Lue keskustelun säännöt.
lakkaako se koskaan satuttamasta
20.07.2023 |
että ei ole elämässään saanut kokea rakkautta, parisuhdetta, läheisyyttä? Tuntuu, etten enää jaksa. Masentaa ja tuntuu fyysistä kipua kun ei saa kosketusta.
Kommentit (21)
Miten sitä tuskaa voi kokea jos ei ole koskaan edes kokenut läheisyyttä ja muuta? Itse olin onnellisen tietämätön, kunnes sitten sitä läheisyyttä sain ja siitä alkoi kärsimykset. Onneksi ne tosin meni aikanaan ohitse, joten kyseessä näytti olevan jonkinlainen huumeen tapainen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä tuskaa voi kokea jos ei ole koskaan edes kokenut läheisyyttä ja muuta? Itse olin onnellisen tietämätön, kunnes sitten sitä läheisyyttä sain ja siitä alkoi kärsimykset. Onneksi ne tosin meni aikanaan ohitse, joten kyseessä näytti olevan jonkinlainen huumeen tapainen juttu.
Se on sisäsyntyinen tarve. Rakkauden, seksin ja läheisyyden tarve. Koko keho huutaa noita asioita päivittäin. ap
En ymmärrä teitä kitiseviä vässyköitä. Ei ole ollut rakkautta, läheisyyttä eikä seksiä vuosiin eikä ole kyllä mitään niihin liittyviä tarpeita tai "kehon huutoja" tai kipuja. Ihan normaalia elämää. Ootteko te jotain läheisriippuvaisia tissiposkia?
Saanut ja saanut. Oletko itse antanut sitä toisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanut ja saanut. Oletko itse antanut sitä toisille?
Miten minä sitä voisin väkisin antaa? Jos ei ole ollut mahdollisuutta, niin ei ole ollut. ap
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä teitä kitiseviä vässyköitä. Ei ole ollut rakkautta, läheisyyttä eikä seksiä vuosiin eikä ole kyllä mitään niihin liittyviä tarpeita tai "kehon huutoja" tai kipuja. Ihan normaalia elämää. Ootteko te jotain läheisriippuvaisia tissiposkia?
Ok... ihmisillä on toki näihin erilaiset tarpeet. Itsellä ei elämä ole elämisen arvoista ilman kosketusta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiesin jo noin kymmenvuotiaana, että en tule koskaan löytämään puolisoa, joten ei ole koskaan satuttanut. Totta kai olisi kiva ollut löytää kumppani, mutta minkäs teet, jos et kelpaa kenellekään. Ei ole mitään erityisiä vammoja tai vaivoja, jotka olisivat voineet olla esteenä. En nyt ole mikään missi, mutta en myöskään riihen seinästä reväisty. Aina väitetään, että jokaiselle löytyy se oikea, jopa useitakin, mutta minä olen aina ollut eri mieltä. Joillekin löytyy, joillekin ei. Kaikesta huolimatta minulla on ollut hyvä elämä.
Minä vain etsisin ja etsisin sopivaa kohdetta, en luovuttaisi. Löysin itsekin rakkauden itsekin vasta 36-vuotiaana, takana koko aikuiselämän verran yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vain etsisin ja etsisin sopivaa kohdetta, en luovuttaisi. Löysin itsekin rakkauden itsekin vasta 36-vuotiaana, takana koko aikuiselämän verran yksinäisyyttä.
Tuo on hyvä, ettet luovuttanut. Itsekin olen vielä yrittänyt etsiä. Mutta masennus on alkanut mennä jo niin syväksi, että on ollut hankalaa jatkaa etsintää enää. Miten kumppanisi suhtautui tuohon, että olit kokematon? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tiesin jo noin kymmenvuotiaana, että en tule koskaan löytämään puolisoa, joten ei ole koskaan satuttanut. Totta kai olisi kiva ollut löytää kumppani, mutta minkäs teet, jos et kelpaa kenellekään. Ei ole mitään erityisiä vammoja tai vaivoja, jotka olisivat voineet olla esteenä. En nyt ole mikään missi, mutta en myöskään riihen seinästä reväisty. Aina väitetään, että jokaiselle löytyy se oikea, jopa useitakin, mutta minä olen aina ollut eri mieltä. Joillekin löytyy, joillekin ei. Kaikesta huolimatta minulla on ollut hyvä elämä.
