Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia arasta kissanpennusta?
13.07.2023 |
Paljon löytyy vertaistukea arkojen kissanpentujen omistajilta, harvemmin kuitenkaan saa lukea koko tarinaa alusta loppuun. Itselle tuli viime viikolla kaksi luovutusikäistä, arkaa kissanpentua, toinen erittäin arka. En halua hätäillä pentujen kanssa, en ole pakottanut syliin tai kontaktiin turhaan mutta haluaisin ehkä nyt kuulla hyviä kokemuksia siitä, ettei peli ole menetetty. Veikkaan ettei pentuja ole juurikaan sosiaalistettu aiemmassa kodissa.
Kissojen ehdoilla mennään mutta malttamattomana ihmisenä kiinnostaisi kuulla kauanko teidän aroilla kissoilla on mennyt että kotiutuvat ja eivät jatkuvasti juokse piiloon ja kyhjötä kaapin alla? Kissat tulevat etenkin illalla myös leikkimään ja kiertelemään, nukkuvat tietenkin vielä paljon, mutta jos yhtään liikkuu, nousee sohvalta (ei edes kissojen luo) tms, pinkovat ennemmin tai myöhemmin pakoon. Syövät ja käyvät vessassa seurassamme, mutta pälyilevät koko ajan ja pakenevat herkästi. Eivät aina, mutta 90%sti ja lähelle eivät päästä ollenkaan. Viikko on lyhyt aika ymmärrän sen, mutta kun ei mitään kontaktia ole vielä otettu, olen alkanut pelkäämään että kissat jäävät kaapinaluskissoiksi tai niistä pitää lopulta luopua kun eivät sopeudu. Edistystä juurikaan ei ole tapahtunut.
Monenlaisia neuvoja olen lukenut, ehkä enemmän kaipaan nyt vertaistukea ja omia kokemuksia, kaikenlaisia. Ehkä liikaa vertaan aiempiin, jo edesmenneisiin kissoihini, jotka suunnilleen jo ensimmäisenä päivänä nukkuivat kainalossa.
Kommentit (28)
Minulla on täällä useampia entisiä ja nykyisiä arkajalkoja.
Yksi seniorikissoista pelastettiin pentuna kirjaimellisesti eläinrääkkäjien kynsistä. Raukka oli taistellut henkensä puolesta niin paljon, että kaikki maitohampaatkin olivat katkeilleet. Neljä vuotta siinä meni, mutta sen jälkeen kisusta kuoriutui todellinen sylissä kyhjääjä. Kissa on nyt 12-vuotias ja niin hyvin on luottamus ihmisiin palannut, että on aina etujoukoissa tervehtimässä vieraitakin.
Nyt minulla on täällä "kesytyksessä" kolmen aran populaatiokissan sisaruskatras. Ovat olleet minulla kolme vuotta ja tullessaan aivan äärimmäisen arkoja. Nykyään liikkuvat jo asunnossa rohkeasti ja nukkuvat näkösällä. Kaksi kissoista ei vieläkään anna koskea, mutta toinen on alkanut viihtymään lähellä. Kolmas on jo ihan täysiverinen lemmikki.
Näiden arkajalkojen totuttaminen on kestävyyslaji, joka kyllä palkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menevät sängyn tai sohvan alle mene siihen eteen makaamaan aina välillä ja lepertele ja lässytä kuinka hienoja ovat ym. Eivät tietenkään ymmärrä, mutta äänensävyn kyllä ymmärtävät. Kotiutuminen uuteen paikkaankin kestää toisilla pidempään kuin toisilla. Yöllä todennäköisesti kuitenkin tutkivat kotia ne rauhassa. Voit tarjota piiloon myös joitain herkkuja jos eivät siitä kauheasti stressaannu. Todennäköisesti rohkaistuvat siitä ajan kanssa. Meillä aikoinaan arka aikuinen kodin vaihtaja löhöilee vieressäni ja kehrää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Olen varma:)
Eli pennut on 12 viikkoisia ? Siinä iässä eivät kyllä ole arkoja, jos ovat emonsa kanssa eläneet vauva aikansa.
Luovutusikä nykyään jo 14 viikkoa.
https://www.terveyskirjasto.fi/snk05090
-ohis
En ymmärrä miks luovutusikä kasvaa vuosi vuodelta? Kohta saa varmaan ottaa pelkästään aikuisen kissan. Omani ovat olleet 8 ja 10 viikkoa vanhat tullessaan. Nyt jälkikäteen ajatellen 8 viikkoinen oli liian pieni, mutta 10 viikkoinen jo täysin valmis paketti!
