Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsia ei enää saa kohdella lempeästi?
13.07.2023 |
Tuntuu että kaikki kommunikaatio lapsia kohtaan on hyvin käskymuotoista Suomessa nykyään, ja sellaista vanhempaa tai jopa päiväkodin työntekijää, joka on lapsia kohtaan lempeä ja hassuttelee ja pitää hauskaa heidän kanssaan, katsotaan vähän hitaasti. Ainoastaan isovanhemmat saavat olla lasta kohtaan lempeitä, ei muut, ei myöskään lapsen omat vanhemmat. Näin ainakin ihmisten ilmoilla ollessa, toki en tiedä mitä kodeissa tapahtuu.
Kommentit (20)
Olen huomannut saman, ainakin sellainen lasten tasolla tapahtuva mielikuvitusmaailmaan mukaan heittäytyminen ja hassuttelu (siis nimenomaan hassuttelu, ei mikään vitsailuun verhoiltu nolaaminen) on korvautunut jatkuvalla sanoittamisella, selittämisellä ja varoittelulla.
Jos 5-vuotias ottaa metsässä kepin käteen ja sillä vähän huiskii, olisi 20 vuotta sitten voinut sanoa vaikka, että käy taistoon ritari, nujerra lohikäärmeet tms.
Nyt sanotaan 'laita keppi POIS, EI saa ottaa keppiä, varovasti sen kanssa, kuulepas kun äiti ymmärtää että haluat huitoa kepillä mutta kuule se on vaarallista äiti ymmärtää että nyt sua harmittaa, kun jouduit laittamaan sen pois, puistossa saat sitten leikkiä, mennäänkö kiipeilemään vai keinumaan jne jne jne'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan päinvastoinhan se on. Entisaikaan lapsia komennettiin, pakotettiin, rankaistiin "isän kädestä" ja muutenkin pidettiin kuria. Nykyään sen sijaan uskotaan sanoitukseen ja positiiviseen vahvistamiseen. Ammattikasvattajat eivät enää edes saa käyttää perinteistä behavioristista kurikasvatusta, eikä sen käyttöä suositella vanhemmillekaan. Myös lastensuojelu usein puuttuu kurikasvatuksen rajumpiin muotoihin, mitä se ei vielä tehnyt esimerkiksi 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä täysin päinvastainen käsitys. Erehdypä korottamaan ääntäsi kiukuttelevalle muksulle tai toteamaan ulkopuolisten luullen ääneen, että tuo ei käy, teit väärin ja mene heti pyytämään anteeksi (tms), niin taas olet nassimutsi, joka aiheuttaa lapselle traumoja.
Sinällään mitään lässytyskielen käyttämistä en ymmärrä, koska lapsen puheen kehittymisen kannalta en näe siinä mitään järkeä. Normaali, asiallinen puhe riittää hyvin.
No kiukuttelutilanteet toki erikseen, mutta eiväthän lapset nyt aina kiukuttele ja jotkut lapset voivat olla hyvin kilttejäkin. Eikä kukaan täysipäinen puhuisin 2-vuotiaalle samaan tyyliin kuin työkaverille...
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman, ainakin sellainen lasten tasolla tapahtuva mielikuvitusmaailmaan mukaan heittäytyminen ja hassuttelu (siis nimenomaan hassuttelu, ei mikään vitsailuun verhoiltu nolaaminen) on korvautunut jatkuvalla sanoittamisella, selittämisellä ja varoittelulla.
Jos 5-vuotias ottaa metsässä kepin käteen ja sillä vähän huiskii, olisi 20 vuotta sitten voinut sanoa vaikka, että käy taistoon ritari, nujerra lohikäärmeet tms.
Nyt sanotaan 'laita keppi POIS, EI saa ottaa keppiä, varovasti sen kanssa, kuulepas kun äiti ymmärtää että haluat huitoa kepillä mutta kuule se on vaarallista äiti ymmärtää että nyt sua harmittaa, kun jouduit laittamaan sen pois, puistossa saat sitten leikkiä, mennäänkö kiipeilemään vai keinumaan jne jne jne'
Juu ja semmoinen jatkuva tyytymätön katse ja asenne lapsijoukkoa kohtaan, ikään kuin olisi kauheaa kärsimystä olla lasten kanssa. Tätäkö varten ne lapset tehtiin?
