Saako teidän 3-4v. lapsenne karkkia päivähoidossa?

Mutta mun mielestä suomessa on uskonnon vapaus ja musta kunnallisen päiväkodin tehtävä ei ole uskonnollinen kasvatus, vaan se on kotien tehtävä,jos pitää uskontoa tärkeänä...



Minusta kouluistakin sais lopettaa uskonnon ja siirtää se kirkon tehtäviksi, sais jokainen perhe itse valita,haluaako uskontoa opetettavan/lapsen tutustuvan uskontoon/jumalaan..



Juu,tiedän,nykyään voi valita muuta uskonnon tilalle, mutta ei todellakaan pienillä paikkakunnilla,saat leiman ottaas ja lapset kiusatuiksi.

Joten meillä lapset on tavalliseen tapaan uskonnon tunneilla...

helpompi mennä lauman mukana.

samalla tavalla kuin koulun opetussuunnitelmaan. Ei ihan yhtä suuressa mittakaavassa tosin, mutta juhlapyhien yhteydessä. Meidän päiväkodissa uskontokasvatus on järjestetty seurakunnan puolesta; kerran kuukaudessa käy seurakunnan lapsityöntekijä pitämässä hetken lasten (yli 3v) kanssa. Aiheena on jotain ajankohtaista, esim. jolutarina tai sitten vaikka jutustelua ystävyydestä. Usein nukketeatterin tai satujen muodossa.



Aiheen vierestä, sori.. =)

Maria-79:

Mutta mun mielestä suomessa on uskonnon vapaus ja musta kunnallisen päiväkodin tehtävä ei ole uskonnollinen kasvatus, vaan se on kotien tehtävä,jos pitää uskontoa tärkeänä...

Minusta kouluistakin sais lopettaa uskonnon ja siirtää se kirkon tehtäviksi, sais jokainen perhe itse valita,haluaako uskontoa opetettavan/lapsen tutustuvan uskontoon/jumalaan..

Mä luulen, että iso osa vanhemmista on samoilla linjoilla mitä itse olen. Eli se ei haittaa mitään, että päiväkodeissa ja kerhoissa on uskonnollisia asioita ja opetetaan uskontoa.

Itse kuulun luterilaiseen kirkkoon, mutta en ole " niin uskonnollinen" että kävisin kirkossa usein tms. Joten musta on ihan mukavaa, että niistä asioista puhutaan enemmän esim. koulussa.

Tuolla samalla perusteella voisi monen muunkin asian opetuksen lopettaa...

Hopoliini:

samalla tavalla kuin koulun opetussuunnitelmaan. Ei ihan yhtä suuressa mittakaavassa tosin, mutta juhlapyhien yhteydessä. Meidän päiväkodissa uskontokasvatus on järjestetty seurakunnan puolesta; kerran kuukaudessa käy seurakunnan lapsityöntekijä pitämässä hetken lasten (yli 3v) kanssa. Aiheena on jotain ajankohtaista, esim. jolutarina tai sitten vaikka jutustelua ystävyydestä. Usein nukketeatterin tai satujen muodossa.

Aiheen vierestä, sori.. =)

[b]Ihan tosi??[/b] Ohoh-hoh, enpä tiennyt,täytyy myöntää...

Silti se on mun mielestä hölmöä hommaa..

Ei siinä,itsekkin kuulun kirkkoon, ei oo tullu erottua,ollut asialistalla jo kauan kyllä, kirkossa käyn tasan jos on hautajaiset/häät tai nyt kun oli joululaulu tapahtuma,sillä pidän laulamisesta, en niinkään siitä sisällöstä(uskonnollisten joululaulujen).

Uskonto ei oo aina " kevyt" asia,joka vaan on.

Itse sain inhon uskontoa vastaan ala-asteella,sillä itse herkkänä lapsena(?) koin uskonnon pelottavana.

Pelottelut sillä,että _pitää_ rukoilla_ yms. johti ahdistukseen,että jollekin rakkaalle käy MINUN takiani huonosti,jos en muista häntä mainita iltarukouksessa!

Ja meillä ei todellakaan ollut uskonnollinen perhe(ei rukoiltu ikinä),ehei,hyvin vapaa, vaan tuo uskonnon " painostus" tuli koulusta..

Meitä on moneen lähtöön ja vielä asemallekkin ;)

Mutta tää on se syy,miksi en uskonnon opetusta ymmärrä...

Minusta uskontoon pitäis olla vapaus, ei pakotus.

toivottavasti saitte mun ajatuksen jotenkin ulos tästä,vaikee nimittäin selittää kirjoittamalla :)

Sitähän kysytään silloin hoitosopimusta tehdessä, että saako lapselle näitä juttuja opettaa - ainakin meillä.

