Onko muita joiden mielestä tuntuu kaukaiselta ajatukselta olla exän kanssa kaveri?

Mä en ole edes nähnyt eksiäni vuosikymmeniin! Ei ole kyllä mitään syytä olla yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

exä on exä syystä, ihmettelen tätä nykyajan (some)trendiä erosimme, mutta pysymme parhaina ystävinä loppuelämämme :D En tarkoita että pitäisi exälle alkaa jotakin hitmania perään virittelemään, mut selvempi erota näin että homma poikki ja piste. 

Kulissia se on.

No lasteni isän kanssa olen hyvä kaveri. En mikään bestis-ystävä. Lisäksi hänellä on uusi kumppani, ja he ovat se ykköstiimi ihmissuhderintamalla. Yhteistyömme toimii ja luotan häneen ja voimme mainiosti viettää esim sukujuhlia yhdessä. Mutta en minä hänen kanssaan esimerkiksi iltaa haluaisi istua ja halailla ja mitä näitä bestisjuttuja on. On syynsä miksi erottiin ja elämä on mennyt eteenpäin. Eikä moinen tuntuisi varmaan hänen kumppanistaankaan kivalta katsella. 

Sitten minulla oli uusperhe joka hajosi juuri siihen että ex oli bestis eksien ja facebook-ihailijoiden ja äidin ja ties kenen kanssa. Mutta parisuhteessa oli keskenkasvuinen raukkis, jolla ei ollut mitään arjen taitoja sitoutumiskyvystä tai minun tunteideni huomioonottamisesta puhumattakaan. Hän lähti matkaani edellisestä suhteesta, jossa ex oli kuulemma sekopää. Sitten kun meille tuli vastoinkäymisiä hän hyppäsi seuraavan matkaan ja oletettavasti minä olen vuorostani se hullu ex. Ei oo näkynyt kaveria. Kieltäytyi kaikesta yhteydenpidosta tai eroon liittyvistä asioista. Viimeksi kun hänet näin, juoksi karkuun. "Aikuinen" mies.

Ihan noin tunnetasollakin todella outoa. Jos se ihminen on sellainen, johon sinä ihastut, niin onhan siinä nyt selvä riski, että vanha suola alkaa janottaa (siis esim. uuden puolison näkökulmasta). Jos taas on tapahtunut jotain sellaista, että rakkaus on siitä syystä loppunut, niin luulisi tunteiden olevan ennemmin vihan tai halveksunnan puolella.

Jos yhteisiä lapsia, ymmärrän, että molempien tulee niellä ylpeytensä ja käyttäytyä ystävällisen asiallisesti exän seurassa ja hoitaa lasten asiat yhdessä, mutta että oikein kaveri tai ystävä olisi, niin aika kaukaa haettu.

Miten sitä voi yhtäkkiä vihata ja halveksia ihmistä, jonka kanssa on yhteistä historiaa ja onnellinen parisuhde ollut?! Ennemmin välinpitämätön, jos ei kuulumiset kiinnosta. Onko tunteita vielä jäljellä?

Lapsen isän kanssa ainoastaan, lapsi on vielä sen ikäinen että joudutaan asioita yhdessä hoitamaan. Ei kaveerata kuitenkaan. Toinen exä voi olla siellä missä aurinko ei paista :)

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä voi yhtäkkiä vihata ja halveksia ihmistä, jonka kanssa on yhteistä historiaa ja onnellinen parisuhde ollut?! Ennemmin välinpitämätön, jos ei kuulumiset kiinnosta. Onko tunteita vielä jäljellä?

On ihmisiä jotka ovat halveksuttavia yleisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä voi yhtäkkiä vihata ja halveksia ihmistä, jonka kanssa on yhteistä historiaa ja onnellinen parisuhde ollut?! Ennemmin välinpitämätön, jos ei kuulumiset kiinnosta. Onko tunteita vielä jäljellä?

Ihmiset muuttuvat. Ei voi tietää miten ihminen alkaa käyttäytymään suhteen aikana ja sen jälkeen. Itse koen exääni kohtaan halveksuntaa ja inhoa. On hylännyt lapset. Täysin itsekäs ja omaa etua ajatteleva on. Täysin erilainen arvomaailma kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä voi yhtäkkiä vihata ja halveksia ihmistä, jonka kanssa on yhteistä historiaa ja onnellinen parisuhde ollut?! Ennemmin välinpitämätön, jos ei kuulumiset kiinnosta. Onko tunteita vielä jäljellä?

