Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiskammo ja kun mitään ei voi tehdä sen takia
16.07.2023 |
Haluaisin tehdä kaikkea. Mennä kaupungille, uimarannalle, matkustella, käydä kirjastossa, elokuvissa jne. Haluaisin myös jonkin mielenkiintoisen ammatin. Mutta ei, minä en pysty olemaan ihmisten joukossa vaikka haluaisin. Jännittää liikaa ja olen outo ja vaivaantunut. Minusta tuntuu, että ihmiset saakin minusta vaan huonoa ja outoa energiaa, ja reaktiot on sen mukaisia ja minua hyljeksitään Minun ei siis tarvitse edes puhua mitään, mutta kun olen muiden kanssa samassa tilassa, ilmapiiristä tulee outo ja muut alkaa yleensä tarkkailla minua. Kyllästyttää tämä nykyinen elämäni kun en voi muita kuin istua kotona neljän seinän sisällä. Ehkä uskallan jossain lenkillä käydä korkeintaan. Menee kyllä elämä ihan hukkaan ja on niin tylsää. Ja kun en voi vaikuttaa tähän mitenkään, olen yrittänyt olla ihmisten ilmoilla, mutta olen koko ajan vain entistä kiusaantuneempi.
Kommentit (48)
Rohkeasti vaan uimarannalle. Eka kerta jännittää mutta jo parin kerran jälkeen siitä tulee luontevaa ja kivaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää vaan tajuta että kaikki ollaan samaa paskaa. Ei tartte jännittää mitään!
Asioita voi tehdä yksin! Sinulla on vain yksi elämä, ja siinä kannattaa tehdä niitä asioita mitä itse haluaisi. Kuulostaa ehkä liian yksinkertaiselta, mutta rohkeus kasvaa tekemällä. Itse olen jo 50 v, ja pahin ihmispelko on karissut. Mutta entistä enemmän on kirkastunut, että ei kannata jäädä odottelemaan sopivan seuran löytymistä jonkin asian tekemiseen vaan on oikeasti toteutettava se itse. Jos liikut pienissä ympyröissä, jossa kaikki kuvittelevat sinun olevan jotenkin 'outo', niin lähde kauemmas, missä kellään ei ole sinusta ennakkokäsityksiä. Ja loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä, mitä sellaiset ihmiset ajattelevat, jotka eivät tunne sinua.
Hyviä vinkkejä nuo edelliset. Lisäisin vielä, että ainakin minä tykkään ujoista ja hiljaisista ihmisistä. On ikävää, jos joku huutaa omia juttujaan ääneen koko ajan. Hiljaisten ihmisten lähellä on tilaa olla ja hengittää.
Jos sinusta tuntuu, että ihmiset tuijottavat sinua tsi pitävät outona, luultavasti he miettivät vain itseään. Ja omia juttujaan. Ihmisiä kiinnostaa eniten oma napa. Tämän kun oivalsin, alkoi käyttäytymiseni rentoutua paljon.
Sinä pystyt! kirjoitti:
Tuohon auttaa altistus. Aloita pienestä. Osta lähikaupasta joku pieni yksi juttu.
Sano naapurille Hei. Muuta ei tarvitse sanoa.
Ihan tosi pienestä lähdet liikkeelle. Tuo lenkkeilykin on jo tosi paljon.
Kun olet saanut käytyä kaupassa, taputa itseäsi olalle ja sano Hyvä minä! Sitten palkitse itsesi. Syö jäätelö, katso lempisarjaa netistä tai mitä vain kivaa.
Mulla ei ainakaan auttanut. Käyn silti kaupoissa, ja paikoissa. Mutta ihmisten seurassa olen aina outo ja ahdistunut. Ihmiset huomaa tämän ja tämän takia kukaan ei ole koskaan halunnut olla kaverini vaikka olen käynyt kursseilla,kouluissa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tunnustaako joku että tarkkailetteko oikeasti sellaisia, joiden huomaatte jännittävän? Jos niin miksi?
Vierailija kirjoitti:
No tunnustaako joku että tarkkailetteko oikeasti sellaisia, joiden huomaatte jännittävän? Jos niin miksi?
Ei ne tarkkaile, mut moni ihminen huomaa helposti jos toisella on epämukava olo.. Siksi ne jättää sen tyypin rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin totuttaa itseäsi ja altistaa itseäsi vuorovaikutukselle.