Onhan sekin uskonnon vapautta, että lapsille kerrotaan vaihtoehdoista. Tietysti riippuu henkilöstä, joka asian esittää miten hän sen tekee.

Itse minulla on ainakin hyvät ja turvalliset muistot pyhäkoulusta. Vaikken olekaan nyt aikuisena mikään uskonnollinen, enkä ole vieläkään mitenkään varma mihin uskon, mutta olen tyytyväinen, että minulle on esitelty uskonnonkin mahdollisuus, ja olen tyytyväinen, että se opetetaan lapsillenikin. Ja olen tyytyväinen, että se tapahtuu päiväkodissa, sillä kuten kaikissa pienten lasten perheissä elo on aikamoista rumbaa, enkä välttämättä jaksa, eivätkä lapsetkaan sunnuntaisin pyhäkouluun lähteä. Muutenkin on kun pyritty pitämään harrastukset ihan minimissä. Ja onneksi päiväkodissa on tarjolla monipuolisesti pyhäkoulua, jumppaa, musiikkia...

kun lapseni aloittivat päiväkodissä (1 ja 2v) kysyttiin jo hoitosuunnitelmaa tehtäessä että saako lapselle tajota karkkia esim. jonkun synttäreiden ohessa. mielestäni asiassa ei ollut mitää kummallista. silloin ainakin tiedän itse antaneeni kirjallisesti luvan, niin ei tule sanomista jatkossa.

Tuli kuitenkin täällä puheeksi. Uskonto on osa kulttuuria. En tiedä kovin monta maata, jossa näin ei olisi. Länsimaisessa kulttuurissa kristinuskolla on suuri merkitys. Jos perheessänne ei suhtauduta uskontoon tunnustuksellisesti, voihan lapselle selittää uskonnon esim. tarinoina, jotka vaikuttavat toimintaamme. Tarkoitan nyt joulua, pääsiäistä jne...

Itselläni on allerginen lapsi päiväkodissa ja olemme vienneet hänelle omia keksejä paketin juuri sitä varten, että hänelle on omaa tarjottavaa jos kaverit tuovat synttäreille tarjolle karkkia tai vaikkapa sellaista jäätelöä, jota vehnä- ja pähkinäallerginen lapsemme ei voi syödä. Itse en kyllä osaa tehdä niin suurta eroa karkin ja keksin tarjoamiselle, koska keksitkin on aika sokeripitoisia ja turhaa energiaa. Vaan mielestäni juhlaan kuuluu (kohtuudella) herkuttelu ja sen suon tietenkin lapsellekin.



Se on kyllä totta, että joulukalenterin tilalla voisi olla muutakin kuin suklaata/karkkia. Päiväkotien määrärahat vaan on aika pieniä ja jos jokaiseen ryhmään tulee oma joulukalenteri, jossa 24 luukkua niin mitään kovin suurta ja järkevää sinne ei ole varaa ostaa, se on helposti jotain turhaa rihkamaa eli sikäli poissyötävä suklaa on ihan hyvä vaihtoheto, eikä hinta tosiaan ole kuin muutama sentti/lapsi. Minä en ainakaan suosi tilpehöörän ostamista, joka todennäköisesti päätyy kaatopaikalle heti joulun jälkeen tai nurkkiin pyörimään turhana tavarana! Näppärät hoitajat voisivat vaikka askarrella jotain pientä lapsille tai joulukalenterin voi toteuttaa niin, ettei siitä saa kukaan mitään itselleen vaan kalenterista löytyy aina joka luukun takaa vaikka yhteiseen tilaan tuleva joulukoriste (voi käyttää myöhemmin uudestaan) tai jouluaiheinen arvoitus, runo, joululaulu joka lauletaan yhdessä tms. Tai ihan perinteinen kuvakalenteri hieman suuremmassa mittakaavassa.

Meidän 3v on ollut vielä pienten puolella ja siellä oli tuonut eräs lapsi karkkia synttäripäivänään tarhaan jaettavaksi.

Tädit eivät olleet muistaneet kysyä meiltä mielipidettä ja olivat kysyneet tyttäreltä onko saanut karkkia kotona. Tyttö oli sanonut että ei...tädit oli miettineet ja ehdottaneet että haluaako tyttö mieluummin pastillin ja sen oli ottanut mielissään.

