Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea? Onko kukaan muu lähtenyt muuten hyvästä suhteesta siksi, ettei toinen osapuoli halua mennä naimisiin?
20.07.2023 |
Itselläni nyt siis tällainen tilanne. Erosin ihan hyvästä suhteesta sen vuoksi, että alkoi itseäni syömään sisältäpäin se tosiasia, ettei kumppanini tahtonut mennä kanssani naimisiin. Siis yhdessä hän kyllä tahtoi olla, ja vaikutti viihtyvän kanssani hyvin. Useamman kerran avioliitosta keskustellessamme hän aina kommentoi tyyliin "avioliitto ei merkitse mitään, siitä alkaa vasta ongelmat, avioliitosta erotaan"-tyyppisesti. Minulle avioliitto olisi kuitenkin ollut tärkeä. Pitkään yritin ajatella kumppanin vanavedessä, että mitäpä sillä nyt niin merkitystä, tärkeintä on toimiva arki, mutta lopulta tilanne eskaloitui siihen, että en enää pystynyt samalla tavalla rakastamaan kumppania ja ero tuli.
On mieletön ikävä ja pettymys. Pettymys etenkin siitä, että toinen päästi minut lähtemään. Jos olisin ollut hänelle niin tärkeä kuin väitti, olisi hänellä varmasti mieli avioliiton suhteen muuttunut siinä kohtaa kun todella lähdin.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitte eri asioita . Etsi mies joka haluaa sitoutua .
Kyllä, tosin alkuvaiheessa ex oli myös todella selkeäsanainen sen suhteen, että haluaa sitoutua ja vakavan parisuhteen. Kesti kaksi vuotta, että hän sai ensimmäisen kerran suunsa auki siitä, ettei "usko avioliittoon".
Ap
Niin, hän halusi sitoutua vakavaan parisuhteeseen. Ei avioliitto ole mikään tae yhtään mistään. Kun kävitte tuota keskustelua, sinun olisi pitänyt itse kertoa hänelle, että sinä käsität vakavan parisuhteen avioliitoksi.
Yhteinen asuntolaina sitouttaa enemmän kuin avioliitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole käynyt näin, mutta ystävä erosi pitkästä suhteesta kun avioliittoa ei vain tullut. Löysi uuden parisuhteen ja perusti perheen. Hyvin näyttää menevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitte eri asioita . Etsi mies joka haluaa sitoutua .
Kyllä, tosin alkuvaiheessa ex oli myös todella selkeäsanainen sen suhteen, että haluaa sitoutua ja vakavan parisuhteen. Kesti kaksi vuotta, että hän sai ensimmäisen kerran suunsa auki siitä, ettei "usko avioliittoon".
Ap
Niin, hän halusi sitoutua vakavaan parisuhteeseen. Ei avioliitto ole mikään tae yhtään mistään. Kun kävitte tuota keskustelua, sinun olisi pitänyt itse kertoa hänelle, että sinä käsität vakavan parisuhteen avioliitoksi.
Kyllä, kävimme paljonkin tätä keskustelua. Hän tiesi kyllä, että minulle avioliitto olisi tärkeä ja vakavan parisuhteen symboli. Ja ennen kuin kukaan tulee puhumaan, että olisin ollut övereiden "päivä prinsessana" häiden perään, niin kerrottakoon, että kumppanini tiesi kyllä, että olisin tahtonut vihkimisen kahden kesken maistraatissa enkä mitään erikoisempia juhlia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ymmärrä, miksi naimisiin meno on noin tärkeää ? Ihme pakkomielle
Mielestäni myös kyse on siitä, miksi naimisiin ei voi mennä? Etenkin jos tietää sen olevan toiselle osapuolelle tärkeää.
ApEn minä menisi naimisiin vain sen takia, että kumppanini niin haluaisi. Ja kääntäen, olisithan sinäkin voinut luopua avioliittohaaveestasi, kerta tiesit että toiselle on tärkeää pysyä naimattomana.
Minusta on erikoista rusinat pullasta-ajattelua vaatia vakava ja sitoutunut parisuhde, jossa kuitenkin edellytyksenä, ettei mennä naimisiin. Eksäni teki juuri näin. Seurauksena oli, että omat tunteeni (rakkaus, kunnioitus, välittäminen) alkoivat laimenemaan.