Jokainen meistä on joutunut ja joutuu opettelemaan sosiaalisia taitoja, kukaan ei synny sosiaalisilla taidoilla varustettuna.
- On vain pakko mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
- On pakko luovuttaa tuosta aika omasta surullisesta stoorista, jokaisella on surullinen stoorinsa
- Ahdistuneisuudesta huolimatta menet, kokeilet, testaat, ja huomaat että se ei olekaan vaikeaa ja itseluottamuksesi nousee
Joku halusi ruveta avantouimaan, olipa tosi rankka altistus, joku halusi unohtaa itsetietoisuuden keveissä kesävaatteissa kulkiessa, joku halusi alkaa puhua kiinnostavan ihmisen kanssa. Jokainen tietää että ensin sen kirpaisee sitten tuntuu hyvältä ja itseluottamus kohoaa alta aikayksikön.
Mitä on vaihtoehdot: hidas itsemurha kotona istuen? Lääkkeet? Uhri-trippi ja turn off ihminen?
Jos jatkat välttelyä, ongelma pahenee. Jos altistat itseäsi, omilla ehdoillasi, pääset eteenpäin kohti toivetilaasi. Sä tarvitåsit jonkin yhden turvallisen ihmissuhteen. Sussa ei ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tunnustaako joku että tarkkailetteko oikeasti sellaisia, joiden huomaatte jännittävän? Jos niin miksi?
En nyt varsinaisesti tarkkaile mutta joskus sen huomaa. Suhtaudun silloin myötätuntoisesti ja tahtoisin auttaa, mutta olen hiljaa koska epäilen että puhuminen vain olisi noloa hänen mielestään.
Yllätys yllätys, ahdistuneisuus kuuluu elämään, nyt madaltamaan odotuksia ja get out of your head.
Keho liikkeelle niin kovaa että endorfiinit vie ja mieli hiljenee.
Toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahs, minä olen aina kiusaantunut ihmisten seurassa.Olen miettinyt mistä tämä edes johtuu.Olen ulkoisesti melko kaunis,hoikka nainen joten mitään "ulkoista vikaa" ei pitäisi olla. Moni voisi luulla ulkoapäin että olen henkisesti terve. Jotenkin vaikea miettiä tälläistä asiaa. Jotenkin tunnen vain olevani erilainen muista ihmisistä. Tai sitten omaan jotain autismin piirteitä. Mulla on sellaista jos joku selittää mulle jotain juttua, niin mietin jo etukäteen miten pitää reagoida, esim, pitääkö nyt nauraa vai olla vakana. Olen siis tosi "valppaana" aina ihmisten parissa. Joskus joku sanoi mulle että vaikutan puhelimessa paljon rennolta ja erilaisemmalta kuin kasvotusten. Ihmiset varmaan voisi sanoa, että olen herttainen mutta kovin sulkeutnut ja en puhu juuri mitään. Näitä piirteitä muistan olleen jo 7 vuotiaana kun en puhunut koulussa mitään ja ne on jatkuneet koko aikuisuuden.. Ja en vieläkään tiedä mistä ne johtuu. En vaan pysty olla rento niin en, ja mitään lääkkeitä en halua käyttää.
Turha miettiä mitä muut ajattelevat sinusta, voin kertoa jos et tiedä, että ne "muut" ei edes huomaa sinua, eivätkä varsinkaan ajattele, koska heilläkin on omissa ongelmissa ihan tarpeeksi ajattelemista.
Tuo ahdituneisuudessa vellominen on minä-keskeistä, passiivis-aggressiivista vallankäyttöä ja huomionhakemista.
Huomasitko, ja minäkin lankesin siihen ansaan ja taas meni kallista aikaa huomio-houralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni traumatisoitunut ihminenkin paranee ja elää taas normaalia elämää. Voit aina tehdä toisin kun koet tarvetta. Jos haluat käpertyä kotiisi, lähde ulos. Jos et halua ottaa kontaktia - puhu. Kun voitat tunteesi/pelkosi/fobiasi kerran, voit pikkuhiljaa hallita niitä. kävele/juokse niiden lävitse. Vaikuttaa varmaan vaikealta, mutta toisto on avain ja kun makuun pääsee ei voi lopettaa.
Onhan lopultakin ihan hassua antaa jonkun tunteen hallita elämää - vai mitä?
