Iltatähti

Meillä kaksi edellistä olivat vain 5,5v ja 3,5v kun kolmas syntyi. Meillä tuo esikoinen meni sitten eskariin vauvan ollessa 5kk. Jotenkin jo tällä ikäerolla tuntuu että kolmas on " eri sarjaa" . Nyt tuo nuorin on jo vajaa 2v. Eli ei siis sama tilanne kuin teillä, mutta jotain tässä omista ajatuksista:



*Kolmannen vauva-aikana oma jaksaminen on ollut helpompaa isompien lasten ollessa jo hitusen isompia, teillä sitten olisi vielä isompia. Vauvan tarpeisiin pystyi vastaamaan hyvin ja isommat lapset eivät valvottaneet tms. joten jaksoi fyysisesti suht hyvin.

*Isoin 5,5v lapsi suhtautui vauvan syntymään hyvin. Tuntui että hänellä oli jo hitusen muutakin tarvetta elämässä kuin äiti (kaverit ja eskari) ja äidin jakaminen ja vauvan tulo ei ollut niin suuri muutos. Tosin hänellä oli jo pienempi sisarus ja luulisi että yleensä nuorimman lapsen aseman muuttuminen uuden vauvan syntymän myötä olisi isompi. Meillä tuo keskimmäinen otti asian ihan hyvin ja mitään kovin ihmeellistä ei näkynyt, mutta ei se niin lungisti mennyt kuin isoimmalla.

*Isommat lapset ovat (meillä siis isoin ja myöhemmin tuo keskimmäinenkin) voineet hieman auttaa pienimmän kanssa. Esim. nostaa tai auttaa vessassa, antaa juotavaa ja muuta pientä. Auttaa siis ihan arkielämää ja toisaalta tuntuu että pienimmän keskinäinen suhde isompiin syvenee tuonkin toiminnan myötä.

*Eskarin kanssa oli kurjaa kun sen ajat rytmitti vauvan unia. Tuntui että aina joutui vauvaa kuljettamaan kesken unien kun piti yhtä viedä eskariin tai hakea. Kouluun menon kanssa samaa ei ole koska ei ole tarvinnut kuljettaa.

*Harrastusten ja muiden osalta kolmas on tuntunut hankaloittavan koko perheen yhteistä touhua. Kun edellisten kanssa olisi jo kiva tehdä kaikkea, niin kolmas ei ole pystynyt niin osallistumaan ja usein toinen vanhemmista on ollut vauvan/pienen kanssa kun toinen on puuhannut isompien lasten kanssa. Nyt on ihana kun edes uimaan pääsee yhdessä (mutta sielläkin pienin vaatii erilaisia asioita kuin isommat), mutta luistelemaan ja hiihtämään ei vielä vähään aikaan pääse, saatikka sitten laskettelemaan. Reissuihin ei olla niin hanakasti lähdetty tuon pienen kanssa, isompien kanssa sitten tekisi enemmän mielikin lähteä. Päiväunet hieman jarruttelevat koko päivän menoja. Koko perheen yhteisiä harrastuksia kaipaan kyllä kovasti! Onneksi tämä kolmas kasvaa ja pian päästään laajentamaan noita yhteisiä menoja ja puuhiakin.

Ainakin meillä mennyt tosi hyvin, ei mustasukkaisuutta tms, osittain varmaankin kun isommalla jo niin paljon omia juttuja ja omia menoja, eli vauva ei todellakkaan ajanut isompaa pois äidin sylistä, kun ei enään vuosiin ollut siinä viihtynyt ;-) Kivaa myös kun iso ikäero, kun isommasta on selvästi apua, ja kun isompi myös haluaa ottaa vastuuta ja auttaa hoidossa. Meillä myös kun uusioperhe ollaan, niin vauva on lähentänyt meitä tiiviimmäksi perheeksi. Isompi taitaa myös tykätä kun saa vauvan myötä itsekkin olla vielä hetken lapsi, eli leikkii mm pikkuautoilla sillä tekosyyllä että pikkusisko haluaa :-) Oma jaksaminenkin on hyvä, kun on kuitenkin jo kokemusta lapsista (kaikki ei ole uutta ja stressaavaa) ja edelliset univelatkin on nukuttu pois jo vuosi sitten!