Ap
Kerro millä tavalla vakava parisuhde ilman avioliittoa on rusinat pullasta -ajattelua verrattuna avioliittoon?
Jaa että sitoutua ei voi ilman naimisiinmenoa... Itselläkin oli kolmekymppiseksi asti haaveet naimisiinmenosta (olin parisuhteessa), nykyään haluaisin parisuhteen jossa asutaan omissa kodeissa (olen sinkku). Kummassakin pystyisin olemaan yhtä sitoutunut kumppaniin. Vuosien mittaan alkanut miettiä mitä järkeä koko naimisiinmenossa edes on.
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni ei halunnut naimisiin. Eron jälkeen oli vuoden kuluttua kihloissa ja siitä vuoden kuluttua naimisissa.
Ei siis halunnut naimisiin minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Se, että ex-kumppani suhtautui avioliittoon noin lapsellisesti ("avioliitto aiheuttaa ongelmia ja siitä vaan erotaan"), kertoo tietynlaisista piirteistä, jotka olisivat aiheuttaneet luultavasti kitkaa muissakin asioissa ennemmin tai myöhemmin. Löydät varmasti vielä käytännöllisemmin asioihin suhtautuvan kumppanin.
Sukulaiseni mies ei suostunut vuosikausiin menemään naimisiin ja eräissä häissä tuli minullekin kertomaan omat mielipiteensä siitä, että naimisiin meno tarkoittaa vain ongelmia ja aina siitä erotaan. Lopulta sukulaiseni ja mies avioituivat talolainan ja lasten saannin jälkeen ja ei mennyt montaa vuotta, kun ukko petti sukulaistani mm. naapurin kanssa. Ei mikään ihme että hän ajatteli avioliitosta tuolla tavalla kun oma sitoutumisen aste oli mitä oli. Ero tuli, tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitte eri asioita . Etsi mies joka haluaa sitoutua .
Kyllä, tosin alkuvaiheessa ex oli myös todella selkeäsanainen sen suhteen, että haluaa sitoutua ja vakavan parisuhteen. Kesti kaksi vuotta, että hän sai ensimmäisen kerran suunsa auki siitä, ettei "usko avioliittoon".
Ap
Niin, hän halusi sitoutua vakavaan parisuhteeseen. Ei avioliitto ole mikään tae yhtään mistään. Kun kävitte tuota keskustelua, sinun olisi pitänyt itse kertoa hänelle, että sinä käsität vakavan parisuhteen avioliitoksi.
Kyllä, kävimme paljonkin tätä keskustelua. Hän tiesi kyllä, että minulle avioliitto olisi tärkeä ja vakavan parisuhteen symboli. Ja ennen kuin kukaan tulee puhumaan, että olisin ollut övereiden "päivä prinsessana" häiden perään, niin kerrottakoon, että kumppanini tiesi kyllä, että olisin tahtonut vihkimisen kahden kesken maistraatissa enkä mitään erikoisempia juhlia.
Ap
No, mutta sittenhän sinä teit oikean ratkaisun. Kerta kumppanisi ei ollut valmis joustamaan sinun takiasi ja itse olit valmis joustamaan ihan yhtä vähän, niin ei teillä olisi ollut yhteistä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jaa että sitoutua ei voi ilman naimisiinmenoa... Itselläkin oli kolmekymppiseksi asti haaveet naimisiinmenosta (olin parisuhteessa), nykyään haluaisin parisuhteen jossa asutaan omissa kodeissa (olen sinkku). Kummassakin pystyisin olemaan yhtä sitoutunut kumppaniin. Vuosien mittaan alkanut miettiä mitä järkeä koko naimisiinmenossa edes on.
N41
Noin minäkin ajattelin kunnes rakastuin mieheeni, ostimme yhteisen asunnon ja saimme lapsen. Meidät vihittiin maistraatissa, häitä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoparille lähimmät omaiset ovat juridisesti omat sukulaiset eikä asianomaisen puoliso. Esimerkiksi jos kumppani sairastuu vakavasti, puolisolla ei ole mitään sanottavaa missä ja miten tätä kumppani hoidetaan, sen päättävät potilaan biologiset sukulaiset. Pahimmassa tapauksessa ei tule edes kutsua hautajaisiin.
Itse en suostuisi jäämään suhteeseen missä kelpaa rakastajattareksi mutta ei vaimoksi. Sitoutumikykyisiäkin miehiä löytyy joilla on samat ajatukset tältä osin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitte eri asioita . Etsi mies joka haluaa sitoutua .