Pystyisitköhän olemaan oma itsesi jossain toisessa paikassa? Erilaisessa ympäristössä missä on erilaisia ihmisiä? Eri kulttuureissa on myös erilaista suhtautumista ihmisiin, varmasti sinuunkin.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitköhän olemaan oma itsesi jossain toisessa paikassa? Erilaisessa ympäristössä missä on erilaisia ihmisiä? Eri kulttuureissa on myös erilaista suhtautumista ihmisiin, varmasti sinuunkin.
Siskoni sanoi että ulkomailla ahdistus helpotti. Suomessa ihmiset jotenkin pälyileviä
Vierailija kirjoitti:
Sinä pystyt! kirjoitti:
Tuohon auttaa altistus. Aloita pienestä. Osta lähikaupasta joku pieni yksi juttu.
Sano naapurille Hei. Muuta ei tarvitse sanoa.
Ihan tosi pienestä lähdet liikkeelle. Tuo lenkkeilykin on jo tosi paljon.
Kun olet saanut käytyä kaupassa, taputa itseäsi olalle ja sano Hyvä minä! Sitten palkitse itsesi. Syö jäätelö, katso lempisarjaa netistä tai mitä vain kivaa.Mulla ei ainakaan auttanut. Käyn silti kaupoissa, ja paikoissa. Mutta ihmisten seurassa olen aina outo ja ahdistunut. Ihmiset huomaa tämän ja tämän takia kukaan ei ole koskaan halunnut olla kaverini vaikka olen käynyt kursseilla,kouluissa yms.
Kannattaa lähteä sellaisella asenteella, että ei ole kaveria etsimässä vaan tekemässä asioita, joita itse haluaa. Jos ajattelee liikaa, että haluaisi kaverin mutta ei kukaan kuitenkaan pidä minusta tms., se voi tuntua muista kiusalliselta. Tee asioita itsellesi, voit jutella muille ehkä jotain, mutta ei ole pakko. Älä ota paineita, älä ajattele liikaa muita. Itse aloitin vähän aikaa sitten uuden harrastuksen, enkä ole kovin hyvä. Mutta rohkeasti kohti uusia nöyryytyksiä! Vähän kun vielä jaksan harjoitella, voin harrastaa sitä yksin tai ryhmässä silloin kun huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni traumatisoitunut ihminenkin paranee ja elää taas normaalia elämää. Voit aina tehdä toisin kun koet tarvetta. Jos haluat käpertyä kotiisi, lähde ulos. Jos et halua ottaa kontaktia - puhu. Kun voitat tunteesi/pelkosi/fobiasi kerran, voit pikkuhiljaa hallita niitä. kävele/juokse niiden lävitse. Vaikuttaa varmaan vaikealta, mutta toisto on avain ja kun makuun pääsee ei voi lopettaa.
Onhan lopultakin ihan hassua antaa jonkun tunteen hallita elämää - vai mitä?
Tämä onnistuu kyllä, mutta miten muutat niiden muiden reaktion? Puhut, mutta sinua katsotaan kieroon, vaikka et ole sanonut mitään loukkaavaa tai mitään sen oudompaa mitä muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni traumatisoitunut ihminenkin paranee ja elää taas normaalia elämää. Voit aina tehdä toisin kun koet tarvetta. Jos haluat käpertyä kotiisi, lähde ulos. Jos et halua ottaa kontaktia - puhu. Kun voitat tunteesi/pelkosi/fobiasi kerran, voit pikkuhiljaa hallita niitä. kävele/juokse niiden lävitse. Vaikuttaa varmaan vaikealta, mutta toisto on avain ja kun makuun pääsee ei voi lopettaa.
Onhan lopultakin ihan hassua antaa jonkun tunteen hallita elämää - vai mitä?Tämä onnistuu kyllä, mutta miten muutat niiden muiden reaktion? Puhut, mutta sinua katsotaan kieroon, vaikka et ole sanonut mitään loukkaavaa tai mitään sen oudompaa mitä muutkaan.
Kuulostaa pikkupaikkakunnalta? Kannattaa laajentaa elinpiiriä tavalla tai toisella.
Alue: Aihe vapaa
Tuohon auttaa altistus. Aloita pienestä. Osta lähikaupasta joku pieni yksi juttu.
Sano naapurille Hei. Muuta ei tarvitse sanoa.
Ihan tosi pienestä lähdet liikkeelle. Tuo lenkkeilykin on jo tosi paljon.
Kun olet saanut käytyä kaupassa, taputa itseäsi olalle ja sano Hyvä minä! Sitten palkitse itsesi. Syö jäätelö, katso lempisarjaa netistä tai mitä vain kivaa.