Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko/oliko vanhemmillasi jotain pukeutumiseen tai muuten ulkoiseen olemukseen liittyviä mielipiteitä, joita et vieläkään ymmärrä?
19.07.2023 |
Useinhan vanhemmat ihmiset -sekä omat että muut- arvostelevat nuorten pukeutumista ja tyylitajua; välillä syystä ja usein myös syyttä. Mutta onko omilla vanhemmillasi ollut jotain sellaisia mielipiteitä pukeutumisesta, joita et vieläkään ymmärrä.
Omalla äidilläni oli esimerkiksi jonkinlainen ihmeellinen inho hameita kohtaan (siis arkielämässä, juhlissa hameeseen jostain syystå sai pukeutua). Eikä riittänyt, että äiti ei koskaan itse hametta käyttänyt, vaan hänen mielestään me tyttäretkään emme saaneet hametta pitää päällä, vaan heti tuli sanomista ja käsky vaihtaa hame housuihin.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että jos on kurvikas niinkun mä, niin muodot pitää peittää. Eli esim kun itse tykkään että on vartaloa mukaileva paita ja housut ja miehet kehuu, niin äiti kehuu ainoastaan silloin kun on löysä tunika. Sanoo että ne sopii mulle parhaiten, ne on tyylikkäitä jne. Iso peppu ym täytyy siis peittää. 😁 Eli nuoruutensa 90 luvulla, mutta en oo koskaan ollut itse sitä mieltä että iso peppu on häpeän aihe.
Siis apua, minkä ikäinen sä oot? Elin itsekin "nuoruuteni 90-luvulla" (toki loppupuolella) eikä mulla ole vielä yhtään lasta 😅. En kyllä jaksa sellaista hankkiakaan mutta näin se totuus lyö kasvoille kun mun ikäisten LAPSET kirjoittelee tänne...
Mä mietin samaa. Nuoruus 90-luvulla mutta en pysty ajattelemaan että mun lapset kirjottaisi tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiusten värjääminen oli ehdoton nou-nou vielä lukiolaisenakin mutta permanentin sain ottaa jo 11-vuotiaana. Ristiriitaista.
Äitini oli vaatetusalan ammattilainen, ja olin todella hyvin puettu lapsi ja nuori.
Vaatteiden peittävyyden vaatimus, kun aloin lähestyä murrosikää oli aika vahva, mutta en ymmärtänyt silloin siihen syytä. Jotenkin luulin, että minussa on jotain vikaa, joka pitää peittää. Vasta paljon vanhempana tajusin, että minua haluttiin suojata - oletetuilta - miespuolisten katseilta.
Myöhemmin teininä äidin oli vaikeaa hyväksyä laaduttomia, itse tekemiäni ostosvalintoja. Aika pian varhaisaikuisuudessa sain kiinni oppimastani eli laadukkaan ja tilanteenmukaisen pukeutumustavan noudattamisesta.
Vierailija kirjoitti:
… Mustia alusvaatteita ei myöskään olisi saanut koskaan käyttää. …
Mielenkiintoista, en ole ennen kuullut moisesta. Muistatko perusteltiinko tätä mitenkään tarkemmin?
Meillä oltiin tarkkoja siitä, että oli kuhunkin tilaisuuteen sopivat vaatteet. Ymmärrän kyllä lähes kaiken, vanhempani tunsivat pukeutumistavat eri tilaisuuksiin erinomaisesti. Itsekin noudatan näitä tapoja, ainakin erilaisissa virallisimmissa juhlatilaisuuksissa, sen verran haluan pitää kiinni hyvistä tavoista. Yksi asia ainakin, , mitä en enää nykypäivänä noudata, on pukeutuminen pyhävaatteisiin, kun mennään äänestämään. Isällä oli aina puku ja kravatti ja pitkä päällystakki päällä ja äidilläkin nätti leninki ja ulsteri, molemmilla hienot hatut. Tyylikkäinä aina lähtivät täyttämään kansalaisvelvollisuuttaan, se oli juhlava asia. Tämä oli 50-60-luvuilla. Nykyisin useimmiten kauppakeskuksessa tms. huomaan ohimennessä ennakkoäänestyspaikan ja piipahdan äänestämässä. Tämä on oikein hyvä muutos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-kenkien oltava aina puhtaat ja siistit
-paidan oltava housussa
-ulkona oltava hattu
-lahkeiden oltava pitkien kenkien sisässä
Vierailija kirjoitti:
Mieleen on jäänyt lähinnä se, miten ikävästi äitini kommentoi muiden naisten vaatetusta. Jos joku vaikka käveli edellämme korkeissa korkokengissä, niin äitini supisi minulle pilkallisesti, että noilla varmaan onkin toooosi hyvä kävellä. Itse olen nyt hyvin tarkkana siitä, etten sano tyttärelleni mitään negatiivista kenenkään vaatteista tai ulkonäöstä ylipäätään.
