Lue keskustelun säännöt.
Täällä Pohjantähden alla osoittaa konkreettisesti kuinka pappis-säädyn suhtautumisen rahvaaseen
20.07.2023 |
Pappis-säädyn ja heidän lähipiirinsä täydellisen yläluokkainen ja elitistinen suhtautuminen ja ymmärtämättömyys köyhemmän kansanosan elämän haasteita ja vaikeuksia kohtaan on kuvottavaa seurattavaa.
Pappilan pitöpöytien antimia nautiskellessa yläluokkaisessa seurassa ei paljon rahvaan murheet kosketa eikä heiltä löydy lainkaan ymmärtämystä ja myötätuntoa köyhien kokemiin vaikeuksiin elämässä.
Näihän on myös nykyään, ei pappeja nykyäänkään kiinnosta köyhien ongelmat oman elitistisen elämän keskeltä tarkasteltuna, kunhan itsellä pyyhkii hyvi. ja rahaa ja valtaa riittää.
Ainahan voi siteerata vaikka raamatunlausetta köyhistä, jotka ovat aina keskellämme ja täten paaduttaa se vähäkin osa omatuntoa mikä mahdollisesti on vielä jäljellä.
Kommentit (215)
Kansalla on aina ollut vain yksi tehtävä pappien silmissä, nimittäin papiston elättäminen ja palveleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Pohjantähden alla on fiktiota. Kirjailijan mielikuvituksen tuotetta sidottuna erään aikakauden tapahtumiin.
Se ei ole dokumentti, ei faktaa.
Koitahan ymmärtää.
Linnan romaanin suosio on vaikuttanut jopa historiaa vääristävästi.
Torpparikysymykselle on annettu liian suuri rooli sisällissodan taustassa.
Hyvä kirja se on silti.
Pappien porukkaan mahtuu monenlaista luonnetta ja asennetta tänäkin päivänä, niin kuin jokaiseen ammattiryhmään. Tunnen hyvin vaatimattomia, sydämellisiä pappeja ja sitten myös eliittiin itseään kuvittelevia. Kirkon palkat ovat tosin vaatimattomat, niin ettei sillä ainakaan juhlita.
Entisinä aikoina pappi oli koulutuksensa takia varsinkin maalaiskunnissa eliittiä, ns. lukumiehiä, kuten esim. opettaja tai lääkäri.
Kirjan kirkkoherra/rovastihan on loppujen lopuksi humaani mies, joka olisi antanut vanhalle Koskelalle mieluummin kuin ottanut. Hän oli vain henkisesti heikko ja vaimonsa tossun alla ja taipui siksi. Mutta mitenkään paha mies hän ei ollut. Hän yritti mm. puhua Koskelan poikien puolesta kun nämä tuomittiin kuolemaan. Vaimonsa ja poikansa sen sijaan olivat molemmat pahoja ihmisiä, tai ainakin yhteiskuntaluokkansa ja aikansa kasvatteja. Mutta Salpakari itse oli hyvinkin humaani ja liberaali ihminen, joka kärsi aina riidasta ja eripurasta.
Puhun nyt kirjasta. En tiedä onko elokuvassa kuvattu asia jotenkin toisin. En jaksa edes katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjan kirkkoherra oli tosiaan liberaali ja humaani pohjimmiltaan.
Mutta toisenlaisiakin oli. Esim Jämsässä pastori oli aktiivinen teloitusten mahdollistaja ja teloitukset tehtiin kirkon tapulia vasten. Siellä ei ollut minkäänlaista oikeutta eikä edes yritetty. Teloittajat olivat psykopaatteja ja pappi näiden kyytiläinen.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Niin, todellisuudessa pappien mielivalta oli huomattavasti Linnan kuvausta häikäilemättömämpää.
Torpparit tekivät pappilan mailla töitä lähes orjan asemassa, paksujen pappien ja heidän hienostorouviensa vaatiessa koko ajan kovempaa työpanosta näiltä kurjilta.
Jos ei torppari jaksanut tuli lähtö mierontielle, papeilta oli turha armoa ja inhimillisyyttä odottaa.
Perhe vaan vaikka pikkulapsineen kylmään talviyöhön.
Äläs ny valehtele!
Pappilaan mentiin, kun tarvittiin apua. Linnan kirja on fiktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä pohjan tähden alla kirjasarja peilaa Suomen suhdetta Venäjään ja itseensä. Pappila ei siis ole vain pappila vaan myös tsaari. Tällaiset viittaukset ovat tehneet kirjasta klassikon.
