Miehen mykkäkouluilu ja suuttuminen

Vierailija kirjoitti:

Olet myrkyllisessä suhteessa, jossa on runsaasti henkistä väkivaltaa. Ei ole ihme, että voit huonosti. Tämänkaltaisessa suhteessa alkaa helposti koko elämä pyörimään toisen ihmisen mielialojen ympärillä. Kannattaisi alkaa pienillä askelille miettimään asioita, jotka lisäävät sinun hyvinvointiasi. Älä mieti mies ajattelee, vaan käy ulkona, tapaa ystäviä, käy juttelemassa terapeutille, aloita uusi harrastus, mieti mitkö arvot ja asiat ovat sinulle elämässä tärkeitä ja tavoittele niitä. Olet todennäköisesti sairastunut läheisriippuvuuteen suhteen aikana. Kannattaa tutustua aiheeseen ja myös henkisen väkivallan dynamiikkaan. Why does he do that on suosittu kirja aiheesta. Suosittelen sinulle myös Eevi Minkkisen kirjoja. https://hidastaelamaa.fi/puoti/ymmarra-itseasi-ymmarra-suhteitasi/ 

Jos miestä kiinnostaa kehittää parisuhdettanne, kannattaa miettiä pariterapiaa. Jos miestä ei kiinnosta, olennaista on, miten sinä voit kehittää omaa ja lapsesi hyvinvointia. 

Mä olen yrittänyt käydä ulkona tapaamassa ystäviä, mutta en uskalla heitä tavata usein, koska pelkään, että mies suuttuu siitä, kun yhdessä vaiheessa tapasin heitä useammin niin yhtäkkiä, kun tulin kotiin niin mies lähti ulos ja ainoa sana mitä sanoi niin oli vain, että haluaa myös omaa aikaa ja sen jälkeen laittoi puhelimen kiinni ja en saanut häneen mitään yhteyttä ja itkin kotonani ja manasin itseäni, että miksi lähdin ulos syömään ystäväni kanssa, että olisi pitänyt vain kotiin jäädä :( ja kysyin vielä mieheltäni oliko ok mennä ystäväni kanssa syömään ja silloin se sopi hänelle, mutta helsingin ruuhkan takia en päässyt niin nopeasti kotiin niin ilmeisesti suuttui sitten sen takia.

Käyn myös salillakin, mutta en sielläkään usein uskall käydä, kun pelkään, että suuttuu siitä, kun käyn siellä, kun joutuu taas lapsen vahdiksi ja ei ole sitten sitä omaa aikaa hänellä

Olen miettinyt eroa, mutta en tiedä miten erota, koska pelkään, että emme saa puhuttua lapsen asioita läpi ja en noin vain voi erota, koska käyn lisäksi vuorotöissä ja lapsi päivähoidossa niin miten voin sopia miehen kanssa lapsen hausta, kun olen itse iltavuorossa, jos mies onkin niin vihainen erosta ettei hänen kanssaan saa puhuttua mistään, kun ei vastaa mitään?

En omin päinkään voi vaihtaa hoitopaikkaa, jossa mahdollisuus lapsella olla iltaa asti ilman miehen suostumusta :/ olen yrittänyt varovasti hänelle ehdottaa päiväkodin vaihtoa vuorotyöni vuoksi, mutta mies ei ole ollut halukas tähän. (Hän tekee välillä myös pitkiä päiviä, joten olisi ollut ideaali myös senkin vuoksi)

Olen ehdottanut eroa, mutta ei siihenkään vastaa ikinä mitään, vaikka ystävällisesti olen yrittänyt puhua hänelle, että voidaanko erota sovussa ilman riitelyä.

Exä kirjaimellisesti pakeni paikalta jos ikinä tuli mitään pienintäkään erimielisyyttä mistään. Asiat jäi selvittämättä koska hän ei kyennyt keskustelemaan. Ei sitä lopulta enää jaksanut, kun tilanne ei muuttunut vaikka kaikkea mahdollista yritin; annoin tilaa, aikaa, lähestyin asioita rakentavasti enkä riidanhaluisena (Inhoan riitelyä), mutta mikään ei muuttunut. Ei nähnyt toiminnassaan mitään ongelmaa.

Ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet myrkyllisessä suhteessa, jossa on runsaasti henkistä väkivaltaa. Ei ole ihme, että voit huonosti. Tämänkaltaisessa suhteessa alkaa helposti koko elämä pyörimään toisen ihmisen mielialojen ympärillä. Kannattaisi alkaa pienillä askelille miettimään asioita, jotka lisäävät sinun hyvinvointiasi. Älä mieti mies ajattelee, vaan käy ulkona, tapaa ystäviä, käy juttelemassa terapeutille, aloita uusi harrastus, mieti mitkö arvot ja asiat ovat sinulle elämässä tärkeitä ja tavoittele niitä. Olet todennäköisesti sairastunut läheisriippuvuuteen suhteen aikana. Kannattaa tutustua aiheeseen ja myös henkisen väkivallan dynamiikkaan. Why does he do that on suosittu kirja aiheesta. Suosittelen sinulle myös Eevi Minkkisen kirjoja. https://hidastaelamaa.fi/puoti/ymmarra-itseasi-ymmarra-suhteitasi/ 

Jos miestä kiinnostaa kehittää parisuhdettanne, kannattaa miettiä pariterapiaa. Jos miestä ei kiinnosta, olennaista on, miten sinä voit kehittää omaa ja lapsesi hyvinvointia. 

Mä olen yrittänyt käydä ulkona tapaamassa ystäviä, mutta en uskalla heitä tavata usein, koska pelkään, että mies suuttuu siitä, kun yhdessä vaiheessa tapasin heitä useammin niin yhtäkkiä, kun tulin kotiin niin mies lähti ulos ja ainoa sana mitä sanoi niin oli vain, että haluaa myös omaa aikaa ja sen jälkeen laittoi puhelimen kiinni ja en saanut häneen mitään yhteyttä ja itkin kotonani ja manasin itseäni, että miksi lähdin ulos syömään ystäväni kanssa, että olisi pitänyt vain kotiin jäädä :( ja kysyin vielä mieheltäni oliko ok mennä ystäväni kanssa syömään ja silloin se sopi hänelle, mutta helsingin ruuhkan takia en päässyt niin nopeasti kotiin niin ilmeisesti suuttui sitten sen takia.

Käyn myös salillakin, mutta en sielläkään usein uskall käydä, kun pelkään, että suuttuu siitä, kun käyn siellä, kun joutuu taas lapsen vahdiksi ja ei ole sitten sitä omaa aikaa hänellä

Olen miettinyt eroa, mutta en tiedä miten erota, koska pelkään, että emme saa puhuttua lapsen asioita läpi ja en noin vain voi erota, koska käyn lisäksi vuorotöissä ja lapsi päivähoidossa niin miten voin sopia miehen kanssa lapsen hausta, kun olen itse iltavuorossa, jos mies onkin niin vihainen erosta ettei hänen kanssaan saa puhuttua mistään, kun ei vastaa mitään?

En omin päinkään voi vaihtaa hoitopaikkaa, jossa mahdollisuus lapsella olla iltaa asti ilman miehen suostumusta :/ olen yrittänyt varovasti hänelle ehdottaa päiväkodin vaihtoa vuorotyöni vuoksi, mutta mies ei ole ollut halukas tähän. (Hän tekee välillä myös pitkiä päiviä, joten olisi ollut ideaali myös senkin vuoksi)

Olen ehdottanut eroa, mutta ei siihenkään vastaa ikinä mitään, vaikka ystävällisesti olen yrittänyt puhua hänelle, että voidaanko erota sovussa ilman riitelyä.

Luepa viestisi ajatuksella. Ei ole tervettä, että joudut pelkäämään salilla käymistä tai sitä, että kotiintulo viivästyy hieman suunnitellusta. Lisäksi olet ehdottanut ja selvästi miettinyt eroa. Ja mies ei edes reagoi ehdotukseesi erosta? Mitä se kertoo hänestä ja halustaan olla kanssasi suhteessa?

Olin itse vastaavassa tilanteessa ja mietin eroa pitkään mutten uskaltanut, sillä pelkäsin jääväni ikuisiksi ajoiksi yksin tai etten ansaitse parempaa. Erosin ja sain parempaa ja niin saat sinäkin.

Lapsen asioissa saat apua sosiaalitoimen lastenvalvojalta.

Miksi sinä teet tuota? Oletko koskaan itse ihmetellyt, miksi sinä et ole yhtä arvokas ihminen kuin miehesi etkä olisi ansainnut asiallista kohtelua?

Miksi sinä nielet sen huonon kohtelun?

Jospa ihan aikuistuisit ja alkaisit elää itsenäisen aikuisen elämää. Olen tavannut suljetulla psykiatrisella osastolla ihmisen, jota oli kohdeltu yhtä huonosti kuin sinua ja oli viimein päätynyt lääkäriin, ja sille osastolla. Jos oikein muistan, hän menetti myöhemmin henkensä tai katosi , sen saman miehen vuoksi.

Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.

T31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet myrkyllisessä suhteessa, jossa on runsaasti henkistä väkivaltaa. Ei ole ihme, että voit huonosti. Tämänkaltaisessa suhteessa alkaa helposti koko elämä pyörimään toisen ihmisen mielialojen ympärillä. Kannattaisi alkaa pienillä askelille miettimään asioita, jotka lisäävät sinun hyvinvointiasi. Älä mieti mies ajattelee, vaan käy ulkona, tapaa ystäviä, käy juttelemassa terapeutille, aloita uusi harrastus, mieti mitkö arvot ja asiat ovat sinulle elämässä tärkeitä ja tavoittele niitä. Olet todennäköisesti sairastunut läheisriippuvuuteen suhteen aikana. Kannattaa tutustua aiheeseen ja myös henkisen väkivallan dynamiikkaan. Why does he do that on suosittu kirja aiheesta. Suosittelen sinulle myös Eevi Minkkisen kirjoja. https://hidastaelamaa.fi/puoti/ymmarra-itseasi-ymmarra-suhteitasi/ 

Jos miestä kiinnostaa kehittää parisuhdettanne, kannattaa miettiä pariterapiaa. Jos miestä ei kiinnosta, olennaista on, miten sinä voit kehittää omaa ja lapsesi hyvinvointia. 

Mä olen yrittänyt käydä ulkona tapaamassa ystäviä, mutta en uskalla heitä tavata usein, koska pelkään, että mies suuttuu siitä, kun yhdessä vaiheessa tapasin heitä useammin niin yhtäkkiä, kun tulin kotiin niin mies lähti ulos ja ainoa sana mitä sanoi niin oli vain, että haluaa myös omaa aikaa ja sen jälkeen laittoi puhelimen kiinni ja en saanut häneen mitään yhteyttä ja itkin kotonani ja manasin itseäni, että miksi lähdin ulos syömään ystäväni kanssa, että olisi pitänyt vain kotiin jäädä :( ja kysyin vielä mieheltäni oliko ok mennä ystäväni kanssa syömään ja silloin se sopi hänelle, mutta helsingin ruuhkan takia en päässyt niin nopeasti kotiin niin ilmeisesti suuttui sitten sen takia.

Käyn myös salillakin, mutta en sielläkään usein uskall käydä, kun pelkään, että suuttuu siitä, kun käyn siellä, kun joutuu taas lapsen vahdiksi ja ei ole sitten sitä omaa aikaa hänellä

Olen miettinyt eroa, mutta en tiedä miten erota, koska pelkään, että emme saa puhuttua lapsen asioita läpi ja en noin vain voi erota, koska käyn lisäksi vuorotöissä ja lapsi päivähoidossa niin miten voin sopia miehen kanssa lapsen hausta, kun olen itse iltavuorossa, jos mies onkin niin vihainen erosta ettei hänen kanssaan saa puhuttua mistään, kun ei vastaa mitään?

En omin päinkään voi vaihtaa hoitopaikkaa, jossa mahdollisuus lapsella olla iltaa asti ilman miehen suostumusta :/ olen yrittänyt varovasti hänelle ehdottaa päiväkodin vaihtoa vuorotyöni vuoksi, mutta mies ei ole ollut halukas tähän. (Hän tekee välillä myös pitkiä päiviä, joten olisi ollut ideaali myös senkin vuoksi)

Olen ehdottanut eroa, mutta ei siihenkään vastaa ikinä mitään, vaikka ystävällisesti olen yrittänyt puhua hänelle, että voidaanko erota sovussa ilman riitelyä.

Et tiedä miten erota? Tässä tulee muutama hyvä neuvo:

0. Ota yhteyttä sosiaalitoimistoon ja kerro tilanteesta nimenomaan lapsen kannalta, eli lapsen hoitopaikka pitää saada järjestymään pikaisesti.

