Onko/oliko vanhemmillasi jotain pukeutumiseen tai muuten ulkoiseen olemukseen liittyviä mielipiteitä, joita et vieläkään ymmärrä?

Ei oikeastaan sain pitää ihan mitä hyvänsä vaatteita arkena, mutta juhliin piti pukeutua juhlavasti.

Kaikki

Ei ollut. Mulla on varsin hyvä ymmärtämiskyky.

Joo, en saanut jostain syystä pukeutua ikinä harmaisiin, äitini vihasi sitä, piti olla väriä, ei väliä vaikka en värikkäistä pitänyt.

Ihmettelen nyt suuresti miten nyt suomalaiset halutaan pukea näkymättömään kaapuun.

Tämä piirre mitä tässä tässä nyt käsittelet on todennäköisesti syntynyt kahden eri ajan vaikutuksesta, ajan jolloin naiset olivat vaimoja ja miehet perheenpäitä sekä ajan jolloin feminismi ja girlpower olivat vahvimmillaan. He ovat ehkä varhaisen lapsuutensa kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa naiseus vielä määritettiin ulkomuoto- sekä käytösseikkojen mukaan mutta teini-iässä sekä aikuisuuden kynnyksellä he ovat omaksuneet uuden roolin naiseudessa, vahvan itsenäisen naisen roolin.

Äidilläni oli vaikka mitä tähän liittyviä mielipiteitä. Vaatteet olivat vain peitettä ja lämmikettä ja niiden piti olla tarpeeksi peittävät, löysät ja lämpimät. Mustia alusvaatteita ei myöskään olisi saanut koskaan käyttää. Tuossa sentään uskalsin kapinoida ja heti kun aloin omat vaatteeni ostaa aloin ostamaan pelkkiä mustia alusvaatteita. Ihan perusmallisia ja yksinkertaisia olivat.

Että jos on kurvikas niinkun mä, niin muodot pitää peittää. Eli esim kun itse tykkään että on vartaloa mukaileva paita ja housut ja miehet kehuu, niin äiti kehuu ainoastaan silloin kun on löysä tunika. Sanoo että ne sopii mulle parhaiten, ne on tyylikkäitä jne. Iso peppu ym täytyy siis peittää. 😁 Eli nuoruutensa 90 luvulla, mutta en oo koskaan ollut itse sitä mieltä että iso peppu on häpeän aihe.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni oli vaikka mitä tähän liittyviä mielipiteitä. Vaatteet olivat vain peitettä ja lämmikettä ja niiden piti olla tarpeeksi peittävät, löysät ja lämpimät. Mustia alusvaatteita ei myöskään olisi saanut koskaan käyttää. Tuossa sentään uskalsin kapinoida ja heti kun aloin omat vaatteeni ostaa aloin ostamaan pelkkiä mustia alusvaatteita. Ihan perusmallisia ja yksinkertaisia olivat.

Niin ja muutenkaan ei olisi mustia vaatteita saanut käyttää. Itsepä ostelin kuitenkin mustia vaatteita niin paljon kuin halusin. Vasta lukion loppupuolella uskalsin kuitenkin avoimesti mustia vaatteita ostaa ja pukeutua lähes täysin pelkkään mustaan.

Silloin harvoin, kun kaupasta ostettiin uusia vaatteita, vaikka farkut, ne laitettiin ensin muutamaksi kuukaudeksi kaappiin ennen kuin ne sai ottaa käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen nyt suuresti miten nyt suomalaiset halutaan pukea näkymättömään kaapuun.

Tämä piirre mitä tässä tässä nyt käsittelet on todennäköisesti syntynyt kahden eri ajan vaikutuksesta, ajan jolloin naiset olivat vaimoja ja miehet perheenpäitä sekä ajan jolloin feminismi ja girlpower olivat vahvimmillaan. He ovat ehkä varhaisen lapsuutensa kasvaneet sellaisessa ympäristössä ja ajassa, jossa naiseus vielä määritettiin ulkomuoto- sekä käytösseikkojen mukaan mutta teini-iässä sekä aikuisuuden kynnyksellä he ovat omaksuneet uuden roolin naiseudessa, vahvan itsenäisen naisen roolin.