Kyllä, tosin alkuvaiheessa ex oli myös todella selkeäsanainen sen suhteen, että haluaa sitoutua ja vakavan parisuhteen. Kesti kaksi vuotta, että hän sai ensimmäisen kerran suunsa auki siitä, ettei "usko avioliittoon".
Ap
Niin, hän halusi sitoutua vakavaan parisuhteeseen. Ei avioliitto ole mikään tae yhtään mistään. Kun kävitte tuota keskustelua, sinun olisi pitänyt itse kertoa hänelle, että sinä käsität vakavan parisuhteen avioliitoksi.
Yhteinen asuntolaina sitouttaa enemmän kuin avioliitto
Toki. Sitten kai sitoutuneet avopuolisot ovat tehneet testamentin siltä varalta että jotain ikävää sattuu jne.
Avioliittoon ei tarvitse mennä, mutta varallisuus- ja toimeentuloasiat voidaan hoitaa sitten muuten.
Ikävin vaihtoehto on kun ei ole ennakoitu mitään, ollaan vain siinä "vakaassa parisuhteessa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos mies olisi naiselle tärkeä niin kuin väittää, naisen mieli alistusleikkeihin ja anaaliseksiin varmasti muuttuisi. Helvetin typerä argumentti.
Alustusleikkk ja anaali fyysisesti satuttaa naista etenkin jos niistä asioista ei pidä. Ja traumatisoi. Väität että avioliitto tekee samaa ja on verrattavissa? Erikoista. Kehtaisin jopa sanoa että harvinaisen huono vertaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitte eri asioita . Etsi mies joka haluaa sitoutua .
Kyllä, tosin alkuvaiheessa ex oli myös todella selkeäsanainen sen suhteen, että haluaa sitoutua ja vakavan parisuhteen. Kesti kaksi vuotta, että hän sai ensimmäisen kerran suunsa auki siitä, ettei "usko avioliittoon".
Ap
Niin, hän halusi sitoutua vakavaan parisuhteeseen. Ei avioliitto ole mikään tae yhtään mistään. Kun kävitte tuota keskustelua, sinun olisi pitänyt itse kertoa hänelle, että sinä käsität vakavan parisuhteen avioliitoksi.
Kyllä, kävimme paljonkin tätä keskustelua. Hän tiesi kyllä, että minulle avioliitto olisi tärkeä ja vakavan parisuhteen symboli. Ja ennen kuin kukaan tulee puhumaan, että olisin ollut övereiden "päivä prinsessana" häiden perään, niin kerrottakoon, että kumppanini tiesi kyllä, että olisin tahtonut vihkimisen kahden kesken maistraatissa enkä mitään erikoisempia juhlia.
ApNo, mutta sittenhän sinä teit oikean ratkaisun. Kerta kumppanisi ei ollut valmis joustamaan sinun takiasi ja itse olit valmis joustamaan ihan yhtä vähän, niin ei teillä olisi ollut yhteistä tulevaisuutta.
Juuri näin. Parisuhteessa molempien tulee olla valmiita joustamaan. Ei vain toinen. Teillä arvot eivät kohdanneet tässä asiassa, eikä kumpikaan joustanut. Voi olla että näin oli myös muissa asioissa. Silloin ero on oikea ratkaisu, ettei kumpikaan katkeroidu kun joutuu toimimaan arvojensa vastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, enkä koskaan tekisi noin. Jos rakastan miestä ja hän rakastaa minua, niin en tuhoa tuollaista suhdetta vaatimuksella avioliitosta (jos se avioliitto sille miehelle olisi siis valtava ongelma).
Vierailija kirjoitti:
Nämä "avioliitto on vain paperinpala" -jankkaajat ovat älyllisesti epärehellisiä, sillä joko a) he eivät halua avioliiton kaltaisella tavalla sitovaa suhdetta tai b) he ovat valmiita tekemään vuosien mittaan paperitöitä ja järjestelyjä, jotka hoituisivat paljon yksinkertaisemmin automaattisesti sillä maistraattivihkimisellä ja mahdollisella avioehdolla, mutta naimisiin ei vaan voi mennä oman imagon ja identiteetin takia.
c) avioliitosta on muodostettu oman pään sisällä jonkinlainen kammottava mörkö, joka tuhoaa kaiken (vaikka suhde olisi hyvä ja vakaa ja rakastava) eikä eroaminen olisi mahdollista enää, jos se paperinpala on olemassa.
