Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia arasta kissanpennusta?
13.07.2023 |
Paljon löytyy vertaistukea arkojen kissanpentujen omistajilta, harvemmin kuitenkaan saa lukea koko tarinaa alusta loppuun. Itselle tuli viime viikolla kaksi luovutusikäistä, arkaa kissanpentua, toinen erittäin arka. En halua hätäillä pentujen kanssa, en ole pakottanut syliin tai kontaktiin turhaan mutta haluaisin ehkä nyt kuulla hyviä kokemuksia siitä, ettei peli ole menetetty. Veikkaan ettei pentuja ole juurikaan sosiaalistettu aiemmassa kodissa.
Kissojen ehdoilla mennään mutta malttamattomana ihmisenä kiinnostaisi kuulla kauanko teidän aroilla kissoilla on mennyt että kotiutuvat ja eivät jatkuvasti juokse piiloon ja kyhjötä kaapin alla? Kissat tulevat etenkin illalla myös leikkimään ja kiertelemään, nukkuvat tietenkin vielä paljon, mutta jos yhtään liikkuu, nousee sohvalta (ei edes kissojen luo) tms, pinkovat ennemmin tai myöhemmin pakoon. Syövät ja käyvät vessassa seurassamme, mutta pälyilevät koko ajan ja pakenevat herkästi. Eivät aina, mutta 90%sti ja lähelle eivät päästä ollenkaan. Viikko on lyhyt aika ymmärrän sen, mutta kun ei mitään kontaktia ole vielä otettu, olen alkanut pelkäämään että kissat jäävät kaapinaluskissoiksi tai niistä pitää lopulta luopua kun eivät sopeudu. Edistystä juurikaan ei ole tapahtunut.
Monenlaisia neuvoja olen lukenut, ehkä enemmän kaipaan nyt vertaistukea ja omia kokemuksia, kaikenlaisia. Ehkä liikaa vertaan aiempiin, jo edesmenneisiin kissoihini, jotka suunnilleen jo ensimmäisenä päivänä nukkuivat kainalossa.
Kommentit (28)
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko on yleensälyhyt aika kissalle sopeutua muutokseen. Tai riippuu kissasta.
Oma vanhempi kissa piileksi ekan viikkonsa täysin näkymättömissä eikä syönytkään juuri mitään koko aikana. Toisella viikolla alkoi kierrellä kämpässä minunkin läsnäollessani ja kolmannella viikolla sain ekan kerran koskea. Siitä se sitten lähti, tuli tosi reipas ja ihmisläheinen kissa, jonka kanssa on muutettu monesti ja reissattu mielin määrin, mökkeilty, yövytty hotellit ja teltat ja matkailuautot. Ei mitään ongelmaa koskaan, tunnissa asettunut sijoilleen ns. omassa porukassa.
Nuorempi taas oli jo tullessa kotonaan. Kiipesi sohvan selkänojalle, josta tähysteli tunnin verran asuntoa. Ei siis edes piiloutunut. Tähysteltyään aikansa rupesi vain hengailemaan meidän kanssa kuin olis ikänsä täällä ollut.
Anna niille aikaa.
Edesmennyt kissani tuli alle luovutus ikäisenä huonoista oloista meille, ja oli tosi arka kun emonsa synnytyskanavasta saanut klamydian silmiinsä jotka sitten rähmineet umpeen eikä nähnyt mitään. Vaikka usean päivän hoidon jälkeen simät parani niin tottakai edelleen oli arka, asui sohvan alla pari viikkoa, ei edes syönyt ellei vienyt sinne kuppia. Alkuun välttelin kovia ääniä/telkkari melkein äänettömällä jne, ostin feliway feromoni höyrystimen, ja makoilin lattialla sohvan vieressä usein kissalle jutellen. Kolmannella viikolla sitten yks kaks kissa alkoi kiertelemän ja leikkimään ja kaikkea niinkun mitään ei olis ollutkaan, eikä tullut kaapinaluskissaa. Toivottavasti siellä rohkaistutaan pian, ole kärsivällinen ja onnea matkaan <3
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Olen varma:)
Olen 12-vuotiaana kesyttänyt hyvin aran maatiaiskissanpennun. Aikaa se vei, en tiedä onko aikuisella moiseen mahdollisuutta. Tämä tapahtui siis 30 vuotta sitten:
Kissa tuli meille, maatilalle, paperisäkkiin suljettuna. Naapurikylän kanalaan oli kissaemo tehnyt pennut piiloon, ja ne oli sitten jahdattu sieltä kiinni. Paperisäkki avattiin meidän navetan karjakeittiössä, ja sieltä sähisti esiin pieni, kokonaan punaraidallinen kissanpentu, joka työntyi piiloon mihin ikinä siinä suljetussa tilassa pääsi, olisiko kaappien alle mennyt vai minne. Tilannetta ihmeteltiin hetken aikaa, jätettiin sitten kissa rauhoittumaan omiin oloihinsa.
