Lue keskustelun säännöt.
Liikkumisen aloittaminen vaikean masennuksen aikana
12.07.2023 |
Miten onnistuu? Olen aina ollut laiska liikkumaan, mutta masennuksen myötä se vähäinenkin liikunta on loppunut. Suunnitelmissa kyllä on, että aloitan kotijumpan ja kävelyn, mutta aina jää suunnitelmiksi. Ylipainoa on ja kunto todella huono. Mieluummin valitsen oluttölkin kuin lenkille lähdön. Eli osittaista alkoholismiakin on. Ulkona en ole edes istunut koko kesänä, ahdistaa mennä ovesta ulos. Masennuslääkitys ja unilääkitys on käytössä. Onko palstalla muita kaltaisiani vätyksiä? Mistä voimaa lähteä liikkumaan?
Kommentit (23)
Mulle aloitus oli tosi pieniä juttuja. Kauppaan ym. paikkoihin menin pitempää reittiä, periaatteena vähänkin on parempi kun ei mitään. Siitä tuli vähän parempi olo ja löysi pikkuhiljaa motivaatiota enempään. Fillarointi illalla kun on rauhallista on jopa mukavaa, eikä pakkopullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaminen on aina vaikeinta, älä mieti sitä, älä välitä mitä päässä liikkuu, aloitat vaan.
Se muuttuu helpommaks ajan kanssa se itsensä sivuuttaminen, ei sillä sun pääkopalla mitään järkevää sanottavaa ole kumminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Pienestä liikenteesee, sen mä sanon aina kaikille ketkä haluaa ottaa neuvoja vastaan.
Mä aloitin sen aikanaan näin (olin heikossa kunnossa) :
Kirjoitin kirjaimellisesti lapulle liikkeitä mitä meinasin tehdä, toistomäärät ja kaikki ja suoritin ne jokapäivä. Se lapulle kirjottaminen oli todella tärkeetä että siinä hommassa oli joku pointti eikä se ollut vaan sellasta räpeltämistä. Eli siis ihan perus kyykyt punnerrukset vatsat jne, (juoksin myös)...
Liikkeet haltuun hitaasti mutta varmasti, esim punnerrukset mä tein eka niin että tein naisten punnerruksia koska en saanut miesten tehtyä (Olen mies), siitä kehityin ja nyt saan tehtyä 100 putkeen miesten.
Juoksussa oli sama, alotin pienestä ja kokoajan lisäsin.
Päätät että sä teet ja jätä se viina, se alkoholi on pahin mikä aiheuttaa haluttomuuden ihan kaikkeen
Tässä on niin hyvä kommentti, ettei ole mitään lisäämistä. Seuraa tuota ohjetta ihan tosissasi. Taidan minäkin...
Itse olen aloittanut ihan pienestä enkä ole kyllä pitkälle päässyt vieläkään. Lisään askelia aina kymmenellä ja kun en kotoa ole jaksanut pois lähteä, olen kävellyt keittiön ja olohuoneen väliä. (anteeksi naapurit)
Riittääkö aluksi vaan kymmenen minuutin jumppa ja puolen tunnin kävely?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riittääkö aluksi vaan kymmenen minuutin jumppa ja puolen tunnin kävely?
Vain sinä ja oma olosi on mittari. Ei ole tarkoitus hakea muiden hyväksyntää ja papukaijamerkkejä.
Mikä lääkitys? Keskustele lääkärin kanssa Voxrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Youtubessa on ilmaisia jumppia. Minulle se on helpoin tapa, niin ei tarvitse miettiä tai laskea toistoja, sen kuin laittaa pyörimään ja apinoi perässä.
Toinen joskus toimiva on tanssi, eli jotain sellaista musiikkia että on ihan pakko tanssia, vaikka ihan ei aina ei mielentila ole siinä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääkitys? Keskustele lääkärin kanssa Voxrasta.
Alapeukuttajalle tiedoksi, että tuo on masennuslääke, joka saa ihmisen liikkeelle, jos masennus on sellainen, että toimintakyky on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on auttanut älykello tähän. Sen avulla olen huomannut, miten pienestäkin jo kertyy askeleita ja liikuntapisteitä, esimerkiksi vaikka imuroimisesta tai vartin jumpasta. Se auttaa mua, kun näen kellosta päivä- ja viikkotasolla, että olenhan mä liikkunut, vaikka omat ajatukset yrittää kertoa mun olevan pelkkä laiska pska. Pikkuhiljaa sitä alkaa sitten itsekin uskoa, että pystyy olemaan aktiivinen, ja sen myötä aloituskynnys taas laskee. Vaikeaa on edelleen pitää yllä säännöllistä liikuntaa huonoina päivinä, mutta helpompaa kuitenkin kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääkitys? Keskustele lääkärin kanssa Voxrasta.
