Kadehdin introverttejä koska pystyvät olemaan pitkiä aikoja yksin
Toisin kuin ekstrovertti, niin introvertit voivat palautua ja ladata akkujaan olemalla yksin ja vaikka kuunnella samalla musiikki tai neuloa ja hoitaa kasveja minkä ansiosta heidän ei tarvitse koskaan kokea lamaantumista, toimintakyvyttömyyttä ja masennusta. Teidän elämä on paljon paljon helpompaa. Meillä ekstroverteille on se vika että jos meidän akut tyhjenevät liikaa koska olemme yksin tai koemme yksinäisyyttä, niin äkkiä ei olekaan voimia mennä ulos ja kohdata ihmisiä, jotta saisi ladattua ne akut takaisin sosialisoimalla. Kutsun itse tätä ilmiötä ekstrovertin paradoksiksi ja se on syvältä.
Kommentit (43)
Ekstrovertteja on vain 14% väestöstä, voisiko näille rakentaa jo oman suljetun laitoksen jossa ei ole nettiyhteyksiä?
Mitähän hel... Joo, olen introvertti, ja viihdyn parhaiten yksin, mutta ei se pitkäaikaiselta masennukselta säästänyt. XD
Miksi ette vain voisi suvaita muita sellaisina kuin he ovat? Sekä introverttejä että ekstroverttejä tarvitaan, ja molempia on niin töykeitä kuin ystävällisiäkin. Minkäköhänlainen maailma olisi, jos kaikki olisivat samanlaisia?
Vierailija kirjoitti:
Miten kuvittelet, että tämä minun normaali, eli hiljaisuus ja "yksinäisyys" olisi jotenkin normaalia tasaista harmaata arkea palauttavampaa ja kivempaa silloin kaaoksen, stressin ja paineen keskellä? Jos introverttiys vaikuttaa sinusta "lomalta", on ehkä pienen terapian paikka. Sinun logiikallasi ekstrovertin ei pitäisi koskaan ladata akkuja, koska tämä tila tulee niin luonnostaan, niin mitä stressaamista ja uupumista siinä muka olisi. Kateudessa kasvaa kaktuksetkin... Pitäisikö arvon ap ekstrovertilla opetella rajojen laittamista, niin ei tulisi annettua aina 110% itsestään muille energiavampyyreille.
Jos lataat akkuja viettämällä aikaa läheisten kavereiden kanssa, mutta väsyt ollessasi yksin olet ekstrovertti. Jos taas sosiaaliset tilanteet kuluttavat ja lataat akkuja viettäessäsi aikaa itseksesi niin olet introvertti. Ambivertit ovat puolestaan siitä väliltä ja sekoitus molempia.
Mitä jos AP ensitöikseen opettelet olemaan yksin ja lataamaan ne akkusi siitä kuten kaikki normaalit ihmiset. Kyky olla yksin on opittu vahvuus ja yksin olo voi olla yksi parhaista tilaisuuksista henkilökohtaiseen kasvuun, palautumiseen, lepoon ja itsetutkiskeluun. Kenenkään ei ole pakko olla aina muiden ihmisten seurassa ja roikkua väkisin kavereissaan vaan voi myös höllätä kotona ja hyggeillä villasukat jalassa ja kirja kädessä.
Tämä palsta ei ole sun kaltaisille ihmisille. Hanki apua ja ota lääkkeet.
Voitko ap avata ja selittää vähän tarkemmin että miksi vihaat meitä introverttejä noin paljon?
olen introvertti ja viihdyn kyllä hyvin itsekseni, mutta viihdyn kyllä myös seurassa, varsinkin itselleni tutussa pienessä porukassa. Koska asun yksin ja teen etätöitä, olen kuitenkin lähes aina yksin ja tunnen kyllä usein itseni yksinäiseksi. Nytkin olen ollut ehkä kaksi viikkoa näkemättä tai puhumatta kenellekään (lukuunottamatta muutamaa satunnaista sanaa naapureille), ja olisi ihanaa nähdä kavereita, käydä vaikka terassilla parilla oluella.
Mutta yhteyden ottaminen on minulle vaikeaa ja pähkäilen, pystynkö sitä tekemään. Entä jos kukaan ei lähde, tuleeko vielä yksinäisempi ja hylätty olo? Entä jos joku lähteekin, mutta olenkin työpäivän jälkeen niin väsynyt, ettei enää tee mieli lähteä, peruakaan en voisi kun itse olen pyytänyt.
Todennäköisesti olen siis yksin tämänkin päivän ja illan. Onneksi on lukemista ja tv.
Minäkin tykkään elää ja olla pitkiä aikoja yksin, mutta kaikki vähäänkään tutut ihmiset pitävät kummajaisena, syrjäytyneenä tai muuten vaan pelastettavana, kenelle yritetään toistuvasti tuputtamaan seuraa. En kaipaa seuraa, en kavereita, en tuntikausien reissuja sinne ja tänne. Vaikka kuinka sanoisin asiasta, kuuntelijalla menee kaikki toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eivät ymmärrä että ei myös tarkoittaa ei.
Mitä jos opettelet olemaan yksin. Ei se voi olla niin pirun vaikeaa että et pysty. Tai jos et pysty niin mene sitten ulos, hankkiidut muiden ihmisten seuraan ja kysy vaikka puistossa haluaako ihmiset pelata vaikkapa padelia tai käydä kahvilla.
Introverttinä olen järjestänyt elämäni siten, että työ ei haittaa introverttiytäni. Oi miten ihanaa oli olla töissä viisi päivää ilman ihmiskontaktia. Pelkkää fyysistä kuormitusta ja mieli ja sielu sai lepoa. Nyt olen lomalla enkä aio kahteen viikkoon käydä yhtään missään ihmistenilmoilla.
Ei se introvertillekään kovin helppoa ole elää ekstroverttien pyörittämässä maailmassa. Siinä sukkuloimiseen kuluu niin järjettömästi energiaa, että täydellinen erakoituminen kuulostaa päivä päivältä varteenotettavammalta tavalta viettää loppuelämä.
Ei ihme että olet yksin. Olet ärsyttävä valittaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei se introvertillekään kovin helppoa ole elää ekstroverttien pyörittämässä maailmassa. Siinä sukkuloimiseen kuluu niin järjettömästi energiaa, että täydellinen erakoituminen kuulostaa päivä päivältä varteenotettavammalta tavalta viettää loppuelämä.
kuka pakottaa sinut sukuloimaan?
Se on sinulle ihan oikein ja ansaittua siitä että te jaksatte aina kiusata, haukkua, ahdistelua ja ärsyttää meitä introverttejä ettekä te pahemmin osaa tehdä mitään muuta.
No voi voi teitä ekstroverttejä ja teidän ongelmia jos ne olisivat oikeasti totta eikä puhdasta p***kapuhetta ja huomion kerjäämistä.
Arvojärjestys kusessä ulkomaalaisten alapuolella on työttömät, työttömien alapuolella on torakat ja torakoiden alapuolella on ekstrovertit. Menkää töihin.
Ei ekstroverttiys tarkoita automaattisesti tuollaista, eikä myöskään introverttiys erakkoutta. Kyse on vain siitä, viihtyykö paremmin yksin vai muiden seurassa. Kumpikaan ei sinänsä tee ihmisestä yhtään sen parempaa tai huonompaa.