Tätähän Orpon hallitus ajaa. Köyhät palvelemaan ilmaiseksi eliittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjan kirkkoherra/rovastihan on loppujen lopuksi humaani mies, joka olisi antanut vanhalle Koskelalle mieluummin kuin ottanut. Hän oli vain henkisesti heikko ja vaimonsa tossun alla ja taipui siksi. Mutta mitenkään paha mies hän ei ollut. Hän yritti mm. puhua Koskelan poikien puolesta kun nämä tuomittiin kuolemaan. Vaimonsa ja poikansa sen sijaan olivat molemmat pahoja ihmisiä, tai ainakin yhteiskuntaluokkansa ja aikansa kasvatteja. Mutta Salpakari itse oli hyvinkin humaani ja liberaali ihminen, joka kärsi aina riidasta ja eripurasta.
Puhun nyt kirjasta. En tiedä onko elokuvassa kuvattu asia jotenkin toisin. En jaksa edes katsoa.
Ellen Salpakari ei ollut suorastaan paha, mutta hän oli ylpeä ja periaatteellinen ihminen, ja ehkä miehen heikkous ajoi hänet enemmänkin sellaiseksi kuin hän olisi halunnut olla. Hän halusi ymmärtää maanviljelyksestä vaikkei ymmärtänytkään. Hän halusi talon menestyvän ja näyttävän hyvältä.
Pappila ei ollut mikään iso tai hyvin hoidettu virkatalo. Vanhan kirkkoherran aikaan se oli mennyt suorastaan rappiolle. Pappilan torppa taas oli pienen talon kokoinen.
Periaatteessa sekä Laurin perustelu viranhaltijan vastuusta seurakuntaa kohtaan että Ellenin perustelu omien lastensa koulutuksesta olivat aivan asiallisia perusteluja. Linna tietenkin tarjoaa lukijalle Jussin, raivaustyössä itsensä rikkoneen miehen näkökulman. Mutta sääty-yhteiskunnassa se ei oikein kuulu asiaan, että torppa on menestyvämpi kuin se talo, jolle se kuuluu.
Ja kirjan pohjalta pohdiskelen minäkin.
Orpon märkä päiväuni. Köyhälistö palvelisi rikkaita, ilman mitään sananvaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Papitkin kuuluvat näihin suuriin pudottajiin opettajien ja upseerien kanssa. Kaikilla pl sivukylän kansakoulun opettajalla oli palvelusväkeä ja muutenkin olivat eliittiä. Eivät enää...no ehkä kenraalit, muuten tavan tallaajia. Opettajat suorastaan köyhälistöä
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Niin, todellisuudessa pappien mielivalta oli huomattavasti Linnan kuvausta häikäilemättömämpää.
Torpparit tekivät pappilan mailla töitä lähes orjan asemassa, paksujen pappien ja heidän hienostorouviensa vaatiessa koko ajan kovempaa työpanosta näiltä kurjilta.
Jos ei torppari jaksanut tuli lähtö mierontielle, papeilta oli turha armoa ja inhimillisyyttä odottaa.
Perhe vaan vaikka pikkulapsineen kylmään talviyöhön.
Linnan kirjassa kyllä taisi käydä päinvastoin. Siinä varsin selkeästi kerrotaan, että Jussi oli otettu pappilaan asumaan pikkupoikana, kun hänen perheensä oli kuollut nälänhätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Niin, todellisuudessa pappien mielivalta oli huomattavasti Linnan kuvausta häikäilemättömämpää.
Torpparit tekivät pappilan mailla töitä lähes orjan asemassa, paksujen pappien ja heidän hienostorouviensa vaatiessa koko ajan kovempaa työpanosta näiltä kurjilta.
Jos ei torppari jaksanut tuli lähtö mierontielle, papeilta oli turha armoa ja inhimillisyyttä odottaa.
Perhe vaan vaikka pikkulapsineen kylmään talviyöhön.
En muista yhtäkään punaista, jonka papit olisi ampu neet. Sen sijaan tiedossa on lukuisia lapsia, joita punaiset sur masi täysin kylmästi esimerkiksi siksi, että lapsella oli heidän mielestään liian siisti takki. Siis ihan tosielämässä, ei fiktiivisessä kirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Niin, todellisuudessa pappien mielivalta oli huomattavasti Linnan kuvausta häikäilemättömämpää.