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastoinhan se on. Entisaikaan lapsia komennettiin, pakotettiin, rankaistiin "isän kädestä" ja muutenkin pidettiin kuria. Nykyään sen sijaan uskotaan sanoitukseen ja positiiviseen vahvistamiseen. Ammattikasvattajat eivät enää edes saa käyttää perinteistä behavioristista kurikasvatusta, eikä sen käyttöä suositella vanhemmillekaan. Myös lastensuojelu usein puuttuu kurikasvatuksen rajumpiin muotoihin, mitä se ei vielä tehnyt esimerkiksi 20 vuotta sitten.
No ei tietenkään enää voida päiväkodeissa mitään remmiä antaa, mutta kyllähän sellainen jatkuva nalkutus ja valituskin voi olla tylyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastoinhan se on. Entisaikaan lapsia komennettiin, pakotettiin, rankaistiin "isän kädestä" ja muutenkin pidettiin kuria. Nykyään sen sijaan uskotaan sanoitukseen ja positiiviseen vahvistamiseen. Ammattikasvattajat eivät enää edes saa käyttää perinteistä behavioristista kurikasvatusta, eikä sen käyttöä suositella vanhemmillekaan. Myös lastensuojelu usein puuttuu kurikasvatuksen rajumpiin muotoihin, mitä se ei vielä tehnyt esimerkiksi 20 vuotta sitten.
No ei tietenkään enää voida päiväkodeissa mitään remmiä antaa, mutta kyllähän sellainen jatkuva nalkutus ja valituskin voi olla tylyä.
Ei kyse ole remmistä. Sitä ei ole päiväkodeissa annettu enää 60/70-luvun jälkeen. Kyse on paljon suuremmasta muutoksesta joka on tapahtunut 2000-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä täysin päinvastainen käsitys. Erehdypä korottamaan ääntäsi kiukuttelevalle muksulle tai toteamaan ulkopuolisten luullen ääneen, että tuo ei käy, teit väärin ja mene heti pyytämään anteeksi (tms), niin taas olet nassimutsi, joka aiheuttaa lapselle traumoja.
Sinällään mitään lässytyskielen käyttämistä en ymmärrä, koska lapsen puheen kehittymisen kannalta en näe siinä mitään järkeä. Normaali, asiallinen puhe riittää hyvin.
No kiukuttelutilanteet toki erikseen, mutta eiväthän lapset nyt aina kiukuttele ja jotkut lapset voivat olla hyvin kilttejäkin. Eikä kukaan täysipäinen puhuisin 2-vuotiaalle samaan tyyliin kuin työkaverille...
Ehkä se tapa, miten julkisilla paikoilla puhutaan lapselle, poikkeaa kuitenkin kotioloissa käydystä keskustelusta. Sekä lapsen luonteesta. Minusta se, että julkisilla paikoilla ohjeet lapselle annetaan lyhyesti ja napakasti (tarkoittaa silloin myös sitä, että niitä ei kyseenalaisteta, piste. Kotona voidaan sitten keskustella, jos jokin jäi kaivelemaan mieltä) on myös turvallisuuskysymys. Sitä voi heittäytyä omalla pihalla villiin mielikuvitusleikkiin, mutta sama ei vaan yksinkertaisesti käy jossain ihmisvilinässä tai supermarketin parkkipaikalla. Siellä käyttäydytään asiallisesti tai jos ei onnistu, niin sitten mennään saman tien kotiin ja unohdetaan ne mahdolliset kivat jutut sen reissun osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On huomattu.
Lisäksi kuulemma lapset pitää syöttää kesäisin leikkipuiston puistoruokailussa, vaikka siellä saa yhden pienen kauhallisen keittoa, eivätkä aikuiset saa ruokaa ollenkaan. Tasavertaisuuden nimissä. Ainakaan minun lapseni eivät tahtoneet käydä siellä, eikä kiinnostanut se nöyryytysringissä seisominen, eikä mikään muukaan siellä. Mutta kun sanoit, että me syödään loppuperhe myös lounasta joka kelpaa myös lapsille, seurauksena oli kauhea dissaus ja yhteiskunnallinen ongelma. Mitä nuo luulevat olevansa, eikö kelpaa? Pitäisi seistä toista tuntia joka päivä varjottomalla leikkikentän pihalla saadaksesi per lapsi noin desin verran vesikeittoa kupin pohjalle. Joo, ei kiinnosta. En silti ole opettanut lapsilleni, että nämä muut vanhemmat ovat niin avuttomia, että käy sääliksi heidän lapsiaan, kun tällaiset on systeemit ja vaatimukset.