Se näissä avioliittoon haluamattomissa (joilla kyse ei ole oikeasta perjaatteesta) on se että avioliittoa aina vähätellään. Jos se ON pelkkä paperinpala omasta mielestä mutta kumppani kokee sen tärkeänä ei sen pitäisi olla iso asia? Sittenhän voi ihan hyvin sen "turhan paperinpalan" allekirjoittaa jos haluaa kuitenkin viettää loppuelämän toisen kanssa eikä vain valehtele haluavansa..
Olen nainen joka päätti jo nuorena etten tahdo naimisiin. Olen ateisti, ja koen avioliiton kannaltani lähinnä juridisiksi taloudelliseksi sopimukseksi, jonka voi hoitaa muilla tavoilla.
Olen myös niitä joiden mielestä avioliitto ei muuta sitoutumista eikä parisuhdetta eikä rakkautta. Lapset syntyi avoliitossa. Ero tuli myöhemmin, mutta avioliitto ei olisi pelastanut siltä. Mies ei ollut tarpeeksi sitoutunut parisuhteeseen, (lue petti).
Vierailija kirjoitti:
Exäni ei halunnut naimisiin. Eron jälkeen oli vuoden kuluttua kihloissa ja siitä vuoden kuluttua naimisissa.
Ei siis halunnut naimisiin minun kanssani.
Juuri tätä mietin myös omalle kohdalle todennäköisempänä vaihtoehtona, ja se sattuu aivan sairaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitte eri asioita . Etsi mies joka haluaa sitoutua .
Kyllä, tosin alkuvaiheessa ex oli myös todella selkeäsanainen sen suhteen, että haluaa sitoutua ja vakavan parisuhteen. Kesti kaksi vuotta, että hän sai ensimmäisen kerran suunsa auki siitä, ettei "usko avioliittoon".
Ap
Ymmärrän tietyllä tavalla exääsi, mutta en täysin. Ei avioliiton solmiminen sinällään tarkoita, että siitä alkaa ongelmat. Nyt kun olen jo keski-ikäinen nainen (46 v) ja takana yksi 15 vuoden avioliitto niin voin todeta että avioliitto on turha instituutio. Siitä ei jälkikäteen katsottuna ollut muuta kuin haittaa. Siis siinä mielessä että on hemmetin vaikea erota kun omaisuus on yhteistä ja se pitäisi yrittää jakaa. Jos emme olisi olleet naimisissa olisi eroaminen ollut paljon helpompaa. Onneksi minulla oli avioehto joka suojasi avioliiton aikana saamaani perintöä.
Itse en tule enää ikinä menemään naimisiin, mutta voin silti halutessani sitoutua vakavasti. Sen sitoutumisen voi tehdä muutenkin kuin tekemällä juridisesti pätevän sopimuksen eli menemällä naimisiin. Minä sitoudun sydämessäni ja voin hyvin mennä kihloihin ja asua yhdessä jonkun miehen kanssa, jos löydän sopivan. Toki sillä ehdolla että asumme 100% minun omistamassa asunnossa ja että juoksevat kulut maksetaan nettotulojen suhteessa. Todennäköisesti minä olen se enemmän ansaitseva osapuoli (tällä hetkellä tuloni ovat noin 110 000 euroa vuodessa) ja siten maksan suuremman osan juoksevista kuluista mikä on minusta oikein.
Mutta en ikinä tule enää yhdistämään omaisuutta ja rahoja (omat pankkitilit pitää olla) yhdenkään miehen kanssa enkä menemään naimisiin. Voin silti sitoutua 100% sydämessäni sopivaan mieheen. Ja jos tämä ei sovi miehelle niin sitten ei vaan olla yhdessä.
Vaikka nuorena sitä oli niin vakuuttunut että en ikinä eroa aviomiehestäni koska hän on niin kunnollinen ja kiltti mies niin oli järkyttävää huomata 15 vuoden jälkeen että mies on krooninen pettäjä. Ja se sama tai joku muu vakava syy avioerolle tulee eteen todella monella ja yleisimmin 40-50 vuoden ikähaarukassa.
Hmmm - avioliitto ei takaa mitenkään vakavaa parisuhdetta ja puolestaan vakaa parisuhde ei tarvitse avioliittoa.