Oon kesyttänyt kymmeniä reilusti yli luovutusikäistä täysin villiä kissaa ensikotina. Jopa aikuiset kesyyntyy jos jaksaa olla kärsivällinen. Kaikki pennut on kesyyntyneet muutamassa viikossa, vaikka ovat olleet täysvillejä tullessaan. Haastavin oli noin vuoden ikäinen tyttökissa, jolla meni 3kk että sain ensimmäisen kerran koskea (nurkan takaa). Mutta se jäi mulle ja vaikka oli eläinlääkärin mielestä liian vanha kesyyntymään, on nyt 7v päästä ihastuttavin lemmikki ikinä. Ekat kuukaudet se kyllä lymyili.
Helpointa kesyttäminen olisi jos olisi mallina kesyjä aikuisia kissoja. Mutta narua vetämällä voi esimerkiksi koittaa leikittää, jossain vaiheessa kyllä innostuvat. Ja viettää aikaa niiden kanssa. Erityisesti huolehdit etteivät pääse karkaamaan ulos. Hyviä lemmikkejä niistä vielä saa, pitää olla vain kärsivällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Oletko ap aivan varma, että ne pennut ovat oikeasti luovutusikäisiä? Jos pentu erotetaan emosta liian aikaisin, niin se aiheuttaa arkuutta.
Mun serkku otti kaksi kissanpentua joltain vanhalta ukolta vaikka ne pennut oli tyyliin vasta 4-5 vko vanhoja, kun se ukko sanoi, että hän vaan haluaa päästä niistä pennuista eroon mahdollisimman aikaisin. Mä en ikinä suostuisi tuohon, vaan vaatisin, että kyllä pitää olla vähintään 14vko vanhoja.
Olen varma:)
Eli pennut on 12 viikkoisia ? Siinä iässä eivät kyllä ole arkoja, jos ovat emonsa kanssa eläneet vauva aikansa.
Tietysti pennut on alkuun arkoja, koska ne on erotettu emostaan täysin uuteen ympäristöön. Niiden pitää oppia olevansa turvassa ja siihen kuluu aikaa. Kun luottamus "uuteen" ihmiseen syntyy, arkuus katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niiden kanssa pitää olla ja käännellä ja pallutella. Onkohan kissat ollut liian vähän ihmisten kanssa. Meillä syntynyt rotukissan pentuja ja aina olin läsnä. Katsoin että pallukoin kaikkia että kaikki on sosiaalisia.
Niitä oli nimittäin 8 sisarusta ja emo sekä yksi vanhempi kissa. Työsarkaa kyllä riitti.
Pelkkä jonkun kodissa kasvanut ei riitä jos ovat paljon vaan emon kanssa.
Onko sinulla, ap, siis varsinaista tietoa pentujen oloista ennen niiden sinulle tuloa? Kirjoitit veikkaavasi, että sosiaalistaminen ei ehkä ole ollut riittävää. Olettaisi, että vastuullinen kasvattaja haluaisi keskustella kanssasi - hiukan oudoksuttaa, että näitä keskusteluja ei ole jo pentujen ottamisesta ja myymisestä sovittaessa käyty.
Mitä pahaa siinä on jos on malttamaton ja kärsimätön jos kissa ei siitä kärsi vaan päinvastoin panostan siihen että sillä olisi mahdollisimman mukavaa olla? Täytyy sanoa että itse en ainakaan osaa olla täysin välinpitämätön kun kotona on kaksi suloista kissanpentua, väkisin ajatukset pyörii uusissa tulokkaissa ja tulevaisuudessa niiden kanssa ja haluaisin mahdollisimman pian päästä niiden kanssa sujuvaan yhteiseloon:) Kumma että sitä nyt pidetään niin outona asiana, etenkin kun itse myönsin että viikko on lyhyt aika. Näin pelokas käytös kissoilta kuitenkin ymmärtääkseni harvinaisempaa, joten saa sitä varmasti asioita pohtia ja pyytää vertaistukea? Eikö se ole iso osa keskustelufoorumeita?
En odota kissan tästä yhdessä yössä muuttuvan enkä ymmärrä mistä sen kuvan sait.