Jätän ihan kylmästi nykyään huomiotta nämä yhteiskunnan yleiset vaatimukset, rakastan lapsiani, halaan ja kehun ja kannustan ja ruokaakin saa ilman jotain ihmeellisiä yhteiskunnan nöyryytysrituaaleja ihan tarpeeksi, kun tekee niinkuin itse parhaaksi näkee.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä täysin päinvastainen käsitys. Erehdypä korottamaan ääntäsi kiukuttelevalle muksulle tai toteamaan ulkopuolisten luullen ääneen, että tuo ei käy, teit väärin ja mene heti pyytämään anteeksi (tms), niin taas olet nassimutsi, joka aiheuttaa lapselle traumoja.
Sinällään mitään lässytyskielen käyttämistä en ymmärrä, koska lapsen puheen kehittymisen kannalta en näe siinä mitään järkeä. Normaali, asiallinen puhe riittää hyvin.
Tällaista räkytystä saa nykyään lukea, on kuin oltaisiin siirrytty kymmeniä vuosia taaksepäin.
Miehet raivoavat tai murjottavat, naiset räksyttävät tai jeesustelevat, loput ovat hysteerisiä tai hiljaa.
Ihmisten henkinen taso on mallia pikkukylä- muinaisheimo.
Ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan päinvastoinhan se on. Entisaikaan lapsia komennettiin, pakotettiin, rankaistiin "isän kädestä" ja muutenkin pidettiin kuria. Nykyään sen sijaan uskotaan sanoitukseen ja positiiviseen vahvistamiseen. Ammattikasvattajat eivät enää edes saa käyttää perinteistä behavioristista kurikasvatusta, eikä sen käyttöä suositella vanhemmillekaan. Myös lastensuojelu usein puuttuu kurikasvatuksen rajumpiin muotoihin, mitä se ei vielä tehnyt esimerkiksi 20 vuotta sitten.
No ei tietenkään enää voida päiväkodeissa mitään remmiä antaa, mutta kyllähän sellainen jatkuva nalkutus ja valituskin voi olla tylyä.
Ei kyse ole remmistä. Sitä ei ole päiväkodeissa annettu enää 60/70-luvun jälkeen. Kyse on paljon suuremmasta muutoksesta joka on tapahtunut 2000-luvulla.
Nöyryytettyä ihmistä korpeaa, kun muita ei kohdella yhtä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
On huomattu.
Lisäksi kuulemma lapset pitää syöttää kesäisin leikkipuiston puistoruokailussa, vaikka siellä saa yhden pienen kauhallisen keittoa, eivätkä aikuiset saa ruokaa ollenkaan. Tasavertaisuuden nimissä. Ainakaan minun lapseni eivät tahtoneet käydä siellä, eikä kiinnostanut se nöyryytysringissä seisominen, eikä mikään muukaan siellä. Mutta kun sanoit, että me syödään loppuperhe myös lounasta joka kelpaa myös lapsille, seurauksena oli kauhea dissaus ja yhteiskunnallinen ongelma. Mitä nuo luulevat olevansa, eikö kelpaa? Pitäisi seistä toista tuntia joka päivä varjottomalla leikkikentän pihalla saadaksesi per lapsi noin desin verran vesikeittoa kupin pohjalle. Joo, ei kiinnosta. En silti ole opettanut lapsilleni, että nämä muut vanhemmat ovat niin avuttomia, että käy sääliksi heidän lapsiaan, kun tällaiset on systeemit ja vaatimukset.
Jätän ihan kylmästi nykyään huomiotta nämä yhteiskunnan yleiset vaatimukset, rakastan lapsiani, halaan ja kehun ja kannustan ja ruokaakin saa ilman jotain ihmeellisiä yhteiskunnan nöyryytysrituaaleja ihan tarpeeksi, kun tekee niinkuin itse parhaaksi näkee.
Harvoin kuulee enää sanaa "rakas" esim lapselle sanottuna. Itse kyllä käytän koko ajan. Myös muruksi, kullaksi, yms. Ja ei, hän ei ole mikään itsekäs nilkki. Jos käyttäytyy huonosti niin ohjaan kyllä napakasti oikeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois ne kepit, ei niillä päiväkodeissakaan ole saanut huitoa ikinä.
