Rajojen vetäminen ihmissuhteissa - jaetaan kokemuksia!
Ystävä tai perheenjäsen käyttää sinua alituiseen terapeuttinaan tai puoliso odottaa, että hoidat yksipuolisesti kodin siisteyden ja lastenkasvatuksen. Jossain vaiheessa menee kuppi nurin ja muriset sisäisesti, että PE*KELE! Mutta ulospäin ei kuulu pihahdustakaan. Rajoja on vaikea ilmaista, koska pelottaa, että syttyy riita tai tulee hylätyksi. Usein näin saattaa käydäkin, mikäli on ollut pitkään muita miellyttävässä roolissa. Rajat aiheuttavat vastalauseita. Jossain vaiheessa kuitenkin aidosti riittää, koska rajattomuudesta seuraa lähes väistämättä uupuminen.
Olisikin nyt kiinnostavaa kuulla, millaisia kokemuksia teillä on omien rajojen asettamisesta erilaisissa ihmissuhteissa? Suuttuiko vastapuoli vai saitteko aikaan rakentavan keskustelun, joka jopa paransi suhdetta? Jaetaan kokemuksia vertaistukihengessä.
Kommentit (8)
Siitä seurasi mustamaalausta ja "en halua enää ikinä nähdä sinua" episodi. Asetin rajoja, ystävällisesti vielä ja tähän päädyttiin. Sain siis totuudesta ainoastaan paskaa niskaan. Suku on pahin ja ällöttävin.
Valitettava tosiasia on, että vässykän ihmissuhteet ovat hyvin todennäköisesti perustuneet sille, että se toinen osapuoli on vässykkä. Siinä, kun toinen viimein alkaa ilmaista, että rajojen ylittävä toiminta ei ole ok, niin tämä ihmissuhde yleensä hajoaa.
Näin kävi minullekin. Itselläni meni uusiksi kaikki ystävyyssuhteet sekä melkein kaikki sukulaisuussuhteet sisarustani lukuun ottamatta, joka vähemmän yllättäen kasvoi samassa ympäristössä kuin minä.
Se oli sen arvoista.
Ei tarvitse aina vastata puhelimeen ja olla heti tavoitettavissa kun ystävästä/kaverista siltä tuntuu, että pitää soittaa.
Mikään puhelinpalvelu ei siis tarvitse olla.
Joskushan on niin väsynytkin, ettei jaksa jutella tai sitten muuten vaan haluaa pitää vähän etäisyyttä.
Iltasanomiin vai Iltalehteenkö aiot kirjoittaa?
Pääset helpommalla kun kaivat arkistosta sen joka kesäisen "näin pääset eroon banaanikärpäsistä" jutun, nyt alkaa olla aika.
Vedin tarkoituksella lopulta niin korkeat rajat ettei niitä ole enää mitään syytä ylittää. Vuosien ylikävely, asioihin sekaantuminen, juoruilu, vihapuhe, saatavilla olon vaatiminen jne käänsi kupin vihdoin nurin. En näe yhtäkään syytä miksi päästäisiin kyseistä ihmistä enää ikinä elämääni.
Minulla on elämässä sekä henkisiä traumoja että rahallisia menetyksiä kun en ole osannut laittaa rajoja. Varsinkin nuorempana olen ollut helppo manipuloitava ja tuntenut hirvittävää syyllisyyttä jos olen ajatellut omia tarpeitani.
Yhden henkisesti vahingollisen ihmisen olen poistanut elämästäni ja se oli hyvä päätös. Olen käynyt pitkään terapiassa mutta silti vaan löydän itseni uudestaan vahingollisista tilanteista.
Uusin tilanne oli nyt kesällä kun hyvin voimakastahtoinen kaverini halusi tulla lomallaan kylään yökuntiin vaikka tiesi että minulla on työssä tiukka tilanne ja olen sairas joten voimavaroja minulla on rajallisesti. No, hän lomaili luonani leppoisasti, olin sen jälkeen niin uupunut että en ole jaksanut tehdä työhommaa, se siirtyy viikolla ja rahallinen menetys minulla on 300 -1000 euroa. Ihmettelen vaan että miten tässä näin taas kerran kävi. Vastaavia on tapahtunut vähän eri kaavalla muidenkin voimakkaiden ihmisten kanssa.
Hän on myös käytökseltään dominoiva ja joku epämiellyttävä piirre. Väittelee mielellään paljon ja haluaa osoittaa toisen olevan väärässä. Hyökkäsi minunkin sanojeni kimppuun useamman kerran.
Hän on osittain sukulainen joten olisi todella ikävä katkaista välit. Päätin että en hänen kanssaan kahdestaan ala enää olemaan päiviä vaan siinä pitää olla joku muukin mukana.
Yhteen sukulaiseen yritin pitää rajoja ja sanoin ei. Siitä hyvästä hän katkaisi välit 2 vuodeksi. Sekin oli ihan hirveää. Myöhemmin hän pyysi anteeksi. Hän on vanha ja mielenterveysongelmainen joten annoin anteeksi.
Lainaus toiselta palstalta
Kirjassa Vapaaksi ahdistuksesta on minusta aivan loistolista omista oikeuksista (laittaa tämän omalle seinälleen
Minulla on oikeus
pyytää haluamani
vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää
ilmaista kaikkia - sekä myönteisiä että kielteisiä -tunteita
muuttaa mieleni
tehdä virheitä ja olla epätäydellinen
toimia omien arvojeni ja moraalikäsitykseni mukaan
sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä
loukkaa arvojani
päättää omien asioitteni tärkeysjärjestyksestä
vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista
odottaa muilta rehellisyyttä
suuttua rakastamalleni ihmiselle
olla täysin oma itseni
pelätä ja sanoa että minua pelottaa
sanoa "en tiedä"
olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni
kaivata omaa tilaa ja aikaa
olla leikillinen ja kevytmielinen
olla läheisiäni terveempi
olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti
saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa
muuttua ja kasvaa
siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani
saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua
olla onnellinen
Kysyn itseltäni. Tuoko tämä ihminen minun elämääni rauhan. Jos ei. Bye.
Jokainen tyylillään. Maassa maan tavoin.