Torpparit tekivät pappilan mailla töitä lähes orjan asemassa, paksujen pappien ja heidän hienostorouviensa vaatiessa koko ajan kovempaa työpanosta näiltä kurjilta.
Jos ei torppari jaksanut tuli lähtö mierontielle, papeilta oli turha armoa ja inhimillisyyttä odottaa.
Perhe vaan vaikka pikkulapsineen kylmään talviyöhön.
Et ehkä lukenut sitä kirjaa kunnolla, mutta pappihan sai pappilan maineen vain käyttöönsä, seurakunta omisti niin talon kuin maatkin ja se päätti, koska torppari sai lähteä. Papilla ei ollut moiseen sananvaltaa, hän sai päättää vain sen, viljelikö itse maata (ja se itse taas tarkoitti pehtoria ja palkollisia, joille piti maksaa palkka pappilan tuotosta).
Vuosi 2023 ja joku kuvittelee, että fiktiivinen kirja on totta. Aiheesta on lukuisia väitöskirjoja, tutustu niihin ja mieti sitten, miksi sinun sukulaisiasi löytyy Siperiasta.
Pappejakin varmasti moneen lähtöön, kuten muissakin ammateissa.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.
Niin, todellisuudessa pappien mielivalta oli huomattavasti Linnan kuvausta häikäilemättömämpää.
Torpparit tekivät pappilan mailla töitä lähes orjan asemassa, paksujen pappien ja heidän hienostorouviensa vaatiessa koko ajan kovempaa työpanosta näiltä kurjilta.
Jos ei torppari jaksanut tuli lähtö mierontielle, papeilta oli turha armoa ja inhimillisyyttä odottaa.
Perhe vaan vaikka pikkulapsineen kylmään talviyöhön.
Eikös noita kirkkojakin rakennettu pakkotyövoimalla ilmaiseksi vielä 1920-luvulla mm. Savitaipaleen kirkko? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
"Kirkkoa rakennettaessa pitäjäläiset tekivät talon koon ja muun varallisuutensa perusteella päivätöitä rakennustyömaalla vuosina 1921-1924 kuka hevosen kanssa, kuka ilman. Kirkon kivet on louhittu Kaskeinkylän Viuhonvuoresta ja kuljetettu Lavikanlahden yli rakennuspaikalle, matka on n. 5 km."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjan kirkkoherra/rovastihan on loppujen lopuksi humaani mies, joka olisi antanut vanhalle Koskelalle mieluummin kuin ottanut. Hän oli vain henkisesti heikko ja vaimonsa tossun alla ja taipui siksi. Mutta mitenkään paha mies hän ei ollut. Hän yritti mm. puhua Koskelan poikien puolesta kun nämä tuomittiin kuolemaan. Vaimonsa ja poikansa sen sijaan olivat molemmat pahoja ihmisiä, tai ainakin yhteiskuntaluokkansa ja aikansa kasvatteja. Mutta Salpakari itse oli hyvinkin humaani ja liberaali ihminen, joka kärsi aina riidasta ja eripurasta.
Puhun nyt kirjasta. En tiedä onko elokuvassa kuvattu asia jotenkin toisin. En jaksa edes katsoa.
Ellen Salpakari ei ollut suorastaan paha, mutta hän oli ylpeä ja periaatteellinen ihminen, ja ehkä miehen heikkous ajoi hänet enemmänkin sellaiseksi kuin hän olisi halunnut olla. Hän halusi ymmärtää maanviljelyksestä vaikkei ymmärtänytkään. Hän halusi talon menestyvän ja näyttävän hyvältä.
Pappila ei ollut mikään iso tai hyvin hoidettu virkatalo. Vanhan kirkkoherran aikaan se oli mennyt suorastaan rappiolle. Pappilan torppa taas oli pienen talon kokoinen.
Periaatteessa sekä Laurin perustelu viranhaltijan vastuusta seurakuntaa kohtaan että Ellenin perustelu omien lastensa koulutuksesta olivat aivan asiallisia perusteluja. Linna tietenkin tarjoaa lukijalle Jussin, raivaustyössä itsensä rikkoneen miehen näkökulman. Mutta sääty-yhteiskunnassa se ei oikein kuulu asiaan, että torppa on menestyvämpi kuin se talo, jolle se kuuluu.
Ja kirjan pohjalta pohdiskelen minäkin.
Ellen sai tahtonsa perille, kun kieltäytyi seksistä.
Hei, kyseessä on fiktiivinen tarina!
Toki se kuvaa 1900- luvun alun aitoja luokkaeroja, mutta fiktiota silti.