Illalla kertoivat tilanteesta ja saatoin kertoa, että on meillä syöty karkkia kotona, mutta yleensä se on lakritsi tai suklaa nimellä annettu. Eli en ollut tajunnutkaan ettei tyttö tiennyt mikä on karkki verrattuna suklaaseen ja lakritsiin. Oppia ikä kaikki :)



Pikkujouluissa sai viedä herkkua mukana päiväkotiin ja suositeltiin pienillekin pienempää kuin sipsipussi... eli kuinkahan paljon jotku sitten veisi jos ei rajaa sanottais... Lapset kun söivät jokainen omat herkkunsa ja keski-ikä varmana noin 2v. Meillä oli tyytyväinen neiti kun sai eka kertaa kaupasta ostaa ihan kokonaisen karkkilaatikon. Sen kans meni ylpeänä hoitoon pikku jouluihin. Ei käynyt kyllä mielessäkään pistää pikkusta karkkipussin kans meneen. Ajatuskin jos söis koko lauantaipussinkin hirvittää. Saati sitten jonkun " tavallisen" kokoisen.

Eipä silti tiedän perheitä joissa syödään karkkia reilumminkin kerrallaan. Saapi ottaa 3v irtokarkkia 1,5 euron edestä joka kauppa reissulla yms.

Jokaisella perheellä oma tyylinsä tässäkin asiassa. Meillä 3v:n karkkipäivä on se kun saa pienen lakritsipötkön valita kaupassa lauantaina. Ja voi sitä onnea :)



Minusta päiväkodin täytyy kyllä huomioida kaikkien mielipidettä (ja kysyä sitä etukäteen) tuollaisessa asiassa kun se kuitenkin on ylimääräistä turhuketta ja mainioisti pärjää ilmankin. On kuvakalenteritkin ihan mukavia lasten mielestä ja siitä hyötyy kaikki joka aamu samalla tavalla. Suklaakalenteri tarhassa kuulostaa hieman oudolle kieltämättä kun siinä saa yksi vain kerrallaan suun makeaksi ja toiset katsoo vieressä. Ja se joka on allerginen (yllättävän moni) ei saa korvaavaa herkkua vuorollaan. Epäreilua.

Tosin meiltä on kysytty, onko ok. Mutta mielestäni olisi kurjaa, jos muut syövät karkkia ja lapseni jotain muuta (esim. keksejä).



Karkkia jaettiin mm. joulukalenterissa (pk:n itse tekemä yllätyspussukka) ja tänään ruokalan väki muisti lapsia joululoman kunniaksi karkkipussukalla, jossa oli iso pepelaku, ahaa-patukka, suklaarusinalaatikko ja pieni suklaapatukka. Itse tosin söin niistä ahaan ja suklaarusinat ;-)

Molemmat aiheet kun liippavat hyvin läheltä meidän perhettä... ;-)



Ensinnäkin, kuten muutkin ovat maininneet, allergiselle lapselle kannattaa viedä varalle omia herkkuja juhlahetkiä varten, niin ei jää ihan kuivin suin istumaan. Mitä hoitohenkilökuntaan tulee allergioiden osalta, niin tiedän, että on olemassa kaikenlaisia kokemuksia, mutta omalta osaltani voin sanoa, että oman (nyt 4-vuotiaan) kuopukseni moniallergioihin on pk:ssa suhtaudúttu aivan mahtavasti!! Luotan nykyisin heihin täysin. Keittiön" täti" tekee niin hyvää ruokaa, että poika syö tarhassa kuin pieni hevonen - parempaa kuulemma kuin äidin... ;-) Ja monissa ruoka-asioissa ovat olleet jopa melkein tarkempia kuin minä itse. Siltä osin on vain ja ainoastaan positiivista sanottavaa. (Lapseni on ollut samassa pk:ssa nyt 2 vuotta). Samoin juhlahetkien osalta: tulin nyt vasta ajatelleeksi, että se aikoja sitten viemäni keksipaketti on varmaankin jo syöty, mutta osattomaksi ei ole lapseni jäänyt - juuri viime viikollakin oli jonkun syntymäpäiväjuhla ja tarjolla oli jotain (en muista mitä), mitä poikani ei saanut syödä - itse kertoi - mutta keittiöstä oli pojalle tullut jokin pojalle sopiva oma leivonnainen. Oli kuulemma ollut hyvää ja kun sanoin, että oli varmaan XX:n leipoma (=keittiön ihana " täti" ), sanoi poikani, että " no jos oli XX:n leipomaa, niin sitten ei ihme, että oli hyvää!" ;o)



