Kadehdin introverttejä koska pystyvät olemaan pitkiä aikoja yksin
Toisin kuin ekstrovertti, niin introvertit voivat palautua ja ladata akkujaan olemalla yksin ja vaikka kuunnella samalla musiikki tai neuloa ja hoitaa kasveja minkä ansiosta heidän ei tarvitse koskaan kokea lamaantumista, toimintakyvyttömyyttä ja masennusta. Teidän elämä on paljon paljon helpompaa. Meillä ekstroverteille on se vika että jos meidän akut tyhjenevät liikaa koska olemme yksin tai koemme yksinäisyyttä, niin äkkiä ei olekaan voimia mennä ulos ja kohdata ihmisiä, jotta saisi ladattua ne akut takaisin sosialisoimalla. Kutsun itse tätä ilmiötä ekstrovertin paradoksiksi ja se on syvältä.
Kommentit (43)
Tämä on totta, mutta kääntäen on tässä introverttiydessäkin omat varjopuolensa. Töissä joutuu monesti kuluttamaan niitä akkujaan niin paljon, että vapaa-ajalla ei sitten jaksa viettää aikaa niiden mukavienkaan ihmissuhteiden parissa, kun on pakko saada levätä.
Suo siellä, vetelä täällä, mutta ei käy kateeksi ekstroverttia joka kärsii yksinäisyydestä :(
Itse olen introvertti jolle ei ole ongelmia olla yksin ja tavallaan säälin ekstroverttejä kun ei pysty olemaan hetkeäkään hakematta huomiota muilta
En tiennytkään että introverttiyteni suojaisi ja estäisi minua saiarstumasta masennukseen.
Rumempaa käytöstä kuin huomionhaku ei ole kun sen huomion takia tuhotaan perheet ja parisuhteet sekä samalla kun aiheutetaan ongelmia kaikille ympärillä oleville
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta, mutta kääntäen on tässä introverttiydessäkin omat varjopuolensa. Töissä joutuu monesti kuluttamaan niitä akkujaan niin paljon, että vapaa-ajalla ei sitten jaksa viettää aikaa niiden mukavienkaan ihmissuhteiden parissa, kun on pakko saada levätä.
Suo siellä, vetelä täällä, mutta ei käy kateeksi ekstroverttia joka kärsii yksinäisyydestä :(
Mulla oli juuri noin että kun töissä oli paljon ihmiskontakteja kuormituin niin etten jaksanut tavata ystäviäni vapaa-ajalla. Kai se meillä introverteillä on niin että työn pitää olla sellaista missä on mahdollisimman vähän ihmiskontakteja jotta jaksaa vapaa-ajalla pitää yllä sosiaalista elämää. Säilyy elämä mielekkäänä ja tasapainoisena.
Niin, olen introvertti ja tosiaan on ihanaa olla itsekseen, hoidella kaseäveja ja kuunnella samalla äänikirjoja jne. Mutta kyllä minä olen elämässäni masennusta, lamaannusta ja toimintakyvyttömyyttä kokenut. Ei elämä nyt niin simppeliä ole, että noilta välttyisi pelkästään olemalla introvertti. Toisekseen, valitettavasti on usein niin, ettei siihen voi vaikuttaa kuinka paljon sitä energiaa kuluttavaa sosiaalisuutta tulee, esim. työstä johtuen.
Tuo että ei tarvitse koskaan kokea lamaantumista, toimintakyvyttömyyttä ja masennusta on täyttä p*skapuhetta.
Autoissa on akku, jota ladataan. Ei ihmisissä.
Olen sinkku ja aina ollut. En ole erityisen intro enkä eksovertti, vaan jotain näiden ääripäiden väliltä. Joskus rajallisessa ja ahtaassa mielessäni on käynyt, että onko yksi suurimpia syitä sinkkuuteni kuitenkin se, että viihdyn ja nautin sinkkuudestani liian paljon.
En koe masennusta tai toiminta kyvyttömyyttä siitä, ettei rinnallani ole muita. Tietysti olisi enemmän kuin mukavaa kohdata ja löytää se yksi ja erityine nainen, jonka kanssa saattaisin edetä parisuhteeseenkin.
Voitko mennä kerjäämään huomiota jonnekin muualle kiitos. Läsnäolosi palstalla on ärsyttävää ja kuluttavaa. Kiitos.
No en ymmärrä miksi se ekstrovertti sitten oleilisi liikaa yksin, jos se on hänelle niin haitallista. Ihmisten pariin vaan, eikö ekstrovertti nimenomaan nauti siitä että menee muiden pariin ja jutustelee kenen kanssa vaan? Harrastuksia, vapaaehtoistyötä, puuhakerhoja, joukkuepelejä voi hommata vaikka joka päivälle.
Miksei sitten tee niin, jos yksinolo on haitaksi?
Alapeukutin koska ap on ekstrovertti
Nyt reippaasti niskasta kiinni ja ylös, ulos ja lenkille tapaamaan muita ihmisiä. Älä jää kotiin makaamaan masennuksessa vaan hanki hyvä Ihminen itsellesi elämä.
Oliko pakko tehdä turha provo-trolli aloitus tyhjästä aiheesta?
Mitä jos menisit töihin ja lopettaisit tuon itskemisen ja itsesäälissä kierimisen? Sovittu?
Olen maltillinen ääri-introvertti, ja minua voisi luonnehtia sanalla yksinäinen susi. Minulla on tendenssi masentua aika ajoin, mutta juomalla olutta riittävän paljon, saan masennuksen pidettyä kurissa. Oluen juonti kannattaa aloittaa heti aamulla, ettei vain masennus pääse yllättämään. Lisäksi on pidettävä huoli, ettei nikotiinivaje pääse yllättämään.
Sellaista ei ole kuin yksinäinen ekstrovertti sillä ekstrovertit pyrkivät tunkeutumaan jatkuvasti joka ikiseen juhlaan, tapahtumaan ja kissanristiäiseen sosialisoimaan ja pilaamaan kaikkien muiden läsnäolijoiden tunnelman. Mieluummin ekstroverteille pitäisi olla suljettuma eheytysleirejä joista heistä leivotaan normaaleja tavallisia ihmisiä.
Miten kuvittelet, että tämä minun normaali, eli hiljaisuus ja "yksinäisyys" olisi jotenkin normaalia tasaista harmaata arkea palauttavampaa ja kivempaa silloin kaaoksen, stressin ja paineen keskellä? Jos introverttiys vaikuttaa sinusta "lomalta", on ehkä pienen terapian paikka. Sinun logiikallasi ekstrovertin ei pitäisi koskaan ladata akkuja, koska tämä tila tulee niin luonnostaan, niin mitä stressaamista ja uupumista siinä muka olisi. Kateudessa kasvaa kaktuksetkin... Pitäisikö arvon ap ekstrovertilla opetella rajojen laittamista, niin ei tulisi annettua aina 110% itsestään muille energiavampyyreille.
Jaa, mä oon ambivertti. Hyvät puolet molemmista.