Tähänkin keskusteluun on on hyvä tuoda muistutus nuorille naisille siitä, että vielä 40 vuotta sitten naisten paine pukeutua seksikkäästä johtui miesten mielistelystä. Siis miehet naisten mukaan alistivat naiset sillä tavoin. Naiset halusivat, että heidät otettaisiin vakavasti älyn vuoksi, ei tissitoppausten tai silikonien takia.

Vielä 1980-luvulla uskonnolliset naiset käyttivät nutturaa. Kuvat karjalaisista liinapäisistä naisista edustavat samaa siveellisyyttä kuin islamilainen huivi.

Ennen naisten seksualisoiminen ja näiden koristautuminen nähtiin miesten mielistelynä. Ei vapautena.

Ei tarvitse kuin katsoa mitä tapahtui kuin nuori tyttö (Iida Vainio) meni lentokentälle ryntäät törröllään. Aleksi Vapaavuori palkkasi heti. Näki oitis seksipommin lahjat urheilutoimittajana.

Nyt asiaa puidaan Seiskan sivuilla. Hehkeä ja puolialaston tyttö tekee miehestä narrin.

Äitini sanoi, että hiuksia ei kannata värjätä, koska kaikilla on valmiiksi sen väriset hiukset, jotka sopii parhaiten.

Värjäsin monta vuotta. Värianalyysin mukaan mun ihoon ja silmien väriin sopii juuri sen väriset kuin on luonnostaan. Lopetin värjäyksen.

Mä en lapsena saanut leikata pitkää tukkaa edes polkkamittaan. Vyötärölle asti piti hiusten olla. Sitten suihkun jälkeen äiti kauhealla raivolla harjasi luonnonkiharaa takkukasaa. Olisi itsekin päässyt helpommalla, mutta ei... Ei kuitenkaan viitsinyt ottaa selvää miten sitä mun tukkaa olisi pitänyt hoitaa, itsellään oli tikkutukka. Vaikeimman kautta.

Hameet oli ehdoton ei, mekot myös. Ovat niin epäkäytännöllisiä. Mulle ostettiin paljon vaatteita ajatuksella, että ne kierrätetään pikkuveljelleni -> mitään nättiä ei voinut ostaa, ikinä. Olin 5 tai 6 kun mummuni osti minulle röyhelöisen pinkin mekon. Muistan tuon mekon edelleen, en ole varmasti ikinä tykännyt mistään vaatteesta yhtä paljon. Äitini motkotti tuosta mekosta, kun on liian juhlava hiekkalaatikolle ja hippakeikkeihin. Eipä se mun menoa haitannut.

Vaaleanpunainen oli myös kielletty, kun mulle kuulemma sopii paremmin sininen...

Vierailija kirjoitti:

Mä en lapsena saanut leikata pitkää tukkaa edes polkkamittaan. Vyötärölle asti piti hiusten olla. Sitten suihkun jälkeen äiti kauhealla raivolla harjasi luonnonkiharaa takkukasaa. Olisi itsekin päässyt helpommalla, mutta ei... Ei kuitenkaan viitsinyt ottaa selvää miten sitä mun tukkaa olisi pitänyt hoitaa, itsellään oli tikkutukka. Vaikeimman kautta.

Heh... Itsellä oli taas juuri päinvastoin lapsena (nainen olen itsekin), että hyvä kun hiukset ehti kasvaa edes olkapäille asti, niin jo oli äiti viemässä kampaajalle leikkauttamaan hiukset lyhyiksi, kun kuulemma pitkät hiukset olivat niin tavattoman vaikeat pestä ja kammata

Tässä muutamia:

-tatuoinnit ja lävistykset (myös useammat korvareiät) ovat gangstereille

-lapsena vaatteisiin ja kenkiin piti jättää "kasvunvaraa". Ostettiin liian isot kengät eikä jalkani aikuisenakaan ola kasvenut siihen numeroon asti.