1. Pakkaa etukäteen tärkeimmät tavarasi ja laita ne niin, että saan kätevästi nopeasti mukaan.

2. Ala järjestellä omaa elämääsi hankkimalla asunto ja työpaikka jostakin muualta.

3. Hanki lapselle päivähoitopaikka sieltä, mistä saat töitäkin. Vuorohoitoa, jos teet vuorotyötä.

Ilman miehen suostumusta sinä voit vaihtaa hoitopaikan kun eroatte. Pidä huoli, että saat yksinhuoltajuuden sillä perusteella, että mies tarvitsee niin paljon omaa aikaa eikä voi huolehtia lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet myrkyllisessä suhteessa, jossa on runsaasti henkistä väkivaltaa. Ei ole ihme, että voit huonosti. Tämänkaltaisessa suhteessa alkaa helposti koko elämä pyörimään toisen ihmisen mielialojen ympärillä. Kannattaisi alkaa pienillä askelille miettimään asioita, jotka lisäävät sinun hyvinvointiasi. Älä mieti mies ajattelee, vaan käy ulkona, tapaa ystäviä, käy juttelemassa terapeutille, aloita uusi harrastus, mieti mitkö arvot ja asiat ovat sinulle elämässä tärkeitä ja tavoittele niitä. Olet todennäköisesti sairastunut läheisriippuvuuteen suhteen aikana. Kannattaa tutustua aiheeseen ja myös henkisen väkivallan dynamiikkaan. Why does he do that on suosittu kirja aiheesta. Suosittelen sinulle myös Eevi Minkkisen kirjoja. https://hidastaelamaa.fi/puoti/ymmarra-itseasi-ymmarra-suhteitasi/ 

Jos miestä kiinnostaa kehittää parisuhdettanne, kannattaa miettiä pariterapiaa. Jos miestä ei kiinnosta, olennaista on, miten sinä voit kehittää omaa ja lapsesi hyvinvointia. 

Mä olen yrittänyt käydä ulkona tapaamassa ystäviä, mutta en uskalla heitä tavata usein, koska pelkään, että mies suuttuu siitä, kun yhdessä vaiheessa tapasin heitä useammin niin yhtäkkiä, kun tulin kotiin niin mies lähti ulos ja ainoa sana mitä sanoi niin oli vain, että haluaa myös omaa aikaa ja sen jälkeen laittoi puhelimen kiinni ja en saanut häneen mitään yhteyttä ja itkin kotonani ja manasin itseäni, että miksi lähdin ulos syömään ystäväni kanssa, että olisi pitänyt vain kotiin jäädä :( ja kysyin vielä mieheltäni oliko ok mennä ystäväni kanssa syömään ja silloin se sopi hänelle, mutta helsingin ruuhkan takia en päässyt niin nopeasti kotiin niin ilmeisesti suuttui sitten sen takia.

Käyn myös salillakin, mutta en sielläkään usein uskall käydä, kun pelkään, että suuttuu siitä, kun käyn siellä, kun joutuu taas lapsen vahdiksi ja ei ole sitten sitä omaa aikaa hänellä

Olen miettinyt eroa, mutta en tiedä miten erota, koska pelkään, että emme saa puhuttua lapsen asioita läpi ja en noin vain voi erota, koska käyn lisäksi vuorotöissä ja lapsi päivähoidossa niin miten voin sopia miehen kanssa lapsen hausta, kun olen itse iltavuorossa, jos mies onkin niin vihainen erosta ettei hänen kanssaan saa puhuttua mistään, kun ei vastaa mitään?

En omin päinkään voi vaihtaa hoitopaikkaa, jossa mahdollisuus lapsella olla iltaa asti ilman miehen suostumusta :/ olen yrittänyt varovasti hänelle ehdottaa päiväkodin vaihtoa vuorotyöni vuoksi, mutta mies ei ole ollut halukas tähän. (Hän tekee välillä myös pitkiä päiviä, joten olisi ollut ideaali myös senkin vuoksi)

Olen ehdottanut eroa, mutta ei siihenkään vastaa ikinä mitään, vaikka ystävällisesti olen yrittänyt puhua hänelle, että voidaanko erota sovussa ilman riitelyä.

Luepa viestisi ajatuksella. Ei ole tervettä, että joudut pelkäämään salilla käymistä tai sitä, että kotiintulo viivästyy hieman suunnitellusta. Lisäksi olet ehdottanut ja selvästi miettinyt eroa. Ja mies ei edes reagoi ehdotukseesi erosta? Mitä se kertoo hänestä ja halustaan olla kanssasi suhteessa?

Olin itse vastaavassa tilanteessa ja mietin eroa pitkään mutten uskaltanut, sillä pelkäsin jääväni ikuisiksi ajoiksi yksin tai etten ansaitse parempaa. Erosin ja sain parempaa ja niin saat sinäkin.