Kysy suoraan käykö kuinka usein Suomessa.
https://www.mamba.ru/en/landing/estonia-10968
https://www.flirtic.ee/
https://rate.ee/login
https://www.amoremi.ee/
https://date24.ee/
https://tutvus.planet.ee/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vain etsisin ja etsisin sopivaa kohdetta, en luovuttaisi. Löysin itsekin rakkauden itsekin vasta 36-vuotiaana, takana koko aikuiselämän verran yksinäisyyttä.
Tuo on hyvä, ettet luovuttanut. Itsekin olen vielä yrittänyt etsiä. Mutta masennus on alkanut mennä jo niin syväksi, että on ollut hankalaa jatkaa etsintää enää. Miten kumppanisi suhtautui tuohon, että olit kokematon? ap
Kannattaa hoidattaa etsinnän lomassa masennusta. Minä tein paljon töitä ja opiskelin lisää sekä jaoin elämää koirien kanssa. Aina on ollut myös ystäviä, mutta lähempänä kolmeakymppiä he olivat jo 99% perheellisiä, joten viikonloput menivät lähinnä koirien kanssa harrastaen. Pidin kuitenkin kokoajan huolen siitä, etten ihmisenä käpertyisi oman napani ympärille ja mm.luin paljon ja etsin mielenkiintoisista aiheista dokumentteja. Luin paljon esim yksinäisyyyttä ym teemoja käsittelevää kirjallisuutta, elämänkertoja ja filosofisia teoksia. Somea käytin tietoisesti hyvin vähän.
Tinderin kanssa pläräsin vuosia. Välillä poistin kun itkuturhautti niin pahasti. Sitten taas jatkoin paremmilla voimavaroilla. En erityisemmin kertonut miehelleni kokemattomuudestani, yhden lyhyen ja hyvin kivuliaan suhteen olin käynyt läpi ja kerroin sen todella vahingoittaneen minua. Miehenikin oli seurustellut vain kerran aikaisemmin, mutta silloin vakasti ja suhde kesti lähes 8 vuotta. Mutta emme siis kumpikaan olleet mitään suhdesäätäjiä / multitreffailijoita / yhden illan jutun harrastajia.
Ja kyllä, kaikkein uskomattominta: se oli lopulta juurikin tinder josta puolisoni löytyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vain etsisin ja etsisin sopivaa kohdetta, en luovuttaisi. Löysin itsekin rakkauden itsekin vasta 36-vuotiaana, takana koko aikuiselämän verran yksinäisyyttä.
Tuo on hyvä, ettet luovuttanut. Itsekin olen vielä yrittänyt etsiä. Mutta masennus on alkanut mennä jo niin syväksi, että on ollut hankalaa jatkaa etsintää enää. Miten kumppanisi suhtautui tuohon, että olit kokematon? ap
Kannattaa hoidattaa etsinnän lomassa masennusta. Minä tein paljon töitä ja opiskelin lisää sekä jaoin elämää koirien kanssa. Aina on ollut myös ystäviä, mutta lähempänä kolmeakymppiä he olivat jo 99% perheellisiä, joten viikonloput menivät lähinnä koirien kanssa harrastaen. Pidin kuitenkin kokoajan huolen siitä, etten ihmisenä käpertyisi oman napani ympärille ja mm.luin paljon ja etsin mielenkiintoisista aiheista dokumentteja. Luin paljon esim yksinäisyyyttä ym teemoja käsittelevää kirjallisuutta, elämänkertoja ja filosofisia teoksia. Somea käytin tietoisesti hyvin vähän.
Tinderin kanssa pläräsin vuosia. Välillä poistin kun itkuturhautti niin pahasti. Sitten taas jatkoin paremmilla voimavaroilla. En erityisemmin kertonut miehelleni kokemattomuudestani, yhden lyhyen ja hyvin kivuliaan suhteen olin käynyt läpi ja kerroin sen todella vahingoittaneen minua. Miehenikin oli seurustellut vain kerran aikaisemmin, mutta silloin vakasti ja suhde kesti lähes 8 vuotta. Mutta emme siis kumpikaan olleet mitään suhdesäätäjiä / multitreffailijoita / yhden illan jutun harrastajia.
Ja kyllä, kaikkein uskomattominta: se oli lopulta juurikin tinder josta puolisoni löytyi!
Ei se masennuksen hoittaminen mitään auta, kun masennus johtuu siitä, että ei saa läheisyyttä ja kosketusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vain etsisin ja etsisin sopivaa kohdetta, en luovuttaisi. Löysin itsekin rakkauden itsekin vasta 36-vuotiaana, takana koko aikuiselämän verran yksinäisyyttä.
