Lue keskustelun säännöt.
Mitä minä tein ansaitakseni sen? Millä oikeudella ne kohtelivat minua siten?
13.07.2023 |
Koin ikävuosina 12-16 erittäin epämiellyttävää koulukiusaamista ikätovereiden taholta. Minua haukuttiin suoraan ja epäsuorasti, ja julkinen nolaaminen oli jossain vaiheessa jokapäiväistä. Olin kävelevä vitsi, jolle vieraatkin oppilaat saattoivat huudella ihan mitä tahansa. Pilkkaaminen kohdistui ulkonäkööni ja ujouteeni. Myös hyvistä arvosanoista irvailtiin.
Myös fyysisellä väkivallalla uhkailua oli (yhdistettynä verbaaliseen nolaamiseen). Kerran minua heitettiin jäisellä lumipallolla naamaan, heittäjiä en tuntenut.
Ysiluokan keväällä kiusaaminen äityi todella pahaksi. Koko luokka oli siinä mukana, ja myös kaverini alkoivat kiusata minua.
Opin, että tytöt/naiset ovat epäluotettavia selkäänpuukottajia ja pojat/miehet väkivaltaisia alistajia. Keneenkään ei voi luottaa.
Minusta tuli hyvin apea ja masentunut teini, josta kasvoi apea ja masentunut aikuinen. Minusta tuli myös sosiaalisia tilanteita pelkäävä, ahdistunut jännittäjä.
Aikuisikä on ollut ahdistavaa ja pelontäyteistä. Käyn tällä hetkellä töissä mutta maksan siitä kovan hinnan: poden päivittäin pelkotiloja, ja sosiaaliset tilanteet ovat minulle raskaita. Työpäivien jälkeen olen yleensä ihan loppu. Minulla ei ole ystäviä, koska en halua kertoa itsestäni mitään. Koen kiusallisina työkavereiden parisuhde-ja perhekyselyt. Miksi ne sellaista kyselevät, eikö minusta nyt paista ikisinkkuus kilometrien päähän? En halua vastata, koska en halua kenenkään tietävän minusta mitään.
Jos työpaikallasi on joku seiniä pitkin kävelevä, katsekontaktia väistelevä hissukka, se olen varmaankin minä. Minua on arvosteltu paljon aran ja hiljaisen luonteeni takia. Jostain syystä epävarma olemus ärsyttää ihmisiä ja herättää suoranaista vihaa, etenkin miehissä.
Kysyn otsikossa "millä oikeudella ne tekivät minulle niin?", vaikka suurimman osan ajasta syytän kiusaamisesta itseäni. Minussa on pakko olla jokin kauhea vika, tai ehkä olen vain paha.
Kommentit (22)
Ikävä lukea tämä. Ymmärrän fiilikset, minuakin kiusattu, haukuttu ja pilkattu vielä aikuisiällä työpaikalla.
On joutunut tekemään kovasti töitä oman päänsä kanssa, olen kuitenkin tällä hetkellä sinut itseni kanssa, vaikka välillä tekee mieli inhota itseään, kun niin moni muukin on inhonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herätät suojeluvaistoni...
En kestä! :D
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Herätät suojeluvaistoni...
En kestä! :D
Nyt en ymmärrä.
- ap
Ei millään oikeudella. Syy ei ole sinun.
Oletko hakenut apua itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ja sitten vielä miehet treffeillä suhtautuvat ujouteen hyvin negatiivisesti, jopa aggressiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin tosi samoja kokemuksia. Voimia ap :(
Vierailija kirjoitti:
Ei millään oikeudella. Syy ei ole sinun.
Oletko hakenut apua itsellesi.
Olen aiemmin yrittänyt, mutta vuosia sitten terapiassa käydessä tuli puhuttua kaikesta muusta paitsi tästä. Enkö sitten osannut puhua vai välttelinkö aihetta tarkoituksella. Minulla näihin kokemuksiin liittyy syvä häpeä, kuin minuun olisi iskostettu jokin leima joka ei lähde pois. Nyt oleminen tuntuu niin sietämättömältä, että on pakko hakeutua jonnekin.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisissa työpaikoissa olette olleet missä kiusataan työkavereita? Aika monessa olen itse ollut enkä ole kiusaamista huomannut.
