Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö kuolemaa
11.07.2023 |
Pelkäättekö kuolemaa. Olisi mielenkiintoista tietää muiden ihmisten mielipide tästä. Tiedämme jo mitä kristityt ajattelevat, ettänsen jälkeen on joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti. Siitä voi lukea lukemattomilta nettisivuilta. Minua kiinnostaisi tietää, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat asiasta. Erityisesti ei-uskovaiset. En toivo uskonnollista ketjua tästä aiheesta. Kiitos.
Kommentit (228)
En pelkää itse tapahtumaa, se on vain portti josta jokaisen on astuttava. Pelkään sitä, mitä portin jälkeen on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisten kuolemaa pelkään, mutta en mitenkään sitä erityisesti ajattele. Jos siis alan pelätä, rupean äkkiä miettimään jotain muuta tai pyrin ajattelemaan miten paljon heitä rakastan. Omaa kuolemaa pelkään lähinnä jos se tapahtuu liian aikaisin, esim. kun lapset ovat vielä pieniä. Mietin joskus myös miltä se tuntuu, kun tietää pian kuolevansa? Muuten suhtaudun kuolemaan vähän kuin suureen tuntemattomaan. En ainakaan usko, että olisin omana itsenäni jossain autuaallisessa paikassa hymyilemässä kuolleiden läheisten kanssa, mutta toki voisin yrittää niin ajatella jos se helpottaa kuolemista.
ENSIMMÄINEN LAHKOJEN TUNNUSMERKKI ON LAUSE.
VAIN ME OLEMME OIKEASSA JA KAIKKI MUUT USKONNOT OVAT VÄÄRÄSSÄ. AINOASTAAN MEILLÄ ON PELASTUS; KAIKKI MUUT OVAT SAATANASTA.
Tämä lause osoittaa, että kyseessä on vaarallinen kultti.
Olkaa varovaisia.
Vierailija kirjoitti:
Läheisten kuolemaa pelkään, mutta en mitenkään sitä erityisesti ajattele. Jos siis alan pelätä, rupean äkkiä miettimään jotain muuta tai pyrin ajattelemaan miten paljon heitä rakastan. Omaa kuolemaa pelkään lähinnä jos se tapahtuu liian aikaisin, esim. kun lapset ovat vielä pieniä. Mietin joskus myös miltä se tuntuu, kun tietää pian kuolevansa? Muuten suhtaudun kuolemaan vähän kuin suureen tuntemattomaan. En ainakaan usko, että olisin omana itsenäni jossain autuaallisessa paikassa hymyilemässä kuolleiden läheisten kanssa, mutta toki voisin yrittää niin ajatella jos se helpottaa kuolemista.
Äh, en lukenut noita aikasempia.
En oikeestaan enää pelkää kuolemaa.
Se pitää meidän jokaisen joskus kohdata.
Vielä tuossa 40v -50 vuotiaana pelkäsin.
Ehkä siksi , kun lapseni eivät silloin vielä olleet täysi-ikäisiä.
Toivoin että eläisin kunnes he ovat aikuisia.
Ei minulla ole ollut mitään vakavaa sairautta, mutta eihän sairaudet ilmoittele etukäteen milloin tulevat.
Toivon ( varmaan kaikki toivovat) että en joutuisi olemaan vuodepotilaana useita viikkoja tai kuukausia.
Lähtö saisi olla suhteellisen nopea, kun sen aika joskus on.
Luvin joskus naistenlehdestä että eräs noin kolmekymppinen nainen oli tehnyt paperille omien hautajaistensa toiveet ja asiat.
Niinpä minäkin (jäin eläkkeelle) nyt keväällä
tein vastaavanlaisen paperin.
Siihen laitoin mm :
Ketä kutsutaan, arkku ( edullinen), haluan arkkuhautauksen, virret ja laulut , tarjoilut jne...
Ja valitsin valokuvan, joka tulee laittaa kehyksissä Muistotilaisuudessa pöydälle.
Se on sellainen valokuva, jossa olen "omimmillani" kesällä luonnon helmassa.
Niin, enkä pelkää kuolemaa. Uskon että olen elänyt siten että minulla ei ole pelättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan sitä että elän vielä vuosikymmeniä. Haluaisin kuolla 10 vuoden sisään.
En pelkää. Se tulee sitten kun on tullakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuolemaa itsessään, mutta sen mahdollista hitautta tai kivuliaisuutta hieman.
En pelkää, olen melkein kuollut jo kolme kertaa eli jatkoajalla mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Eronnut kirkosta jo teininä. Uskon jälleensyntymään. Ja että kuoltua tapaan kaikki rakkaat, jopa koirani. Paljon tietoa löytyy kirjoista ja netistä.
En pelkää vaan odotan sitä.Varsinkin jos on ollut aina ei-toivottu,vakavia sairauksia eikä jälkipolvellakaan mene hyvin.Taakkaa lisätään vielä pilkanteolla,aivan kuin kärsimystä ei olisi jo tarpeeksi yhden ihmisen osalle.Kunpa loppu tulisi äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pelkää vaan odotan sitä.Varsinkin jos on ollut aina ei-toivottu,vakavia sairauksia eikä jälkipolvellakaan mene hyvin.Taakkaa lisätään vielä pilkanteolla,aivan kuin kärsimystä ei olisi jo tarpeeksi yhden ihmisen osalle.Kunpa loppu tulisi äkkiä.
Otan osaa. Et ole ainoa. Yritä jaksaa.