Aina on sanottu että kepit pois.
Kotonaan tehkööt mitä hyvänsä keppeineen tai ilman.
Tarhatäti
Vierailija kirjoitti:
Pois ne kepit, ei niillä päiväkodeissakaan ole saanut huitoa ikinä.
Aina on sanottu että kepit pois.
Kotonaan tehkööt mitä hyvänsä keppeineen tai ilman.
Tarhatäti
Kukaan oikea varhaiskasvattaja joka pitää arvossa osaamistaan ei kutsu itseään tarhatädiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sanoin lapsilleni että rakas ja kulta aina siihen saakka kunnes eräs heistä sanoi että sinä sitten olet tuollainen lässyttäjä. Että gulp. Häntä ärsyttävät hellittelysanat.
Ei se kyllä ihan noin ole, että koskaan ei päiväkodissa saisi lapset kepeillä leikkiä. Ei ehkä pihassa, mutta jos jonnekin metsäretkelle mennään niin ei niitä keppejä nyt aina heti mennä ottamaan pois (tai karjuta panemaan pois), jos pojilla tulee joku keppileikki. Jos ovat jo vaikkapa suunnilleen eskari-ikäisiä. Ollaan ehkä vähän niin kuin ei oltaisi huomaavinaan. Siis jos tiedetään että näillä lapsilla pysyy homma hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pois ne kepit, ei niillä päiväkodeissakaan ole saanut huitoa ikinä.
Aina on sanottu että kepit pois.
Kotonaan tehkööt mitä hyvänsä keppeineen tai ilman.
TarhatätiKukaan oikea varhaiskasvattaja joka pitää arvossa osaamistaan ei kutsu itseään tarhatädiksi.
Jaa. Mikä vika on tarhatädissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pois ne kepit, ei niillä päiväkodeissakaan ole saanut huitoa ikinä.
Aina on sanottu että kepit pois.
Kotonaan tehkööt mitä hyvänsä keppeineen tai ilman.
TarhatätiKukaan oikea varhaiskasvattaja joka pitää arvossa osaamistaan ei kutsu itseään tarhatädiksi.
Jaa. Mikä vika on tarhatädissä?
Väheksyvä nimitys joka olettaa, että varhaiskasvattajan ei tarvitsisi olla ammattilainen vaan että varhaiskasvattajana voisi toimia kuka tahansa "täti". Myös lasten tarhaaminen on historiaa ja lastentarhat lopetettiin jo 50 vuotta sitten. Tämän päivän varhaiskasvatusyksikkö ei ole mikään tarha.
Ai niin, "höppänä" on myös ihana hellittelynimi. Ei toki väkisin jos joku lapsi oikeasti ei sitä siedä. Mun oma on sellainen sylikissa ja rakastaa pusuja ja haleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pois ne kepit, ei niillä päiväkodeissakaan ole saanut huitoa ikinä.
Aina on sanottu että kepit pois.
Kotonaan tehkööt mitä hyvänsä keppeineen tai ilman.
TarhatätiKukaan oikea varhaiskasvattaja joka pitää arvossa osaamistaan ei kutsu itseään tarhatädiksi.
Jaa. Mikä vika on tarhatädissä?
Väheksyvä nimitys joka olettaa, että varhaiskasvattajan ei tarvitsisi olla ammattilainen vaan että varhaiskasvattajana voisi toimia kuka tahansa "täti". Myös lasten tarhaaminen on historiaa ja lastentarhat lopetettiin jo 50 vuotta sitten. Tämän päivän varhaiskasvatusyksikkö ei ole mikään tarha.
Tarhatäti on lämmin ja välitön ilmaus, varhaiskasvattaja etäinen ja kopea.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kyllä täysin päinvastainen käsitys. Erehdypä korottamaan ääntäsi kiukuttelevalle muksulle tai toteamaan ulkopuolisten luullen ääneen, että tuo ei käy, teit väärin ja mene heti pyytämään anteeksi (tms), niin taas olet nassimutsi, joka aiheuttaa lapselle traumoja.
Sinällään mitään lässytyskielen käyttämistä en ymmärrä, koska lapsen puheen kehittymisen kannalta en näe siinä mitään järkeä. Normaali, asiallinen puhe riittää hyvin.