti selata tunteja putkeen.

Pelastakaa lapsenne tältä maailmalta!

Juuri näin! Ehkä tulevaisuudessa lasten ruutuaikaa rajoitetaan lailla. Aivan samoin, kuin tupakkaakin. Tupakka on haitallista terveydelle, samoin kuin liika ruutuaikakin. Vielä -70 luvulla tupakan ostamiseen ei ollut ikärjaa. Itse olen ekaluokkalaisena hakenut isälleni tupakkaa lähikaupasta. Se oli aivan normaalia ja laillista.

Kyllä vähän pitäisi liikkua tuonkin ikäisen. Kävelyä, pyöräilyä, uimista jne.

Oppisi sen liikunnallisen elämäntavan. Muuten voi jatkaa tuota niin pitkään, että jo nuorena aikuisena terveys alkaa reistailemaan.

Enkä tarkoita nyt mitään himokuntoilua kuntosaleilla.

Jalkapallo? Jotain pihapelejä, kroketti ,petankki tms.

Meillä tehtiin joka kesä tuossa vaiheessa 3 viikon ulkomaanmatka.

Samaten näkivät kavereita, kavereita oli meillä myös mökillä lomalla.

Joka päivälle liikuntaa koska käyttivät koiria ulkona ja mökillä uivat paljon.

Lukiovuosina oli molemmilla vösymystä kesällä mutta silloinkin oli matkoja, kesätyötä ja kavereita.

13-vuotiaan en kyl antaisi unohtua kopperoonsa tuolla lailla.

Jossain iässä tule tarve saada omaa rauhaa. Meillä ongelmana oli liian pieni kämppä jossa omaa rauhaa ei saanut yhtään. Jos siinä on jatkuvasti pienempiä sisaruksia kimpussa niin ei hyvä. Sitten vielä ongelmana oli ettei vanhemmat kyenneet mitään rajoja asettamaan. Mitään lupia kysymättä sisarukset saivat tuoda kavereitakin sinne pieneen luukkuun yöksikin. Vaatteitani ja tavaroitani hävisi ja mitään omaa ei saanut olla. 

Poikakaverilla oli jo asunto ja hän pelasti minut jotta pääsin siitä kotihelvetistä pois. Nyt minua kunnioitettiin eikä tehty yksipuolisia päätöksiä minulta kysymättä ja se oli ihan uusi kokemus.