Tuo on hyvä, ettet luovuttanut. Itsekin olen vielä yrittänyt etsiä. Mutta masennus on alkanut mennä jo niin syväksi, että on ollut hankalaa jatkaa etsintää enää. Miten kumppanisi suhtautui tuohon, että olit kokematon? ap
Kannattaa hoidattaa etsinnän lomassa masennusta. Minä tein paljon töitä ja opiskelin lisää sekä jaoin elämää koirien kanssa. Aina on ollut myös ystäviä, mutta lähempänä kolmeakymppiä he olivat jo 99% perheellisiä, joten viikonloput menivät lähinnä koirien kanssa harrastaen. Pidin kuitenkin kokoajan huolen siitä, etten ihmisenä käpertyisi oman napani ympärille ja mm.luin paljon ja etsin mielenkiintoisista aiheista dokumentteja. Luin paljon esim yksinäisyyyttä ym teemoja käsittelevää kirjallisuutta, elämänkertoja ja filosofisia teoksia. Somea käytin tietoisesti hyvin vähän.
Tinderin kanssa pläräsin vuosia. Välillä poistin kun itkuturhautti niin pahasti. Sitten taas jatkoin paremmilla voimavaroilla. En erityisemmin kertonut miehelleni kokemattomuudestani, yhden lyhyen ja hyvin kivuliaan suhteen olin käynyt läpi ja kerroin sen todella vahingoittaneen minua. Miehenikin oli seurustellut vain kerran aikaisemmin, mutta silloin vakasti ja suhde kesti lähes 8 vuotta. Mutta emme siis kumpikaan olleet mitään suhdesäätäjiä / multitreffailijoita / yhden illan jutun harrastajia.
Ja kyllä, kaikkein uskomattominta: se oli lopulta juurikin tinder josta puolisoni löytyi!
Ei se masennuksen hoittaminen mitään auta, kun masennus johtuu siitä, että ei saa läheisyyttä ja kosketusta.
Se masennuksen hoitaminen on sitä, että harjoittelee ja etsii erilaisia tapoja hoivata itseään, lievittää sekä vähentää yksinäisyyden tunnetta. Se on voimavarojen keräämistä läheisyyden ja kontaktien luomista varten. Se on mielekkäiden asioiden opettelua, kurjan tilanteen vähäistäkin lievittämistä ja hyvänolon lähteiden etsimistä. Omaan itseen panostamista, jotta voisi olla jollekin se hyvä elämänkumppani.
Kukaan ei kiinnostu ihmisestä joka vain valittaa ja piehtaroi itsesäälissä.
Ole itse kiinnostunut ihmisistä ja lähde tekemään keskustelun avauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vain etsisin ja etsisin sopivaa kohdetta, en luovuttaisi. Löysin itsekin rakkauden itsekin vasta 36-vuotiaana, takana koko aikuiselämän verran yksinäisyyttä.
Tuo on hyvä, ettet luovuttanut. Itsekin olen vielä yrittänyt etsiä. Mutta masennus on alkanut mennä jo niin syväksi, että on ollut hankalaa jatkaa etsintää enää. Miten kumppanisi suhtautui tuohon, että olit kokematon? ap
Kannattaa hoidattaa etsinnän lomassa masennusta. Minä tein paljon töitä ja opiskelin lisää sekä jaoin elämää koirien kanssa. Aina on ollut myös ystäviä, mutta lähempänä kolmeakymppiä he olivat jo 99% perheellisiä, joten viikonloput menivät lähinnä koirien kanssa harrastaen. Pidin kuitenkin kokoajan huolen siitä, etten ihmisenä käpertyisi oman napani ympärille ja mm.luin paljon ja etsin mielenkiintoisista aiheista dokumentteja. Luin paljon esim yksinäisyyyttä ym teemoja käsittelevää kirjallisuutta, elämänkertoja ja filosofisia teoksia. Somea käytin tietoisesti hyvin vähän.
Tinderin kanssa pläräsin vuosia. Välillä poistin kun itkuturhautti niin pahasti. Sitten taas jatkoin paremmilla voimavaroilla. En erityisemmin kertonut miehelleni kokemattomuudestani, yhden lyhyen ja hyvin kivuliaan suhteen olin käynyt läpi ja kerroin sen todella vahingoittaneen minua. Miehenikin oli seurustellut vain kerran aikaisemmin, mutta silloin vakasti ja suhde kesti lähes 8 vuotta. Mutta emme siis kumpikaan olleet mitään suhdesäätäjiä / multitreffailijoita / yhden illan jutun harrastajia.
Ja kyllä, kaikkein uskomattominta: se oli lopulta juurikin tinder josta puolisoni löytyi!
