Lue keskustelun säännöt.
En saanut mieheltä syntymäpäivänä lahjaa
20.07.2023 |
Varmasti taas tulee huutoa kuinka lapsellinen olen, mutta lukekaa edes.
Mies tietää, että syntymäpäiväni on minulle tärkeä. En vaadi tai odota mitään kallista vaan ylipäätään muistamista.
Esim kukkia, tai kortin yms.
Mutta hän ei siis tehnyt mitään. Onnitteli kyllä mutta ei mitään muuta.
Aamulla ajattelin että ehkä hän illalla töistä tullessaan tuo vaikka niitä kukkia, mutta ei.
Oon tosi surullinen tästä.
Miksi hän loukkaa minua tahallaan?
Kommentit (44)
Milloinkohan aikuiset ihmiset unohtaisi nämä syntymäpäivät ja muut kissanristiäiset? Syntymäpäiviä voisi viettää 18-ikävuoteen saakka ja sitten tasa kymmeninä alkaen viidestäkympistä. Muu on turhuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, minun mies ei muista koskaan minua. Ei ikinä. Ei edes jouluna. Ei koskaan. Ei tarjoa ravintoloissa, ei tuo ikinä kukan kukkaa, suklaata, ei mitään. Ikinä. Jos en rakastaisi, niin en olisi tässä.
On silti rakastava, hellä, hyvä, kiltti ja aina avulias kumppani. Ihmisiä ei voi muokata mieleisekseen. Joku käytti sanaa kouluttaa. Kuulosti hirveältä.
Edelleen minä silti pahoitan miehen huomioimattomuudesta mieleni. Muistan itse häntä aina. Aina. En ala itseäni muuttamaan kylmäksi sen vuoksi, että miehellä on ongelma.
Keskustelut eivät auta tähän ongelmaan. Suhde on kestänyt pian vuosikymmenen. Elämä ei ole likimainkaan täydellistä. Miehesi teki nyt tämän kerran virheen, sinun näkökulmastasi. Yritä antaa anteeksi.
Itse ajattelen että oma mielipahani ei ole enää vuosiin ollut miehen vika. Minun pitäisi oppia. En tietenkään odota mitään mutta edelleen tämä asia jostain syystä loukkaa.
Ihan turhaan. Minun tunteet ovat minun tunteitani. Niistä on minun aikuisen ihmisen otettava vastuu. Muutenhan kukin voisi ja aivan erityisesti parisuhteessa vain oksentaa toisen päälle omaa ahdistustaan Ei reilua.
Elämässä pitää muistaa rajat. Toinen ihminen on t o i n e n ihminen, täysin erillinen.
Ymmärrän että on suhteita, joissa ei muisteta eikä osteta lahjoja. Se on tottakai ihan ok.
Mieheni kuitenkin TIETÄÄ, että juuri tämä synttäri on minulle tärkeä päivä ja toivoisin jotain muistamista.
Siksi sen unohtaminen loukkaa minua.
Ja kun en oikeasti odota koskaan mitään kallista. Vaan esim kukkia ( muutama euro) tai kortti.
On kysymys muistamisesta ei pelkästä lahjasta.
Minä itse ostin kk sitten miehelle lahjoja kun oli hänen synttärit. Siitä tulee itsellekin hyvä mieli.
Vinkkaa että toivot munaa anaaliin ni kumma jos ei aktivoidu asiassa.
Illlalla saat parrua per see seen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä.
Syntymäpäivästä syntyy minulle tunnemuistoja.
Kuinka eräänä vuonna lapset yllättivät minut täysin lahjoineen.
Muistan kuinka yksi vuosi mies leipoi kakun ja oli hommannut lahjan. Se oli onnellinen päivä. Nyt tästä vuodesta jäi hänen osaltaan ainoastaan ikävä muisto. Ja se ei vie koskaan asioita oikeaan tai hyvään suuntaan
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vinkkaa että toivot munaa anaaliin ni kumma jos ei aktivoidu asiassa.
Sitä hän saa säännöllisesti muutenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus Av, ketju täyttyy mammoista jotka yrittävät vakuuttaa että ihan normaalia kun oma mieskään ei ikinä huomioi... Mitä ihmettä te saatte näistä suhteista?
Moi P, ehkä johtuu lurpsahtaneesta naamastasi ja siitä, että olet muutenkin projektipäällikkö kaikissa asioissa, mikset siis omissa syndeissäkin. Hymyile joskus, naamasi näyttää perseeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen mun nykyiselle miehelle sanonut, että olen peili ihmisenä ja se tulee multa aika luonnostaan eli aina en edes asiaa huomaa. Tämä siis tarkoittaa ihan normaaleja asioita esimerkiksi muistamisen osalta ja mielentiloissa. Tosin jos mies on kiukkuinen niin sitten itse olen vain poissa tieltä.