Seuraavina päivinä menin karjakeittiöön yksin ja olin ihan hiljaa. Kissa ei vastannut mihinkään kissittelyihin tai muihin ihmisäänen kutsuihin. Keksin lapsen äänellä alkaa naukua yhtä kimeästi kuin pienet kissanpennut. Kissa vastasi. Ihanaa, se oli siis tallella! Kissa ei tullut näkyviin. Pentu oli tottunut syömään raakaa kananmunaa, sitä laitettiin sille tarjolle, ja aina yöllä oli ruoat hävinneet.
Tätä naukumalla seurustelua jatkui monta päivää, ja jossain vaiheessa kissa ilmaantui näkösälle. Se alkoi lähestyä minua, ja jossain kohtaa se tuli syliinkin. Tätä seurasi "raateluvaihe", se oli kova kynsimään ja puremaan, ja kerran kun kissa oli sylissäni, joku muu perheenjäsen tuli karjakeittiöön ja kissa "kiipesi" selkääni pitkin kynsillään pakoon, hyppäsi olkapäältä ja rymysi taas piiloonsa.
Kun kissa alkoi paremmin luottaa ja viihtyi sylissä, vein sen sisälle kotitalon erilliseen huoneeseen, jossa oli vessa. Kissa otti vessan kodikseen, eikä suostunut tulemaan sieltä pois. Vietin pitkiä aikoja istumassa vessan lattialla kissa sylissä, ja loppujen lopuksi - en osaa sanoa kauanko meni, sen kesän aikana kuitenkin, kissasta tuli ihana kesylullukka, joka pysyi loppuun asti minulle kaikkein läheisimpänä. Voisin sanoa, että se oli elämäni kissa.
Paljon vain aikaa siis, ja vähäeleistä läsnäoloa. Anna kissan lähestyä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosiaan antanut tilaa kissalle ja aikaakin aion antaa, lähinnä kiinnostaa muiden kokemukset vertaistueksi kun ei ole kristallipalloakaan. :)
Leikitätkö itse kissoja iltaisin, vai leikkivätkö keskenään? Oletko yrittänyt tarjota jotain herkkuja ns. kädestä (istut lattialla ja herkkupolku kädelle)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Olen varma:)
Eli pennut on 12 viikkoisia ? Siinä iässä eivät kyllä ole arkoja, jos ovat emonsa kanssa eläneet vauva aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Olen varma:)
Eli pennut on 12 viikkoisia ? Siinä iässä eivät kyllä ole arkoja, jos ovat emonsa kanssa eläneet vauva aikansa.
Olen mm aloittanut myyjän kanssa keskustelun pennuista huhtikuussa, saanut kuvia sekä maksanut silloin varausmaksun. Voitko ystävällisesti mennä pätemään muualle. Teoriasi ei nyt päde eikä koko spekulaatiolla ole muutenkaan tässä mitään merkitystä, pahoittelut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikitätkö itse kissoja iltaisin, vai leikkivätkö keskenään? Oletko yrittänyt tarjota jotain herkkuja ns. kädestä (istut lattialla ja herkkupolku kädelle)?