Alapeukuttajalle tiedoksi, että tuo on masennuslääke, joka saa ihmisen liikkeelle, jos masennus on sellainen, että toimintakyky on mennyt.
Kaikille se ei toimi niin. Minut Voxra teki todella ahdistuneeksi ja nosti verenpaineet korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni auttoi jos sain seuraa esim. kävelylle. Olisiko joku jota voisit pyytää kanssasi ulkoilemaan?
Minulla oli kaikkia tuollaisia kikkakolmosia itseni reipastamiseksi, mutta keho oli kuin lyijyä ja yleensä jäi aikomiseksi. Sinä päivänä, kun aloitin Voxran, lähdin liikkeelle, ihan yrittämättä. Toivittavasti vaikutus kantaa.
Keho ei jaksanut liikkua, kun adrenaliinit oli loppunkäytetty. Lääke antoi helpotuksen. Tällä palstalla on muutamia lääkettä kehuvia ketjuja, voi käydä lukemassa.
Ainoastaan harmittaa se, että luulin lääketarjonnan olevan tyyliin rauhoittava, ssri, srni ja triptyl taui ketipinor niin en tajunnut hakea lääkettä jo vuosia aiemmin ja kärsimys pitkittyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sitten heti alussa suhtautua niin, että liikunta ei auta masennukseen yhtään. Muuten putoat korkealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääkitys? Keskustele lääkärin kanssa Voxrasta.
Alapeukuttajalle tiedoksi, että tuo on masennuslääke, joka saa ihmisen liikkeelle, jos masennus on sellainen, että toimintakyky on mennyt.
Kaikille se ei toimi niin. Minut Voxra teki todella ahdistuneeksi ja nosti verenpaineet korkealle.
Joo, ei varmasti sovi kaikille, kuten ei ssri:tkään. Minulla nousi verenpaine hetkeksi, mutta tasaantui.
Jaksat kuitenkin kävellä kauppaan sen oluttölkin takia?
Et sä rapakunnossa ole, etkä hirveän masentunutkaan vaan juoppo.
Kukaan ei sua estä jos jatkat juomista. Se on sun oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni auttoi jos sain seuraa esim. kävelylle. Olisiko joku jota voisit pyytää kanssasi ulkoilemaan?
En ole ap, mutta kaikki läheiseni asuvat 45min bussimatkan päässä eikä kukaan vaivautuisi ainakaan tänne tulemaan.
Täytyy vain aloittaa eikä pohtia aloittamista. Voi aloittaa pienestäkin, vaikka 5000 askelta tavoitteeksi päivässä ja satunnaisesti jotain liikkeitä kotona. Alkoholi ei yhtälöön kyllä sovi mitenkään varsinkin kun lääkkeitäkin käytössä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni auttoi jos sain seuraa esim. kävelylle. Olisiko joku jota voisit pyytää kanssasi ulkoilemaan?
En ole ap, mutta kaikki läheiseni asuvat 45min bussimatkan päässä eikä kukaan vaivautuisi ainakaan tänne tulemaan.
Oletko varma? Olen pahoillani jos tilanne on oikeasti se ettei kukaan edes pyydettäessä vaivaudu. Jos oma läheinen/ystävä kysyisi voidaanko joku päivä mennä yhdessä kävelyllä kun yksin lähteminen tuntuu niin vaikealta niin totta kai yrittäisin järjestää asian. Kyseenalaistaisin koko suhteen jos ei tollaisessa asiassa ole valmis auttamaan sairastunutta läheistä.
Pienestä liikenteesee, sen mä sanon aina kaikille ketkä haluaa ottaa neuvoja vastaan.
Mä aloitin sen aikanaan näin (olin heikossa kunnossa) :
Kirjoitin kirjaimellisesti lapulle liikkeitä mitä meinasin tehdä, toistomäärät ja kaikki ja suoritin ne jokapäivä. Se lapulle kirjottaminen oli todella tärkeetä että siinä hommassa oli joku pointti eikä se ollut vaan sellasta räpeltämistä. Eli siis ihan perus kyykyt punnerrukset vatsat jne, (juoksin myös)...
Liikkeet haltuun hitaasti mutta varmasti, esim punnerrukset mä tein eka niin että tein naisten punnerruksia koska en saanut miesten tehtyä (Olen mies), siitä kehityin ja nyt saan tehtyä 100 putkeen miesten.
Juoksussa oli sama, alotin pienestä ja kokoajan lisäsin.
Päätät että sä teet ja jätä se viina, se alkoholi on pahin mikä aiheuttaa haluttomuuden ihan kaikkeen