Muistamisen suhteen olen sanonut, että on tärkeää minulle, että minut muistetaan edes sanallisesti syntymäpäivänä. Jos ei minua muista niin on aivan turha odottaa, että minä alan muistamaan hänelle tärkeitä päiviä. Se on siis meille se suhde: ei muisteta toiselle tärkeitä asioita. Jos hän sanoillaan tai teoillaan loukkaa minua niin minä aivan varmasti osaan olla samanlainen: hän on itse antanut omalla toiminnallaan luvan olla loukkaava myös itseään kohtaan.
Tosin tälläinen toiminta syö kiinnostusta olla parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa ja siksi en kauhean pitkään sellaista katsele. Olkoon lapsia tai mitä tahansa. Itseäni saan kunnioittaa.
Mulle ei valitettavasti mene läpi kasvatus tai mikään muukaan puute ja siihen vetoaminen: ei meidän perheessä. Mä olen lähtöisin kamalista oloista, mutta olen ihan itse aikuisena vastuussa omista tekemisistäni ja sanomisistani.
Mitä sinä teet hänen syntymäpäivänään? Jos sinä yleensä muistat ja annat lahjan, niin onhan tuo outoa. Mutta eikö teidän parisuhteessa puhuta toiselle kun ärsyttää toisen tekemiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiotko antaa pillua miehelle joka ei osta kukkia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä teet hänen syntymäpäivänään? Jos sinä yleensä muistat ja annat lahjan, niin onhan tuo outoa. Mutta eikö teidän parisuhteessa puhuta toiselle kun ärsyttää toisen tekemiset?
Aina muistan synttärinä ja jouluna tietty kanssa
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti mies kirjoitti:
Aiotko antaa pillua miehelle joka ei osta kukkia sinulle.
Vietkö sinä kukkia sille keneltä haluat pillua?
No eikö se ollut muistamista kun onnitteli. Ja millä logiikalla ne kukat sitten ei ole lahja? Ihmetyttää aikuiset ihmiset jotka alkaa itkupotkuroimaan jos synttärit ei mene niinkuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kouluta se puolisosi että nyt sun pitää alkaa jollain tavoin huomioida merkkipäiväni.
Ei tarvitse olla mitään kallista mutta jotain kuitenkin arjesta poikkeavaa mistä sinä tykkäisit.
Tätä minäkin ehdotan. Kumppaneilla voi olla ihan erilainen perinne synttäreiden suhteen ja jos ne kovin paljon poikkeaa toisistaan niin pahoja mieliä voi seurata.
Muutamat synttärit kun vietätte yhdessä, niin varmaan tilanne on jo parempi.
Vierailija kirjoitti:
aikuisille ei anneta lahjoja
Jaa, miksi ei? Kyllä minä saan aina jotain kivaa. Kukkia, koruja, kännykän, auton.
Vierailija kirjoitti:
No eikö se ollut muistamista kun onnitteli. Ja millä logiikalla ne kukat sitten ei ole lahja? Ihmetyttää aikuiset ihmiset jotka alkaa itkupotkuroimaan jos synttärit ei mene niinkuin haluaa.
Narsisteille omat synttärit on hyvin tärkeitä, koska siinä juhlitaan Heidän syntymäänsä ja tärkeää olemassaoloaan. Synttäreiden suunnittelut alkaa jo hyvissä ajoin ja sinne olisi kaikkien sitten tultava ja tuotava mielellään lahjojakin, tai muuten on kelvoton ystävä.
Vierailija kirjoitti:
En siis ymmärrä miksi haluaa loukata. Meillä on ollut mukava loma yhdessä eikä tämä kuulu hänen tapoihinsa.
On kyllä kesän mittaan järjestänyt kaikkea kivaa ohjelmaa meille ja vienyt syömään tms. Mutta ei se ole aiemminkaan estänyt häntä muistamista Minka synttärinä.
Ollaan vasta menty kihloihin, myös siksi tämä ihmetyttää.
Parisuhdeväkivalta ja alistaminen alkaa useimmiten jonkin sitoutumisaskeleen jälkeen, kun ajatellaan, että toisen ei ole enää niin helppoa låhteä.
Te olette juuri menneet kihloihin. Mies tiesi, että sinulle olisi tärkeää saada huomiointia syntymäpäivänä. Hän tahallaan ei antanut lahjaa. Hän on alkanut kouluttaa sinua alistumaan siihen, että et tule saamaan suhteessa sinulle tärkeitä asioita tai toiveita täytettyä ja tyytymään siihen.
En siis ymmärrä miksi haluaa loukata. Meillä on ollut mukava loma yhdessä eikä tämä kuulu hänen tapoihinsa.
On kyllä kesän mittaan järjestänyt kaikkea kivaa ohjelmaa meille ja vienyt syömään tms. Mutta ei se ole aiemminkaan estänyt häntä muistamista Minka synttärinä.
Ollaan vasta menty kihloihin, myös siksi tämä ihmetyttää.