Yksinolo on verrattomasti parempaa ja mukavampaa kuin tuollaisessa parisuhteessa eläminen. Mitä pelkäämistä siinä on? Silloin on myös tilaisuus ottaa parempi kumppani heti, kun sellainen sattuu kohdalle.

Nosta erokortti pöydälle, mutta anna aikaa käsitellä. Eli jos hän suostuu esim. pariterapiaan/ yksilöterapiaan, niin muutos ei tule hetkessä. Jokin ongelmahan sillä on selkeästi. Jos ei sanomaan pysty, niin voiko sitten vaikka kirjoittaa asian? Joillekkin on todella vaikea puhua asioista, mutta osa pystyy silti kirjoittamaan asiat. Voitte harjoitella noiden läpikäyntiä kirjoittelemalla, josta myöhemmin on helpompi siirtyä ihan suoraan puhumiseen.

Henkistä väkivaltaa, olen kokenut samaa. Eroa.

Olen ollut samassa tilanteessa. Mieheni on manipuloiva mykkäkoululainen ja minä kiltti myötäilijä.

Tällaisessa suhteessa on kaksi vaihtoehtoa selviytyä selväjärkisenä minuuttaan menettämättä. Ensimmäinen, nopein ja paras vaihtoehto on lähteä lätkimään.

Toinen vaihtoehto on oppia olemaan suhteessa itsenäinen, poimia vain rusinat pullasta ja jättää puolison mökötykset ja manipulointiyritykset täysin huomiotta. Minä valitsin tämän toisen tien. Se vaati useamman vuoden kärsimyksen tien kunnes tajusin että en ole vastuussa hänen mielensäpahoituksista. Joskus sain kiskottua hänestä irti selitystä miksi hän nyt mököttää ja mitä minä olen tehnyt. Selitykset oli niin absurdeja tulkintoja minun tekemisistä ja tarkoitusperistäni että suomut karisivat silmiltäni ja tajusin että tein mitä tein, tuo keksii aina syyn osoittaa mieltään.

Niinpä elän elämääni, en anna hänen mielipiteidensä vaikuttaa. Oma oloni on levollinen ja yhdessä vietetään aikaa matkustellen ja on meillä paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ollut aina.

Kaikille tällainen yhdessäolo ei varmasti sovi ja itsekin joskus haikeana ajattelen että olisipa ihanaa jos olisi mutkaton, rakastava ja välittävä, turvallinen ja vakaa suhde.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa. Mieheni on manipuloiva mykkäkoululainen ja minä kiltti myötäilijä.

Tällaisessa suhteessa on kaksi vaihtoehtoa selviytyä selväjärkisenä minuuttaan menettämättä. Ensimmäinen, nopein ja paras vaihtoehto on lähteä lätkimään.

Toinen vaihtoehto on oppia olemaan suhteessa itsenäinen, poimia vain rusinat pullasta ja jättää puolison mökötykset ja manipulointiyritykset täysin huomiotta. Minä valitsin tämän toisen tien. Se vaati useamman vuoden kärsimyksen tien kunnes tajusin että en ole vastuussa hänen mielensäpahoituksista. Joskus sain kiskottua hänestä irti selitystä miksi hän nyt mököttää ja mitä minä olen tehnyt. Selitykset oli niin absurdeja tulkintoja minun tekemisistä ja tarkoitusperistäni että suomut karisivat silmiltäni ja tajusin että tein mitä tein, tuo keksii aina syyn osoittaa mieltään.

Niinpä elän elämääni, en anna hänen mielipiteidensä vaikuttaa. Oma oloni on levollinen ja yhdessä vietetään aikaa matkustellen ja on meillä paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ollut aina.

Kaikille tällainen yhdessäolo ei varmasti sovi ja itsekin joskus haikeana ajattelen että olisipa ihanaa jos olisi mutkaton, rakastava ja välittävä, turvallinen ja vakaa suhde.

Sen vielä haluan sanoa että myös taloudellinen itsenäisyys on ehdottoman tärkeää tällaisessa suhteessa. On hirveää olla taloudellisesti riippuvainen manipuloivasta puolisosta.

Niin tuttua. Exän kanssa olin 20 vuotta. Useita kertoja jopa viikkojen mykkäkoulua. Ex osasi olka ivallinen ja loukata. Jatkuvaa varpailla oloa ja toisen miellyttämistä. Paskaa tuli vain takaisin. Päätin erota. Elämä helpottui täysin. Onneksi lapset olivat jo isoja. Ei ex heistä ole huolehtinut ollenkaan eron jälkeen.