Lähinnä keskenään, kun eivät päästä lähelle. Herkkuja ovat ottaneet lapsen kädestä kerran vai kaksi, mutta tässäkin haastaa se, etteivät päästä lähelle enkä viitsi heidän "turvapaikkaan" tunkeutua. Olen vienyt lähelle herkkuja, yrittänyt yhdistää itseni positiiviseen asiaan, mutta lähinnä kuitenkin kokenut järkeväksi vielä odotella kun näyttävät aaveen nähneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Olen varma:)
Eli pennut on 12 viikkoisia ? Siinä iässä eivät kyllä ole arkoja, jos ovat emonsa kanssa eläneet vauva aikansa.
Olen mm aloittanut myyjän kanssa keskustelun pennuista huhtikuussa, saanut kuvia sekä maksanut silloin varausmaksun. Voitko ystävällisesti mennä pätemään muualle. Teoriasi ei nyt päde eikä koko spekulaatiolla ole muutenkaan tässä mitään merkitystä, pahoittelut. :)
Keskustelu ja kuvat ei kerro yhtään mitään. Ja et vastannut minkä ikäisiä pennut on, kissan pentujen luovutus ikä on aina ollut 12 viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Olen varma:)
Eli pennut on 12 viikkoisia ? Siinä iässä eivät kyllä ole arkoja, jos ovat emonsa kanssa eläneet vauva aikansa.
Olen mm aloittanut myyjän kanssa keskustelun pennuista huhtikuussa, saanut kuvia sekä maksanut silloin varausmaksun. Voitko ystävällisesti mennä pätemään muualle. Teoriasi ei nyt päde eikä koko spekulaatiolla ole muutenkaan tässä mitään merkitystä, pahoittelut. :)
Keskustelu ja kuvat ei kerro yhtään mitään. Ja et vastannut minkä ikäisiä pennut on, kissan pentujen luovutus ikä on aina ollut 12 viikkoa.
Siis kuvat nykyisistä pennuistani eivät kerro mitään niiden iästä? Ok. Kaikenmaailman foliohattuja sitä onkin. Pennut tulleet kuvien kera myyntiin huhtikuussa, laitettu sen jälkeen viikottain kuvia, videoita ja käyty katsomassa pentuja mutta silti todelliset kissat, täysin samoilla vaihtelevilla värityksillä sama lukumäärä on pyöräytettykin muuna ajankohtana ja luovutettu ovelasti etuajassa? Olivat 13,5vkoa luovutettaessa. Miksi tätä nyt on niin vaikea ymmärtää? :D Itse enemmänkin koen ettei pentuja ei ole oikealla tavalla sosiaalistettu ihmisen kanssa ja siinä on jokin mennyt pieleen. Voin olla väärässä toki.
Puhuitko pentujen kasvattajan kanssa siitä, miten pentuja on sosiaalistettu, ja millaisia yksilöitä juuri nuo sinun pentusi ovat olleet suhteessa emoonsa, muuhun pentueeseen ja toisiinsa?
Omat siskokseni oli tunnistettu jo aivan pieninä erittäin eriluonteisiksi. Toinen oli "huippupentu", joka olisi kelvannut jatkamaan sukuaan. Toinen taas oli arka, emoon takertuva ja hitaasti vierottunut, ja se ei olisi kasvattajan mukaan pärjännyt ainoana kissana. Niinpä ne luovutettiin vain yhdessä, jolloin rohkeampi toimi apuminänä aremmalle. Ihmissosiaalisuus oli ensipäivästä lähtien tiivistä, luonteidensa mukaista, mutta koko ajan kaikki kimpassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kissanpentu kyyhötti sängyn alla koko päivän, öisin tutkaili. Epäilin, ettei tule koskaan kesyksi, oli emonsa kanssa ollut autotallissa. Niin vain kesyyntyi ja nyt on niin kuningatarta meidän perheessä. Ominut vanhimman lapsen ihmisekseen, jonka sängyssä nukkuu ja saattaa sähistä, jos joku yrittää sänkyä kohden mennä, jos arvon kuningatar on lepäämässä.