Jos parisuhde olisi ollut onnellinen, tuskin se olisi loppunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä voi yhtäkkiä vihata ja halveksia ihmistä, jonka kanssa on yhteistä historiaa ja onnellinen parisuhde ollut?! Ennemmin välinpitämätön, jos ei kuulumiset kiinnosta. Onko tunteita vielä jäljellä?

Jos parisuhde olisi ollut onnellinen, tuskin se olisi loppunut.

Jos siitä tulee pelkkä kaverisuhde, se ei ole enää parisuhde.

Exä pidetään kaverina siltä varalta, ettei löydykään parempaa (jos olet itse jättänyt) ja jos sinut on jätetty pidät exän kaverina vaikeuttaaksesi exäsi uutta parisuhdetta (kukaan ei sano miten inhottava tilanne on, koska uusi puoliso haluaa esittää rentoa ja avointa ja sinä roikut mukana vittuillaksesi miten hyviä ystäviä olette). Nämä ovat kaksi vaihtoehtoa.

Tämä riippuu sitä miten suhde päättyy. Jos kumpikin suunnilleen samoihin aikoihin on tullut siihen tulokseen, että suhde on pelkkä kaverishde ja haluaa lopettaa yhdessäoloon niin uskoisin monien voivan olla hyvissä väleissä exänsä kanssa. Ehkei nyt bestiksinä mutta kuitenkin. Jos eron syy ovat pettäminen, valehtelu, väkivalta tai muu ikävämpi juttu niin enpä usko ,että kaveerata tekee mieli.

Tunnen 50 v pariskunnan, joka erosi sovussa kun muksut alkoi olla kolmekymppisiä. Mies löytyi uuden hieman nuoremman naisen ja sai tämän kanssa lapsen . Ex-rouva on lapsen kummi.

Itse en usko että pystyisin eroamaan sovussa. Olen pitkävihainen ja minulla on norsun muisti.

Vierailija kirjoitti:

exä on exä syystä, ihmettelen tätä nykyajan (some)trendiä erosimme, mutta pysymme parhaina ystävinä loppuelämämme :D En tarkoita että pitäisi exälle alkaa jotakin hitmania perään virittelemään, mut selvempi erota näin että homma poikki ja piste. 

Huvittava tämä viestisi siinä mielessä kun oman eksän jätin koska rikkoi tietentahtoen suhteemme rajoja, mutta ei sillä tavoin että se pelkkää ystävyyttä olisi millään lailla estänyt. Mutta flippasi sitten siitä erosta niin pahasti että muun sonnan lisäksi uhkasi lähettää jotain mieskavereitaan mun perään kostamaan erosta. Onneksi ei lähettänyt, olisi käynyt kavereille ikävästi t. raskaansarjan nyrkkeilijä.

Ja on kyllä täysin omituinen asia olla exän kanssa joku kaveri. Jos olet oikeasti rakastanut niin eihän se ole mahdollista millään tavoin, ja jos kumppani paljastaisi että on eksän kanssa kavereita edelleen niin saisi kyllä lähteä etsimään uutta miestä.

Minä olin exän kanssakaveri kunnes tuli se kuuluisa rahanlainaaminen. Jätti maksamatta ja nyt ei olla missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaikkien eksien kanssa kaveri. Toissa viikonloppuna peräti kolme eksääni oli minun ja nyksäni luona kylässä. Olisi outoa, jos en olisi eksien kanssa kaveri.

Blaah.

Eilen vietin syntymäpäiviä ja paikalla oli 12 exää ja neljä nyxää.

Ihan kauheita pàškíāíśia kaikki.

Blöööh.

Eilen vietin tupareita, niin paikall oli 18 exää ja 23 yhden illan tuttavuutta.

Ihania kaikki. Tulee mun häihin huomenna tai ylihuomenna.

Minulla on takana 213 yhden yön panoa.

Jotkut heistä tunnistavat vieläkin minut.

T.nainen

Ei ole mitään syytä olla väleissä, kun ei ole lapsia.

Yhtä vihasin, kahden kanssa vaan päättyi siihen eikä mitään ystävyyttä jäänyt.

Nykyisen kanssa jos erottausiin niin oltaisiin lapsen takia väleissä. Eikä hän mulle mitään pahempia traumoja ole aiheuttanut. Erota kyllä tekis mieli.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi pikemminkin outoa, jos olisin valinnut niin kammottavia ihmisiä kumppaneikseni, että niitä pitäisi ihan vihata eron jälkeen. Olen kyllä sen verran osannut katsoa millaisen ihmisen kanssa pariudun. Vaikkei parisuhde olekaan onnistunut, voidaan toki olla kavereita.

Sinulla on vain käynyt tuuri.