Vierailija kirjoitti:
päästä irti eläkä uhriudu
Kovasti olen yrittänyt, mutta ahdistus ja pelkotilat ovat päivittäisiä. Myös ihan silmitön viha noita nöyryyttäjiä ja pahoinpitelijöitä kohtaan. En selviä tästä ilman ulkopuolista apua. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin koulu ajasta rajusti puolet. Syy on itsessäni. Itseppähän haluaisin olla erilainen kuin muut.
Tämän tajuamiseen meni peruskoulusta pääsyn jälkeen varmaan seitsemän vuotta mutta tajusin asian lopulta. Rankkaa han se on myöntää omat virheet.
Käy kampaajalla, osta uudet vaatteet, kulje keskellä käytävää, tervehdi töissä vastaantulijoita, opettele hymyilemään ja katsomaan silmiin. Josko se siitä lähtisi sujumaan. Ihan itsestä on kiinni, roikkuuko kynsin hampain jossain teini-iässä tapahtuneessa. Kukaan ei voi valita, mitä hänelle tapahtuu, mutta jokainen voi valita, miten siihen asennoituu (enkä nyt tarkoita mitään neliraajahalvaantumista tai itsemurhakipupotilaita vaan normaalin elämän vastoinkäymisiä, kuten ap).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy kampaajalla, osta uudet vaatteet, kulje keskellä käytävää, tervehdi töissä vastaantulijoita, opettele hymyilemään ja katsomaan silmiin. Josko se siitä lähtisi sujumaan. Ihan itsestä on kiinni, roikkuuko kynsin hampain jossain teini-iässä tapahtuneessa. Kukaan ei voi valita, mitä hänelle tapahtuu, mutta jokainen voi valita, miten siihen asennoituu (enkä nyt tarkoita mitään neliraajahalvaantumista tai itsemurhakipupotilaita vaan normaalin elämän vastoinkäymisiä, kuten ap).
Olen käynyt kampaajalla, ostanut uusia vaatteita (mitä tuo muuten edes liittyy asiaan?), mennyt rohkeasti sosiaalisiin tilanteisiin tai ainakin yrittänyt sekä tehnyt muutenkin vaikka mitä.
Silti saan paniikki- ja ahdistuskohtauksia, joiden alkuperän olen yhdistänyt nuoruuden kokemuksiin. Sori siitä. Apua olen jo hakemassa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisissa työpaikoissa olette olleet missä kiusataan työkavereita? Aika monessa olen itse ollut enkä ole kiusaamista huomannut.
Miesvaltainen byrokraattinen työpaikka, jossa tiukka hierarkia. Oli huonoin työpaikkani ikinä. Minä en siis ollut se joka tuli oikein kiusatuksi, pientä nälvintää tai sanailua vaan mulle, mutta inhottavaa oli se kiusanteko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy kampaajalla, osta uudet vaatteet, kulje keskellä käytävää, tervehdi töissä vastaantulijoita, opettele hymyilemään ja katsomaan silmiin. Josko se siitä lähtisi sujumaan. Ihan itsestä on kiinni, roikkuuko kynsin hampain jossain teini-iässä tapahtuneessa. Kukaan ei voi valita, mitä hänelle tapahtuu, mutta jokainen voi valita, miten siihen asennoituu (enkä nyt tarkoita mitään neliraajahalvaantumista tai itsemurhakipupotilaita vaan normaalin elämän vastoinkäymisiä, kuten ap).
Olen käynyt kampaajalla, ostanut uusia vaatteita (mitä tuo muuten edes liittyy asiaan?), mennyt rohkeasti sosiaalisiin tilanteisiin tai ainakin yrittänyt sekä tehnyt muutenkin vaikka mitä.
Silti saan paniikki- ja ahdistuskohtauksia, joiden alkuperän olen yhdistänyt nuoruuden kokemuksiin. Sori siitä. Apua olen jo hakemassa.