Sen verran lähellä käynyt kuolemaa tapaturmallisesti jo parikertaa, aikuisena, ennen keski ikää. Ettei enää pelkää. Tietää että koska tahansa elämä saattaa olla ohitse. Joten nautin elämästä joka hetki. Eikä tarvitse stressata pienistä asioista enää.
Tietenkin tiedän että elämä oli tässä ja nyt, eikä se jatku enää kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää kuolemaa. Pelkään vammautumista, avuttomuutta, pitkitettyä kärsimystä ja ihmisarvon menettämistä. Kuolema on noihin nähden lahja.
-uskonnoton
Heti kun sielu - tietoisuuden lähde - poistuu kehosta, kaikki muut toiminnot lakkaavat.
Toinen esimerkki - kun sähköt katkeavat, on hyödytöntä painaa nappeja. Kaikki järjestelmät ovat paikoillaan, mutta elämää antavaa energiaa ei ole.
Ei ole mitään mieltä tuntea ylivertaisuutta. Kaikki elävät olennot (sielut) ovat tasa-arvoisia.
Oikea ymmärrys näyttää meille laadullisesti samanarvoiset sielut, jotka elävöittävät ulkoisesti erilaisia kehoja tietoisuudella ja elämänmerkeillä.
Minä olen sielu, jolla on keho, eikä keho, jolla on sielu, kuten useimmat ihmiset nykyään ajattelevat. Tämä näkemys ja ymmärrys kaikkien olentojen sisäisestä henkisestä tasa-arvosta synnyttää kaikkien olentojen vastaavan henkisen tasa-arvon.
Kuoleman hetkellä, kun tämän elämän prarabdha-karma on jo käytetty loppuun, mieli lakkaa vastaanottamasta tietoa tämän kehon aisteista. Mielen ja aistien välisen yhteyden katkeamista kutsutaan kehon kuolemaksi.
Kuvittele, että sinä, joka olet sukellusveneessä, et yhtäkkiä pysty enää ohjaamaan sitä - se ei ota vastaan käskyjäsi. Moottori pysähtyy, peräsin ei tottele, teillä ei ole yhteyttä ulkomaailman kohteisiin. Sukellusveneen ohjausmekanismin katkaiseminen merkitsee sukellusveneen kuolemaa. Ja aineelliset aistimme yhdistävät sielumme aineelliseen maailmaan, ja jos tämä yhteys katkeaa, se tarkoittaa, että aineellista maailmaa ei enää ole olemassa meille.
Juuri näin tapahtuu kuoleman hetkellä. Kehon siteet katkeavat ja sielu menettää kosketuksensa tämän maailman nautintoihin. Mutta se kaipaa voimakkaasti näitä nautintoja, ja niinpä se saa uuden ruumiin, ja uuden inkarnaation aikana uudet tunteet yhdistyvät vanhaan hienojakoiseen ruumiiseen, ja sielu saa tilaisuuden kokea aistillisia nautintoja uudelleen.
Kuoleman hetki on yksinkertaisesti yhteyden katoaminen aineelliseen kehoon. Mutta koska ihmisellä, joka on kuolematon sielu, on halu jatkaa viihtymistä aineellisessa maailmassa, jossa kukaan ei valitettavasti ole turvassa sairauksilta ja vanhuudelta, hän palaa yhä uudelleen ja uudelleen samaan paikkaan.
Niinpä menemme elämästä toiseen aineellisten halujemme kanssa, ja meille annetaan uusi keho ja uudistetut aistit, ja opimme hallitsemaan niitä uudestaan.
Se on kuin meidät siirrettäisiin sukellusveneestä lentokoneeseen.
Ja sukellusvenemiehen olisi opittava lentäjän taidot. Näin opimme lapsena istumaan, kävelemään, puhumaan jne. Ja sielu joutuu niin uusien tunteiden virran vangiksi, että se unohtaa täysin menneisyytensä, ja tiedot menneisyydestä ovat ikään kuin arkistoituna lukuisten tiedostojen joukkoon alitajuntaamme. Nyt elämme täysin lentäjän tunteiden ja tuntemusten mukaan ja unohdamme, että olimme ennen sukellusvenemies. Joskus näemme epäilyttäviä unia edellisistä elämistä.
Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa kehossa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla. Kuoleman voittamiseksi riittää, että tuntee oman ikuisen luontonsa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemanpelko hävisi kun sain ottaa uskon vastaan. En pelkää kuolemaa lainkaan. Jeesuksen omana on turvallista kuolla, kiitos Jeesus!
Onnittelut, mutta tämä ei ole uskisten ketju.
Tavallaan olet oikeassa. Uskovaisilla ei ole kuolemanpelkoa , koska meillä ei ole mitään syytä pelätä kuolemaa.
Muuten tänne saa kirjoittaa kuka tahansa, sinä et määrää tästä asiasta.
Miksi uskovaiset sitten jatkuvasti valittavat, kun vääräuskoiset kirjoittavat uskovien keskusteluketjuihin? Uskovaisilla on oikeus tunkeutua muiden palstoille, mutta muilla ei ole sitä oikeutta. Keskiaikaisten ristiretkien tunnelma on edelleen tallella.
Ristiretket todella. Uskiksilla on "vahvemman" oikeus?
Ei, vaan heillä on oikeus vallata vieraat maat ja palstat, koska ainoastaan heillä on "ainoa" totuus, muilla sitä ei ole. Kaikki muut maailman uskonnot ovat saatanasta, vaikka saatanaa ei edes ole olemassa.
En pelkää, se tulee, kun sen aika on. Hyvä vaan, ettei etukäteen tiedä päivää.
Mukavampi elää ilman pelkoa, ehtii nauttia kauniista kesästä ja tulevan talven lumesta, ehkä.