Mitä minä tein ansaitakseni sen? Millä oikeudella ne kohtelivat minua siten?

Koin ikävuosina 12-16 erittäin epämiellyttävää koulukiusaamista ikätovereiden taholta. Minua haukuttiin suoraan ja epäsuorasti, ja julkinen nolaaminen oli jossain vaiheessa jokapäiväistä. Olin kävelevä vitsi, jolle vieraatkin oppilaat saattoivat huudella ihan mitä tahansa. Pilkkaaminen kohdistui ulkonäkööni ja ujouteeni. Myös hyvistä arvosanoista irvailtiin.

Myös fyysisellä väkivallalla uhkailua oli (yhdistettynä verbaaliseen nolaamiseen). Kerran minua heitettiin jäisellä lumipallolla naamaan, heittäjiä en tuntenut.

Ysiluokan keväällä kiusaaminen äityi todella pahaksi. Koko luokka oli siinä mukana, ja myös kaverini alkoivat kiusata minua.

Opin, että tytöt/naiset ovat epäluotettavia selkäänpuukottajia ja pojat/miehet väkivaltaisia alistajia. Keneenkään ei voi luottaa.

Minusta tuli hyvin apea ja masentunut teini, josta kasvoi apea ja masentunut aikuinen. Minusta tuli myös sosiaalisia tilanteita pelkäävä, ahdistunut jännittäjä.

Aikuisikä on ollut ahdistavaa ja pelontäyteistä. Käyn tällä hetkellä töissä mutta maksan siitä kovan hinnan: poden päivittäin pelkotiloja, ja sosiaaliset tilanteet ovat minulle raskaita. Työpäivien jälkeen olen yleensä ihan loppu. Minulla ei ole ystäviä, koska en halua kertoa itsestäni mitään. Koen kiusallisina työkavereiden parisuhde-ja perhekyselyt. Miksi ne sellaista kyselevät, eikö minusta nyt paista ikisinkkuus kilometrien päähän? En halua vastata, koska en halua kenenkään tietävän minusta mitään.

Jos työpaikallasi on joku seiniä pitkin kävelevä, katsekontaktia väistelevä hissukka, se olen varmaankin minä. Minua on arvosteltu paljon aran ja hiljaisen luonteeni takia. Jostain syystä epävarma olemus ärsyttää ihmisiä ja herättää suoranaista vihaa, etenkin miehissä.

Kysyn otsikossa "millä oikeudella ne tekivät minulle niin?", vaikka suurimman osan ajasta syytän kiusaamisesta itseäni. Minussa on pakko olla jokin kauhea vika, tai ehkä olen vain paha.