Sama meillä. Koskaan ei ollut hyvä. Jos ei ollut liian laitettu, niin oli sitten liian huolittelematon. Liian pyntätty luuli äidin teorian mukaan itsestään liikaa, hompsuisen olisi pitänyt vähän edes yrittää. Se liika itsensä huolittelu oli kuitenkin pahempi vaihtoehto.
Äiti itse on harmaavarpunen joka yrittää sulautua taustaansa, ettei vahingossakaan kukaan kiinnitä häneen mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut eikä ole vieläkään. Äiti syntynyt 1959 ja isä syntynyt 1962.
Hartiat ja selkä ei saanu näkyä juurikaan. Kaikki topit kiellettiin, äiti aina sanoi että ovat liian paljastavia, et jotain pitkää pitäis laittaa päälle. Näin ihan pienestä pitäen. Todella hankala näin kolmekyppisenä vieläkää pistää toppia päälle pelkkänään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että jos on kurvikas niinkun mä, niin muodot pitää peittää. Eli esim kun itse tykkään että on vartaloa mukaileva paita ja housut ja miehet kehuu, niin äiti kehuu ainoastaan silloin kun on löysä tunika. Sanoo että ne sopii mulle parhaiten, ne on tyylikkäitä jne. Iso peppu ym täytyy siis peittää. 😁 Eli nuoruutensa 90 luvulla, mutta en oo koskaan ollut itse sitä mieltä että iso peppu on häpeän aihe.
Siis apua, minkä ikäinen sä oot? Elin itsekin "nuoruuteni 90-luvulla" (toki loppupuolella) eikä mulla ole vielä yhtään lasta 😅. En kyllä jaksa sellaista hankkiakaan mutta näin se totuus lyö kasvoille kun mun ikäisten LAPSET kirjoittelee tänne...
Mä mietin samaa. Nuoruus 90-luvulla mutta en pysty ajattelemaan että mun lapset kirjottaisi tänne.
Mä olen elänyt nuoruuteni 90-luvulla eli päässyt yläasteelta -95 ja täyttänyt 18v v. 1997 ja mulla on 2001 syntynyt lapsi, siis 22-vuotias joka voisi ihan hyvin palstailla (aloitinhan itsekin samanikäisenä :)
Äidillä on se, että ruokapöytään pitää aina jotenkin "pukeutua", sitä paremmin, mitä suurimittakaavaisemmasta ateriasta on kyse. Vaikka oltaisiin esim. jossain mökkiolosuhteissa keskellä ei mitään, missä muutoin pyöritään puolialastomina aamusta iltaan.
Esim. muistan kuinka joskus lapsena mökillä ei tehty mitään suuritöistä lämmintä ruokaa mitenkään säännöllisesti, mutta niinä päivinä kuin tehtiin, oli täytettävä jotkut pukeutumista koskevat minimivaatimukset ennen kuin siitä pääsi nauttimaan. Muistan kun kerran istuuduin siihen päivällispöytään likaisessa t-paidassa ja uimahousuissa, ja tuli noottia. Että "tähän ei ole sopivaa istua missään uimahousuissa". Koska olin viisasteluun taipuvainen ala-asteikäinen poika, niin otin sitten ne housut pois ja istuin takaisin. :D Äiti ei sanonut aluksi mitään, mutta sitten kun syötyäni nousin pöydästä, tuli ja antoi muutaman läpsyn pyllylle. Tasapeli, kumpikin sai nolattua toisen.
Alue: Aihe vapaa
Minä taas en ole ikinä tajunnut miten iso takapuoli voisi olla mitään muuta kuin ruman ja kömpelön näköinen. En siis pysty käsittämään näitä pimuja jotka jotain silikonityynyjä sinne lisäilevät tai vaan mässyttävät läskin takaliston. Se on minusta yhtä niin hullunkurisen ja ruman näköistä, aivan verrattavissa kaljuun päälakeen tms.
Itselläni ei ole mikään iso takapuoli, mutta aina peitän sen silti. Mekkojen tai hameiden kanssa tietysti voi olla lyhyt paita, mutta housujen kanssa ehdottomasti jokin tunika tms.