Miten jaksaa vielä 15 vuotta työelämää? En enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Täytin pari vuotta sitten 50 eikä enää kiinnosta nykyiset työt. Haluaisin vain olla rauhassa ja harrastaa mukavia asioita, jotka tuovat minulle iloa. Valitettavasti on vielä asuntolainaa jäljellä eikä asuntoa kannata tässä tilanteessa alkaa myymään.

Elokuun alussa alan hakea uutta työpaikkaa. Alanvaihto toisi motivaatiota ja innostusta lisää. Kokemusta ja osaamista on vaikka muille jakaa, siitä ei ole kiinni.

Tässä iässä alkaa v***ttaa sellainen muiden juoksupoikana olo. Työnantajat eivät tajua tätä. Ikääntyneemmille tulisi todellakin antaa arvostusta enemmän työpaikalla, antaa valita tehtäviä jne. Itse ainakin tein nuorena ihan into piukeana sitä, mitä sanottiin, eli ei ois haitannut yhtään. Mulle oli nuorempana ihan sama, mitä tein työajalla, vaikka olisi pyydetty seisomaan päällään, niin ok, sama palkka kuitenkin.

Olen siis alalla, jossa työt eivät tule kotiin ja etenemismahdollisuuksia työpaikan sisällä ei ole.

Jag tror inte att din arbetsgivare är speciellt intresserad av vad som harmar dig. Verkar du prestera sämre än de andra och verkar ha attityd problem, är det nära att dina yngre chefer bara byter dig mot någon mindre krånglig.

Miksi kirjoitat suomenkielisellä palstalla ruotsia? Mitä järkeä tuossa on? Mikset opettele suomea?

Mikset keskity itse aiheeseen?

Eläkeikä pitäisi nostaa 75 ja saisi työskennellä 85 vuotiaaksi halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen aina ihmettelin niitä 50 v. työntekijöitä, jotka nosti aina kaikki ongelmat esille ja valitti. Nyt tuntuu, että haluaisin tehdä samaa. Ymmärrän. Työnantajalta ei koskaan saa mitään muuta kuin paskaa kohtelua. Outoja päätöksiä, keplottelua. Kavereille kaikki.

Miksi ihmettelit? Mä ihailin lähinnä. En itse sillä kokemuksella uskaltanut valittaa.

Liitto ja vanhemmat kollegat pelasti, erilaisissa asioissa kumpikin.

Himmaile. Älä välitä. Tee ns. bare minimum.

Vierailija kirjoitti:

Lottovoiton todennäköisyys on mikroskooppinen mutta se on silti teoreettinen mahdollisuus ja voi olla monelle duunarille ainoa toivonpilke.

No sen takiahan ihmiset lottoavat. Maksetaan toiveunista.

Odotin kuin kuuta nousevaa että saavutan sen iän että voisin alkaa nostaa osittaista varhennettua eläkettä ja jäädä pois työstä vaikkakin elintasosta tinkien. Mutta kävikin niin, että se tietoisuus, että mulla on mahdollisuus ihan milloin vaan sanoa että no nyt meni liian pitkälle, tässä läppäri ja kulkukortti, jotenkin vapautti ja helpotti. Olen aika tyly esimiestä kohtaan ja laitoin stopin kaikelle hyväksikäytölle. Mulla ei ole mitään hävittävää, ei ole ambitioita eikä mainetta varjeltavana. Työn tekeminen on jotenkin muuttunut huomattavasti miellyttävämmäksi

Työpäivän jälkeen kaadun sänkyyn,pakko nukkua että jaksaa edes kauppaan mennä.järjetöntä elämää

Jää sairaseläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on aina vaikauksia jaksaa jos asiat en mene niin kuin itse haluaisi

Allulla lähes joka päivä.

Minut rohkaistiin uuteen ammattiin 53v. Kiitos siitä yhteiskunnalle. Olen viihtynyt.

Odotahan syksyä kun ko ja apupuolue perut laittavat uudet säännöt työelämään eli palkankorotukset tulevat työnantajilta eli 0% koko loppuelämän ja tomeentulotuki alas ja asuntotuki pois. Toki palkalla pitäisi tulla toimeen ja itse maksaa nämä mutta kute työnantajien järjestön Aki Kngasasharju totesi ei palkalla pidäkkään tulla toimeen eli ketä äänestit? monella taitta tulla vihervasemmistoa ikävä. tai muutto äipän luokse.

Joo kyllä vituttaa, 40 vuotta työtä tehnyt ja vielä 9 vuotta eläkkeeseen, ei enää jaksais tätä paskaa työelämää.

