Kylläpä on surkeita lapsikohtaloita tuossa 4D:ssä :´(

laajat palovammat aiheuttavat massiivisen nestehukan, tulehduksen ja kuumeen. Munuaiset lakkaavat toimimasta, tulehdusarvot nousevat ja lopulta sepsis aiheuttaa hengitysvaikeuksia ja kuoleman.



Kamala kohtalo Liamilla:(

vissiin sitten tiedä.

tietäähän tuon, mutta hullun toimia tuskin voi järjellä selitellä.

Joku sanoi näin: " Järkevä ihminen jättää lapselle alkuperäisen nimen

mutta kun on itsekäs niin täytyyhän se nimikin muuttaa."



Entäpä silloin, jos lapsi ei edes tunnista nimeään adoptiovanhempien sanomina, tai jopa ollenkaan, kun ei häntä ole sillä nimellä kutsuttu? Entä jos nimi on uuden kotimaan kielestä niin poikkeava, että kukaan ei osaa sitä lausua oikein, lapsi itse mukaanlukien muutaman kk päästä?



Kyllä oli järkyttäviä ne Liam- ja Romania-osiot, en pystynyt kunnolla katsomaankaan. Mutta myönnän, että kyynelet toi ainoastaan pikku Kiina-tyttö - saimme ensimmäisen nuppusemme samassa kaupungissa ja ne alkutunnelmat olivat niin kovin tutunoloisia :´)



t. Kiina-tytön äiti, toiseen hakumatkaan valmistautumassa

" Olin niin loukkaantunut"

:´( Lapsiressu.

Ja eikö niille oltu yhtään tehty selväksi, millaisia ongelmia saattaa tulla? Tuntui, että olivat odottaneet, että lapset ovat heti kiitollisia kullannuppuja, ja suuttuivat lapsille, kun asiat eivät menneetkään niin ruusuisesti.

Pieniä vauvoja kapaloissaan pitkät rivit. Liukuhihnasyöttöjä, eikä syliä lainkaan . Voi pikkuisia, kukaan ei anna rakkautta :(

Eipä sitten toivottavasti tule tuollaisia " se on sairaanhoitaja (/MikäVaanArvostettuAlaltaan), se nyt varmasti pärjää tosi hyvin!" -tapauksia... :' (



Tuli surullinen mieli. Toisaalta taas olen hyvilläni, että joskus näytetään rehellisiäkin dokumentteja, joissa kaikki ei mene täydellisen hyvin. Elämä ei ole elokuvaa, jossa on aina onnellinen loppu. Harmi kyllä.



(Ja tuli tuosta mieleen, kun kerran oli dokumentti lapsettomuushoidoista, jossa monikko-odottajien vauvat kuolivat kohtuun tai syntyivät vammaisina keskosina tms. Se oli myös aivan karmea, mutta valaisi sitä tosiasiaa, ettei jokainen keinotekoisesti aikaansaatu raskaus pääty onnellisesti. Siitä myös huomasi sen, miten viisasta on toisaalta, ettei laiteta hyvin montaa alkiota kerrallaan kasvamaan - oli todella surullista katsoa kun neloset (vai viitoset?) kuolivat yksi toisensa perään... joku eli päivän, toinen viikon, seuraava kaksi jne. Ja viimeiset elivät sokeina ja kehitysvammaisina. :( Ei ole elämä aina helppoa.)

aika sairasta valtiolta!!! =(