Te joiden vanhemmalla/vanhemmilla on valtavat määrät romua ja tavaraa, kauhistuttaako joutua käymään läpi ne sitten joskus?

Kauhistuttaa. Vanhemmilla on vanha rintamamiestalo kaukana pienessä kunnassa täynnä vuosien aikana kertynyttä romua ja mistään eivät halua luopua "jos tarvii vielä". Itse asuvat rivitalossa.

Kyllä. Heillä on kaksikerroksinen omakotitalo, jossa yläkerta on täynnä kaikkea krääsää, varastona siis. Lisäksi iso autotalli joka sekin on tupaten täynnä tavaraa. Olen ainoa lapsi joten kaikki jää mun kontolle.

Me jouduttiin tämäkin kokemaan. Ei edes tiedetty, että isä oli niin paha hamstraaja. Tavaraa oli omakotitalossa ja ainakin kolmessa eri hallitilassa. Meni kaksi vuotta, että saatiin kaikki hävitettyä/myytyä. Edelleen on kuitenkin epäselvää, että missä osa hänen omistamistaan autoista on. Pelkästään näistä autoista koottu lista oli melkein kahden sivun mittainen.

Jep. Kaksi päivää tyhjennettiin kaatopaikalle.

Itse asiassa sain perinnöksi omakotitalon ja muita rakennuksia jo 14-vuotta sitten ja yhä on romut tallella suurelta osin. Nyt olen saanut siivottua osan. Asiaa pitkittänyt sairasteluni, jolloin olen jaksanut vain nukkua. 

Eikä siinä vielä kaikki. Sitten kuoli mummo, jonka asunnosta tavarat tuotiin palvelutalosta(ei paljon onneksi) tänne samaan ja kävin niitä läpi. Lisänä toinen isovanhempi joka muutti isosta omakotitalosta pieneen kaksioon puolison kuoltua ja nekin tavarat tuli tänne. Mitään ei saisi hukata. Onneksi tavaraa rikkoutuu ja tuhoutuu vahingossakin. Sittenhän on tuo juhannuskokko mahdollisuus näin maaseudulla. harmi vain poltin siinä eräät puutuolit, jotka olisi olleetkin tosi arvokkaat. 

Vähän joo. Eivät tosin keräile "romua", mutta paljon tavaraa kuitenkin kertynyt. Lähinnä ajatus tekee pahaa koska eteenkin äiti on minulle todella läheinen ja rakas, ja tuntuu kamalalta ajatella että joudun heittämään hänen tavaroitaan pois. 

Äitini ja isäni onneksi asuvat molemmat kerrostalossa, eivätkä ole hamstraajaluonteita. Toista oli, kun mummoni kuoli. Iso omakotitalo täynnä vanhaa roinaa. Kannoin tavaraa roskalavalle ja äitini itkien kantoi niitä takaisin. Kun kysyin, että mihin hän meinaa ne laittaa, niin sanoi antavansa minulle ja siskolleni.

Kun sanoin lähteväni kesken urakan kotiin, alkoi tavarat pysyä roskalavalla.

Tavallaan, joitakin romppeita vietiin jo pois ja äiti oli tyytyväinen että sai taas vähän tilaa. ymmärrän senkin että pitää hänellekin suoda sellainen elinympäristö jossa haluaa olla etten kauheasti  viitsi stressailla etukäteen. On sitä rojua omassa talossakin ihan liikaa vielä.

Up

Kaksi maatilaa on tulossa, joissa toisessa on tallessa tavarat kuusikymmentä luvulta ja toisessa viisikymmentäluvulta.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi maatilaa on tulossa, joissa toisessa on tallessa tavarat kuusikymmentä luvulta ja toisessa viisikymmentäluvulta.

Ja?

Ei sinänsä. Rahanmeno hirvittää. Tykkään oikeastaan romujen penkomisesta.