- ap
Uhriutumisasenne on ainakin kunnossa. Miksi annat itsesi velloa jossain lapsuudessa tapahtuneessa? Luuletko, että ne tuolla Ukrainassa ehtivät ajatella vuosikymmeniä sitten tapahtuneita koulukiusaamisia, kun on vähän tärkeämpiäkin asioita meneillään kuten luotien viuhuminen ja rakettien räiske kotitalon nurkilla? Sinä olet addikti. Ymmärrä ja lopeta se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy kampaajalla, osta uudet vaatteet, kulje keskellä käytävää, tervehdi töissä vastaantulijoita, opettele hymyilemään ja katsomaan silmiin. Josko se siitä lähtisi sujumaan. Ihan itsestä on kiinni, roikkuuko kynsin hampain jossain teini-iässä tapahtuneessa. Kukaan ei voi valita, mitä hänelle tapahtuu, mutta jokainen voi valita, miten siihen asennoituu (enkä nyt tarkoita mitään neliraajahalvaantumista tai itsemurhakipupotilaita vaan normaalin elämän vastoinkäymisiä, kuten ap).
Olen käynyt kampaajalla, ostanut uusia vaatteita (mitä tuo muuten edes liittyy asiaan?), mennyt rohkeasti sosiaalisiin tilanteisiin tai ainakin yrittänyt sekä tehnyt muutenkin vaikka mitä.
Silti saan paniikki- ja ahdistuskohtauksia, joiden alkuperän olen yhdistänyt nuoruuden kokemuksiin. Sori siitä. Apua olen jo hakemassa.
- ap
Uhriutumisasenne on ainakin kunnossa. Miksi annat itsesi velloa jossain lapsuudessa tapahtuneessa? Luuletko, että ne tuolla Ukrainassa ehtivät ajatella vuosikymmeniä sitten tapahtuneita koulukiusaamisia, kun on vähän tärkeämpiäkin asioita meneillään kuten luotien viuhuminen ja rakettien räiske kotitalon nurkilla? Sinä olet addikti. Ymmärrä ja lopeta se.
Juurihan sanoin, että olen aikeissa hakea apua!
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy kampaajalla, osta uudet vaatteet, kulje keskellä käytävää, tervehdi töissä vastaantulijoita, opettele hymyilemään ja katsomaan silmiin. Josko se siitä lähtisi sujumaan. Ihan itsestä on kiinni, roikkuuko kynsin hampain jossain teini-iässä tapahtuneessa. Kukaan ei voi valita, mitä hänelle tapahtuu, mutta jokainen voi valita, miten siihen asennoituu (enkä nyt tarkoita mitään neliraajahalvaantumista tai itsemurhakipupotilaita vaan normaalin elämän vastoinkäymisiä, kuten ap).
Olen käynyt kampaajalla, ostanut uusia vaatteita (mitä tuo muuten edes liittyy asiaan?), mennyt rohkeasti sosiaalisiin tilanteisiin tai ainakin yrittänyt sekä tehnyt muutenkin vaikka mitä.
Silti saan paniikki- ja ahdistuskohtauksia, joiden alkuperän olen yhdistänyt nuoruuden kokemuksiin. Sori siitä. Apua olen jo hakemassa.
- ap
Uhriutumisasenne on ainakin kunnossa. Miksi annat itsesi velloa jossain lapsuudessa tapahtuneessa? Luuletko, että ne tuolla Ukrainassa ehtivät ajatella vuosikymmeniä sitten tapahtuneita koulukiusaamisia, kun on vähän tärkeämpiäkin asioita meneillään kuten luotien viuhuminen ja rakettien räiske kotitalon nurkilla? Sinä olet addikti. Ymmärrä ja lopeta se.
Itselläsi tuntuu olevan ku.si.pääasenne kunnossa. S...tanan tekopyhä p....kakasa, taidat itse olla entinen ja nykyinen kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
päästä irti eläkä uhriudu
Jos ON uhri, ei siinä tarvitse erikseen mitenkään uhriutua.
Tämä on valitettavasti hyvin yleinen kokemus.