Ei se masennuksen hoittaminen mitään auta, kun masennus johtuu siitä, että ei saa läheisyyttä ja kosketusta.
Se masennuksen hoitaminen on sitä, että harjoittelee ja etsii erilaisia tapoja hoivata itseään, lievittää sekä vähentää yksinäisyyden tunnetta. Se on voimavarojen keräämistä läheisyyden ja kontaktien luomista varten. Se on mielekkäiden asioiden opettelua, kurjan tilanteen vähäistäkin lievittämistä ja hyvänolon lähteiden etsimistä. Omaan itseen panostamista, jotta voisi olla jollekin se hyvä elämänkumppani.
Kukaan ei kiinnostu ihmisestä joka vain valittaa ja piehtaroi itsesäälissä.
Mutta kun on tehnyt näitä kaikkia jo koko elämänsä ajan mutta enää ei jaksa? Ei mikään hyvänolon lähde korvaa toisen ihmisen kosketusta ja hyväksyntää. Noi neuvot on vähän kuin rikkaat jotka neuvovat köyhiä, kannattaa lopettaa toinen etelänloma jotta rahat riittää, eh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vain etsisin ja etsisin sopivaa kohdetta, en luovuttaisi. Löysin itsekin rakkauden itsekin vasta 36-vuotiaana, takana koko aikuiselämän verran yksinäisyyttä.
Tuo on hyvä, ettet luovuttanut. Itsekin olen vielä yrittänyt etsiä. Mutta masennus on alkanut mennä jo niin syväksi, että on ollut hankalaa jatkaa etsintää enää. Miten kumppanisi suhtautui tuohon, että olit kokematon? ap
Kannattaa hoidattaa etsinnän lomassa masennusta. Minä tein paljon töitä ja opiskelin lisää sekä jaoin elämää koirien kanssa. Aina on ollut myös ystäviä, mutta lähempänä kolmeakymppiä he olivat jo 99% perheellisiä, joten viikonloput menivät lähinnä koirien kanssa harrastaen. Pidin kuitenkin kokoajan huolen siitä, etten ihmisenä käpertyisi oman napani ympärille ja mm.luin paljon ja etsin mielenkiintoisista aiheista dokumentteja. Luin paljon esim yksinäisyyyttä ym teemoja käsittelevää kirjallisuutta, elämänkertoja ja filosofisia teoksia. Somea käytin tietoisesti hyvin vähän.
Tinderin kanssa pläräsin vuosia. Välillä poistin kun itkuturhautti niin pahasti. Sitten taas jatkoin paremmilla voimavaroilla. En erityisemmin kertonut miehelleni kokemattomuudestani, yhden lyhyen ja hyvin kivuliaan suhteen olin käynyt läpi ja kerroin sen todella vahingoittaneen minua. Miehenikin oli seurustellut vain kerran aikaisemmin, mutta silloin vakasti ja suhde kesti lähes 8 vuotta. Mutta emme siis kumpikaan olleet mitään suhdesäätäjiä / multitreffailijoita / yhden illan jutun harrastajia.
Ja kyllä, kaikkein uskomattominta: se oli lopulta juurikin tinder josta puolisoni löytyi!
Ei se masennuksen hoittaminen mitään auta, kun masennus johtuu siitä, että ei saa läheisyyttä ja kosketusta.
Se masennuksen hoitaminen on sitä, että harjoittelee ja etsii erilaisia tapoja hoivata itseään, lievittää sekä vähentää yksinäisyyden tunnetta. Se on voimavarojen keräämistä läheisyyden ja kontaktien luomista varten. Se on mielekkäiden asioiden opettelua, kurjan tilanteen vähäistäkin lievittämistä ja hyvänolon lähteiden etsimistä. Omaan itseen panostamista, jotta voisi olla jollekin se hyvä elämänkumppani.
Kukaan ei kiinnostu ihmisestä joka vain valittaa ja piehtaroi itsesäälissä.
Hmm.... en ole yksinäinen, en vain saa kosketusta enkä läheisyyttä. On ystäviä, on harrastuksia. Mielekkäitä asioita on elämässä, mutta ne ovat menettäneet merkityksen. Olen myös panostanut itseeni vuosien varrella. En myöskään valita ja piehtaroi itsesäälissä. Minua luonnehditaan yleisesti ottaen iloiseksi ihmiseksi. Kotona menee sitten illat ja yöt itkien ja kivuissa. ap
Vierailija kirjoitti:
Ole itse kiinnostunut ihmisistä ja lähde tekemään keskustelun avauksia.
paitsi, jos olet mies. saat metoon.
Se lakkaa