Olen ollut siinä tavaran läpikäymisvaiheessa jo noin 6 vuotta äidin sairastuttua Alzheimerin tautiin. Aluksi vein vaivihkaa roinaa kierrätyspisteeseen muovikassillinen kerrallaan, nyt tänä kesänä pääsimme veljen kanssa kantamaan tavaraa roskalavalle, kun äiti muutti hoitokotiin. Roskalavaryhmän kautta olen myös lahjoittanut yhtä ja toista. Tämä prosessi on ollut vielä paljon hitaampi ja uuvuttavampi kuin odotin, kun ihan järjettömiä romukätköjä tulee vastaan milloin mistäkin. Mutta nyt loppusuora alkaa häämöttää, inventoimatta on oikeastaan enää omakotitalon yläkertaan ja sivuvintteihin kerätyt vaatteet ja kankaat, jotka menevät lähes kaikki tekstiilijätteeseen.

Tavallaan, mutta käytännössä tilaan suoraan siirtolavan, enkä käy tavaroita läpi.

Joo, siellä on vaikka miten paljon tavaraa. Osa kyllä vielä omianikin, joita ei ole koskaan tullut heitettyä pois... eli ei kai tuosta pelkästään vanhempia voi syyttää.

Siitä selviää rahalla. Lopputulos täysin tyhjä 240m2 talo, jopa lattiat lakaistu.

Jos olisin tarkemmin alkanut perkaanaan,myymään tms.niin tekisin sitä vieläkin lähes 10 vuotta myöhemmin.

Muistot ovat tallella, ei niihin tarvita Myrnaa tai vanhaa pärekoria.

Ei kauhistuta sillä en aio käydä niitä läpi. Kumpikin vanhemmista on oman elämänsä hamstraajia ja itse asun ulkomailla. Olen ilmoittanut heille, että kun potkaisevat tyhjää niin romut menevät kaatopaikalle elleivät itse siivoa asuntojansa sitä ennen.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi maatilaa on tulossa, joissa toisessa on tallessa tavarat kuusikymmentä luvulta ja toisessa viisikymmentäluvulta.

Ja?

Mieti mikä määrä roinaa, kun toisessa on tavaraa 70 vuodelta ja toisessa 60 vuodelta. Kaikki koneet tallessa mm.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut siinä tavaran läpikäymisvaiheessa jo noin 6 vuotta äidin sairastuttua Alzheimerin tautiin. Aluksi vein vaivihkaa roinaa kierrätyspisteeseen muovikassillinen kerrallaan, nyt tänä kesänä pääsimme veljen kanssa kantamaan tavaraa roskalavalle, kun äiti muutti hoitokotiin. Roskalavaryhmän kautta olen myös lahjoittanut yhtä ja toista. Tämä prosessi on ollut vielä paljon hitaampi ja uuvuttavampi kuin odotin, kun ihan järjettömiä romukätköjä tulee vastaan milloin mistäkin. Mutta nyt loppusuora alkaa häämöttää, inventoimatta on oikeastaan enää omakotitalon yläkertaan ja sivuvintteihin kerätyt vaatteet ja kankaat, jotka menevät lähes kaikki tekstiilijätteeseen.

Samanlaisia kokemuksia. Se on aika surullista kun ajattelee että kaikkea hamstrasi, mistään ei osannut/pystynyt luopumaan ja kaikki meni loppujen lopuksi kaatopaikalle. Minullakaan ei ollut ikinä kotona asuessani omaa huonetta, jonka olisin saanut itse sisustaa, huone jossa nukuin oli täynnä laatikoita vanhaa tavaraa (jotka siis meni kaikki kaatikselle loppujen lopuksi) . Jotenkin tuntui että niitä rojuja pidettiin arvokkaampana kuin minua, niille oli tärkeämpää löytää tilaa kuin minulle.

Tilattiin kuolipesän tyhjennys. Makso noin tonnin.