-nilkat ei saanut olla paljaina, ettei palellu, sama alaselän kanssa

-miehillä pitkät hiukset epäheteron merkki

Mieleen on jäänyt lähinnä se, miten ikävästi äitini kommentoi muiden naisten vaatetusta. Jos joku vaikka käveli edellämme korkeissa korkokengissä, niin äitini supisi minulle pilkallisesti, että noilla varmaan onkin toooosi hyvä kävellä. Itse olen nyt hyvin tarkkana siitä, etten sano tyttärelleni mitään negatiivista kenenkään vaatteista tai ulkonäöstä ylipäätään.

Isäni tarkistaa aina äidin vaatteet ennen kuin lähtevät ulos. Ei saa olla liian lyhyttä eikä paljastavaa. Että tätä on ihan kotimaassakin, ei tarvi syytellä muualta tulleita. En tajua miten äiti jaksaa olla sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Että jos on kurvikas niinkun mä, niin muodot pitää peittää. Eli esim kun itse tykkään että on vartaloa mukaileva paita ja housut ja miehet kehuu, niin äiti kehuu ainoastaan silloin kun on löysä tunika. Sanoo että ne sopii mulle parhaiten, ne on tyylikkäitä jne. Iso peppu ym täytyy siis peittää. 😁 Eli nuoruutensa 90 luvulla, mutta en oo koskaan ollut itse sitä mieltä että iso peppu on häpeän aihe.

Siis apua, minkä ikäinen sä oot? Elin itsekin "nuoruuteni 90-luvulla" (toki loppupuolella) eikä mulla ole vielä yhtään lasta 😅. En kyllä jaksa sellaista hankkiakaan mutta näin se totuus lyö kasvoille kun mun ikäisten LAPSET kirjoittelee tänne...

Minua ohjattiin mielestäni ihan järkevyyden rajoissa: ei liian lyhyttä hametta eikä kaula-aukkoa rintojen puolivälissä jne. Äitini suosi kaikkia vaatteita mukavuus edellä, mutta osti kyllä jos halusin jotain kaunista kunhan se oli myös siisti ja materiaaliltaan hyvää.

En ole itsekään elämäni aikana ostanut kuin 1 tai 2 keinokuituvaatetta ja nopeasti todennut näidenkin käytettävyyden osoittautuneen niin huonoksi, että olen materiaalista entistä tarkempi.

Meinasin kirjottaa jälkeenpäin 80-90luvulla, unohtui laittaa 😁mun äiti oli siis kaks kolmekymppinen 90luvulla ja 80luvulla nuori.

Vierailija kirjoitti:

Että jos on kurvikas niinkun mä, niin muodot pitää peittää. Eli esim kun itse tykkään että on vartaloa mukaileva paita ja housut ja miehet kehuu, niin äiti kehuu ainoastaan silloin kun on löysä tunika. Sanoo että ne sopii mulle parhaiten, ne on tyylikkäitä jne. Iso peppu ym täytyy siis peittää. 😁 Eli nuoruutensa 90 luvulla, mutta en oo koskaan ollut itse sitä mieltä että iso peppu on häpeän aihe.

Minä olin nuori 80-luvulla ja vielä 90-luvun alussakin nuori aikuinen ja siihen aikaan iso takapuoli oli hävettävä asia. Minulla oli hoikka vyötärö, iso takapuoli ja muhkeahkot reidet ja voi että, miten vaikea oli löytää farkkuja. Vyötärölle jäi aina 10-15 cm löysää ja niitä oli hirveän vaikea kaventaa. Puserot ja takit valitsin niin, että ne peittää takapuolen.