Muuten hyväntahtoinen kiltti kissa. Ei koskaan ole ollut kovin leikkisä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosiaan antanut tilaa kissalle ja aikaakin aion antaa, lähinnä kiinnostaa muiden kokemukset vertaistueksi kun ei ole kristallipalloakaan. :)
Kissat ovat yksilöitä. Ei muiden kokemuksista voi ennustaa. Viikko on todella lyhyt aika, olet kyllä tosi kärsimätön.
Olen joskus nähnyt kun ihmiset hyökkäävät aran kissan kimppuun heti kun se tulee esiin. Pitää päästä silittämään ja ottamaan syliin ja koko ajan huudetaan ja mekastetaan. Toivottavasti ette toimi niin.
Tässä pätee mielestäni samat ohjeet kuin ujon lapsen kanssa. Ei pakoteta, eikä lasketa päiviä milloin pistetään lapsi pihalle kun siitä ei ole tarpeeksi viihdykettä.
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Tulee kyllä vahvasti tosiaan mieleen, että olisi emosta liian aikaisessa vaiheessa vieroitettu.
Jos kissa ei viikon sisällä käyttäydy kuin arasti, niin on kyllä suuri mahdollisuus, että sellaiseksi jääkin.
Kyllä omasta kokemuksestani ihan ensimmäinen päivä jo määrittää hyvin paljon kissan käytöstä uudessa kodissa, ja se korostuu hyvin monesti kun pertu on vielä kyseessä.
Olen kuunnellut samassa tilanteessa olevia, ja kosketus tuntuu olevan se tärkein asia.
Koska ovat noin arkoja, eivätkä päästä lähelle, laita ruokaa vaikka pitkävartiseen puulusikkaan tai kauhaan. Syötä siitä vähän kauempaa käsin, ja sitten kun tottuvat, ala silittää sillä lusikalla, niin että tottuvat kosketukseen.
Nuoruuden maatiaiskissa ujosteli ja itkeskeli ensimmäisen päivän. Illalla uteliaisuus voitti ja alkoi leikkimään vieressäni. Itse istuin lattialla. Nykyinen kissa oli tullessaan tosi reipas ja tuli heti sänkyyn viereen. Ja ollut siinä vieressä siitä lähtien. Oli hyvin tottunut ihmisiin. Olin pikkuiselle sänkynä ensimmäiset puoli vuotta. Nukkui monen tunnin päikkärit joko jalkojen päällä tai sylissä muuten. Täyttää elokuussa 3 vuotta. Osallistuu kaikkeen mihin me ihmiset. Maatiaiskissan ja norjalainen metsäkissan sekoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Olen varma:)
Eli pennut on 12 viikkoisia ? Siinä iässä eivät kyllä ole arkoja, jos ovat emonsa kanssa eläneet vauva aikansa.
Luovutusikä nykyään jo 14 viikkoa.
https://www.terveyskirjasto.fi/snk05090
-ohis
Minulla on ollut aina kissa tai kissoja. Nyt on yksi 12 v. joka ei pentuna ollut yhtään arka vaan kiipeili farkkujani pitkin ylös niskaan ja loikoi mielellään sohvalla kanssani yleensä mahani päällä. Sitten joku pöllötoope toi oveni eteen kaksi pientä poikasta, joista toinen on erittäin sosiaalinen - ovat ilmeisesti sisaruksia. Toinen aivan erikoisen nätti ja söpö musta kissa on pelkuri, kesti vuoden ennenkuin antoi koskeakaan. Vaikea oli viedä eläinlääkärille rokotukseen ja leikkaukseen (kaikki ovat tyttökissoja). Nyt melkein parin vuoden jälkeen tää musta antaa jo koskettaa itseään, silittää ja joskus nostan syliin jossa viihtyy vain hetken verran. Omasta mielestäni kissoilla on kaikilla oma luonteensa ja vaatii paljon kärsivällisyyttä joskus jos kissa on pelokas. En tiedä mitä nämä kaksi nyt noin 2 vuotiaat olivat joutuneet kokemaan pentuna. Annan tämän pelkurikissan olla aivan rauhassa ja joskus tulee sitten itse kiehnaamaan jalkojani.