Uskonnonopetuksesta puolestaan sen verran, että me emme kuulu kirkkoon (erosin 22 vuotta sitten...) ja omastakin mielestäni olisi hyvä, jos valtio ja krkko olisivat erilliset. Mutta, sekin on totta, että elämme maassa, jossa kristinusko on valtauskonto ja jossain määrin kuuluu omastakin mielestäni ihan yleissivistykseenkin. Joskin olen sitä mieltä, että sen(kin) kasvatustyön voisi suurelta osin tehdä kotona. Ja niiden vanhempien, jotka eivät ole tunnustuksellisia eivätkä ole innostuneita uskontokasvatuksesta, olisikin jo nyt syytä panostaa asiaan kotona. Eli selittää, miten itse asiat näkevät. Meillä lapset saavat paljolti itse valita osallistumisensa, etenkin kun kasvavat. Päiväkoti-ikäiseni en tosin halua osallistuvan päiväkodin pyhäkouluun, se tuntuu liian tunnustukselliselta ja olisi valheellista omasta mielestäni antaa lapsen istua siellä muiden mukana, jos kotona sitten selittäisin asiat toisin... On pienelle liian haastava tehtävä. Eli minä teen siltä osin valinnat. Mutta mm. joulukirkkoon hän saa mennä. Minulla on myös kaksi alakoululaista, jotka eivät osallistu uskonnonopetukseen, mutta saavat itse valita esim. menevätko joulukirkkoon. En näe sitä mitenkään turmiollisena... ;-) Eilen esim. sain kuulla, että tokaluokkalaiseni oli mennyt muiden kanssa joulukirkkoon ja se oli ihan ok. Pienen puhuttelun pidin siitä, että kuulin hänen laulavan hengellistä laulua (ja oikein kaunis laulu oikeasti onkin!)muunnelluin sanoin ja puhutteluni aihe oli se, että jos kirkkoon mennään (vieläpä vapaaehtoisesti), siellä kuuluu käyttäytyä asianmukaisesti eikä pilkkalauluja sitten rallatella ja penkissä kiherretä! Poikani sanoi käyttäytyneensä asianmukaisesti ja laulun sanatkin oli joku muu kuulemma keksinyt... ;o) Pidin saman " luennon" molemmille isommille lapsilleni ja mielestäni he ymmärsivät asian ja olivat samaa mieltä. Meidän tuttavapiiriimme kuuluu myös muista uskontokunnista tulevia ja asioita on pienempänä jonkin verran puitu, mutta ihan hyvä niin. Kyllä me voimme elää sulassa sovussa kaikki yhdessä niin kauan kuin ihmiset kunnoittavat kaikki toistensa vakaumusta tuputtamatta sitä sen kummemmin... Ja mainittakoon vielä, että ulkomailla asuessamme ja esikoiseni ollessa siellä tarhassa, minusta oli oikeastaan aika mukavaa, että päiväkodissa juhlistettiin erilaisia uskonnollisiakin juhlia/juhlapäiviä sen mukaan, minkä uskontokuntien lapsia päiväkodissa oli. Se auttaa lapsia ymmärtämään maailmaa paremmin. Ja kyseessä siis länsi-eurooppalainen perinteisesti kristitty, mutta monikulttuurinen maa...



No niin, esimerkit olivat turhan pitkällisiä, mutta selventävät asiaani. ;o) Perusperiaate liittyy mielestäni myös ap:n aiheeseen sikäli, että kyllä asiasta kuin asiasta täytyy voida olla omat säännöt kotona - maailma ja omakin maamme on pullollaan erilaisia ihmisiä, joilla on eri tapoja ja periaatteita - jo ihan vaikkapa kerskakuluttajista luomuihmisiin... Kotikasvatus on juuri sitä, että ne oman perheen tavat on niitä, joita siellä kotona ja arjessa noudatetaan ja jotka toivottavasti ovat niitä pysyviä lapsen kasvaessa. Jos kotona ei syödä vaikkapa karkkia, niin sitä ei sitten syödä, vaikka päiväkodissa sitä (muille) tarjoiltaisiinkin. (Ei kai kasvissyöjäperheilläkään ole paljon nokan koputtamista siihen, tarjotaanko pk:ssa lihaa vai ei...?) Onhan se toki kauppareissuilla lisästressi se huuto siinä karkkihyllyn kohdalla, mutta lienee kuitenkin suhteellisen lyhytaikainen ongelma - ei vuosia kestävä, kuten monet mut hiukan konkreettisemmat vaikeudet... Kasvattaminen kaiken kaikkiaan on koko lailla kuluttava ja haastava homma, sen allekirjoittavat varmaan kaikki.

Oma poikani on vielä pienten ryhmässä eli alle 3-vuotiainen ryhmässä ja kyllä sielläkin juhlitaan karkkien ja keksien kera synttäreitä. Ja mielestäni se on ihan ok. Meiltä kyllä kysyttiin onko se ok ja varmasti monet ovat sitä mieltä, ettei nyt niin pienten vielä tarvitsisi tottua makeaan mutta itse olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa.



Joskus mietityttää, onko ihmisillä nykyään muuten niin pienet murheet, että jaksavat ottaa stressiä jostain yhdestä suklaapalasta.. ymmärrän toki, että periaatteet ovat periaatteita ja että kotona on sääntönsä, mutta kyllä on hyvä oppia, että kodin ulkopuolella toimitaan monesti eri tavalla.