Mäkään en jaksa. Vaihdoin juuri työpaikkaa, kun oli vakituinen työ ja parempi palkka tarjolla. Lähdin toisesta mukavasta paikasta, jossa olisin kenties saanut jatkaa. Ei varmuutta. Nyt kaduttaa. Ilmapiiri ja kaikki täällä uudessa on ankeaa. Kun tietää, miten kivaakin töissä voi olla niin veetutus on entistä pahempi. 

Itse veikkaan että olen työelämässä vielä 5-10 vuotta. Nyt olen 44. Tavoite-eläkeikä 68, mutta eihän kukaan noin vanhaksi asti ole.

Ap mikä ala?

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu täällä. Koko ajan pitää olla oppimassa uutta, joka päivä muutetaan jos jotakin osa-aluetta työstä. Vanha ihminen ei vain enää pysy perässä - tai no, perässä tosiaan pysyy ja todella kaukana kun nuoremmat oppivat aivan hetkessä kaiken.

Mä olen kohta 50 ja joka vuosi työkkäri laittaa uuteen työpaikkaan. Olen nyt menossa 5 työpaikkaan 6 vuoden sisällä ja mun pitää opetella kaikki sama mitä vakituiset tekee ja koska lapset asuu kotona niin iltaisin on ruoanlaittoa ja pyykin pesua. Alan olla henkisesti loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu täällä. Koko ajan pitää olla oppimassa uutta, joka päivä muutetaan jos jotakin osa-aluetta työstä. Vanha ihminen ei vain enää pysy perässä - tai no, perässä tosiaan pysyy ja todella kaukana kun nuoremmat oppivat aivan hetkessä kaiken.

Mä olen kohta 50 ja joka vuosi työkkäri laittaa uuteen työpaikkaan. Olen nyt menossa 5 työpaikkaan 6 vuoden sisällä ja mun pitää opetella kaikki sama mitä vakituiset tekee ja koska lapset asuu kotona niin iltaisin on ruoanlaittoa ja pyykin pesua. Alan olla henkisesti loppu.

Mulla ei ole enää yhtään ystävää. En jaksa tavata ketään vapaa-ajalla. Joka vuosi uusi työpaikka ja iso opettelu töistä. Hyvä kun jotenkin jaksan kotityöt.

Ja työttömyysaikana on se ongelma, että jos haluaisit tehdä perheen kanssa 2-3 päivän reissun niin työnantajat soittelee työhaastatteluun. Koskaan ei ole palkallista lomaa niin, että voisi laittaa puhelimen äänettomälle ja rentoutua oman perheen kanssa.

Itse mietin miten jaksaisi vielä 15v työttömyyttä. 25v takana yhteensä. Ceeveetä ei ole, siis ollenkaan. Tyhjä paperi. Eläketutkimukset käyty. Linnaan kai tässä täytyy itsensä järjestää kun Orpon leikkaukset tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle tapahtuu niin kuin ajattelee. Muuta ajatusta. Se on sinun parhaaksesi.

Älä suolla tuota manifestointi paskaa. Taidat olla vielä aika nuori. Tässä kyllä kyynistyy kun alkaa olla 50 v.

Eivät ollenkaan kaikki. Kyynisimmät löytyvät omaan silmääni nuoremmista. Vanhemmat voivat olla kyllä väsyneitä, mutta osaavat myös suhteuttaa ja nauraa kun tilaisuus tulee.

Ei työtä jaksa jos ei löydä niitä ilonaiheita jostain. Itse en välitä edetä koska saan olla rauhassa nykytyössäni. Vapaalla voin toteuttaa itseäni enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Täytin pari vuotta sitten 50 eikä enää kiinnosta nykyiset työt. Haluaisin vain olla rauhassa ja harrastaa mukavia asioita, jotka tuovat minulle iloa. Valitettavasti on vielä asuntolainaa jäljellä eikä asuntoa kannata tässä tilanteessa alkaa myymään.

Elokuun alussa alan hakea uutta työpaikkaa. Alanvaihto toisi motivaatiota ja innostusta lisää. Kokemusta ja osaamista on vaikka muille jakaa, siitä ei ole kiinni.

Tässä iässä alkaa v***ttaa sellainen muiden juoksupoikana olo. Työnantajat eivät tajua tätä. Ikääntyneemmille tulisi todellakin antaa arvostusta enemmän työpaikalla, antaa valita tehtäviä jne. Itse ainakin tein nuorena ihan into piukeana sitä, mitä sanottiin, eli ei ois haitannut yhtään. Mulle oli nuorempana ihan sama, mitä tein työajalla, vaikka olisi pyydetty seisomaan päällään, niin ok, sama palkka kuitenkin.

Olen siis alalla, jossa työt eivät tule kotiin ja etenemismahdollisuuksia työpaikan sisällä ei ole.

Oisko kannattanut opiskella enemmän aikanaan ettei tarvitsisi tuommosta valittaa,et sinä ole missään erityis asemassa ikäsi puolesta jos olet tavallinen rivityöntekijä.