Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö kuolemaa
11.07.2023 |
Pelkäättekö kuolemaa. Olisi mielenkiintoista tietää muiden ihmisten mielipide tästä. Tiedämme jo mitä kristityt ajattelevat, ettänsen jälkeen on joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti. Siitä voi lukea lukemattomilta nettisivuilta. Minua kiinnostaisi tietää, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat asiasta. Erityisesti ei-uskovaiset. En toivo uskonnollista ketjua tästä aiheesta. Kiitos.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, jälleensyntymisen loputon kiertokulku - se on luultavasti juuri se helvetti.
Tämä sai minut uskiksen nauramaan ääneen. Jos syntyy aina samaan elämään auts.
Aloituksessa sanottiin, että tämä ei ole kristillinen ketju. Taas yksi yritys sivuuttaa muiden ihmisten mielipiteitä. Tyypillistä kristillistä käytöstä. Hyi olkoon, karmivaa.
Ehkä kristitty ei osaa lukea tai ei ole ymmärtänyt aloituksessa olevaa pyyntöä. Ehkä hän ei myöskään osaa lukea Raamattua, minkä vuoksi hän tulkitsee sitä niin omituisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Olen nähnyt kymmeniä vainajia. Toivon toki kuolevani tuskitta, ilman jotta joudun kärsimään kuollesani. Näkemäni perusteella en ymmärrä miksi kukaan vastustaisi eutanasiaa, ei kärsiminen jalosta ketään. Haluan poistua itse jos/kun tunnen oloni sellaiseksi ettei elämä ole enää elämisen arvoista.
Jos asia olisi niin simppeli kuin monet väittää niin miksi ihmiset ei sitten tapa itseään yksinkertaisesti vaan tukkimalla suuta ja nenää? Ei, kauhea vaiva nähdään jotta saisi onnistumaan.
En pelkää kuolemaa. Sain n. 3 v. sitten diagnoosin, elinaikaa 6-7 v. ehkä enemmän, se riittää, nautin jokaisesta päivästä täysillä, en ajattele kuolemaani vaan ELÄN
Toivottavasti emme uudelleen synnytä tänne. Yksi kierros meille riittää tätä. Puhun nyt kaikkien suulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään, että kuolen ns. ennen aikojani. Vähän sitä, jos kuolemaa edeltävät hetket ovat erityisen kivuliaat. Itse kuolema tuntuu ajatuksena helpotukselta, en usko että sen jälkeen on muuta kuin rauha kivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuolema pelkää mua.
-Chuck Norris
Kun kuoleman hetki tulee, hänen mielipiteensä voi muuttua.
Niin minäkin luulen. Chuck Norris on ihan hyvä tyyppi, ei kuoleman tarvitse häntä pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon rukoillut vuosikausia mutta Jumala ei oo tullut mulle/mun elämään mitenkään todeksi joten en enää niinkään siihen taivaaseen usko, joten siis pelkään lähinnä mitä kuoleman jälkeen on.
Eli tämä on ensimmäinen elämäsi, muutenhan olisit siellä katsomossa...ikuisesti. Onpas ihana rohkaiseva ajatus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää, koska kuolemaa ei ole. On vain siirtyminen entistä elävämmäksi.
Kuolleista heränneet (NDE) ovat kertoneet.Heidän todistuksiaan löytyy youtubesta vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää, koska kuolemaa ei ole. On vain siirtyminen entistä elävämmäksi.
Kuolleista heränneet (NDE) ovat kertoneet.Heidän todistuksiaan löytyy youtubesta vaikka kuinka paljon.
Miksi sitten ne ovat uskonnonkohtaisia, eli erilaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää.Elämässäni on ollut paljon murhetta ja pahoja ihmisiä.Tuskin mitään hyvää enää edes tulossa.Valmistaudun jo hävittämällä mahd.paljon turhia tavaroita ja järjestelen asioita.Neulon itselleni kuolinsukkia.
Laitanpa tähänkin sitten sen tarinan.
Seuraava tarina löytyy muinaisista teksteistä. Tarina on hyvin pitkä, mutta lyhyesti sillä tavalla:
Lyhyesti sanottuna kuningas Citraketu oli lapseton ja yritti pitkään saada lapsia. Lopulta hän sai pojan.
Poika kuoli , murhattiin. Tämä on pitkä tarina.
Viisaat miehet, tietäjät, tulivat kuninkaan luokseen ja onnistuivat palauttamaan lapsen sielun takaisin lapsen kehoon (herättivät kuolleista).
Raamattua tuhansia vuosia vanhemmissa teksteissä on monia kuolleista herättämisiä. Niitä tarinoita ei ole ainoastaan Raamatussa.
Raamattua tuhansia vuosia vanhemmissa teksteissä on monia kuolleista herättämisiä. Niitä tarinoita ei ole ainoastaan Raamatussa.
Ja mystisen voiman avulla lapsi herätettiin henkiin.
Silloin tietäjä sanoi: "Saarnaa tälle miehelle!". Ja silloin sielu alkoi saarnata, hän (lapsen muodossa).
Ja lapsi alkoi puhua kuin aikuinen, lyhennettynä, tiivistettynä näin:
"Miksi ihmeessä kutsut itseäsi isäkseni? Ja miksi hän kutsuu itseään äidikseni? Miksi luulet, että olen sinun poikasi? Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.
Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.
Pidätte minua kehona, mutta minulla ei ole mitään yhteistä tämän kehon kanssa. Olen ikuinen sielu."
Ja tämän jiva-saarnan kautta ...-tietoisuus heräsi kuninkaassa.
https://back2godhead.com/wp-content/uploads/2012/12/119_1976_11-12-35-c…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En niinkään kuolemaa, mutta olosuhteita. Asun yksin ja varmaan myös jatkossa. Entä jos kuolen kotona, ehkä riutuen, ja sitten kestää kauan ennen kuin ruumiini löydetään? Tai makaan vaipanhajuisessa sairaalahuoneessa kolmen muun tyypin kanssa enkä saa kunnolla kipulääkkeitä enkä huolenpitoa?
Lisäksi huolestuttaa, jos kuolen elämään pettyneenä. Ei mennyt tähänkään asti niin kuin olisin halunnut. Toivottavasti ehdin olla vielä onnellinen ennen kuin lähtö koittaa.
Vierailija kirjoitti:
En niinkään kuolemaa, mutta olosuhteita. Asun yksin ja varmaan myös jatkossa. Entä jos kuolen kotona, ehkä riutuen, ja sitten kestää kauan ennen kuin ruumiini löydetään? Tai makaan vaipanhajuisessa sairaalahuoneessa kolmen muun tyypin kanssa enkä saa kunnolla kipulääkkeitä enkä huolenpitoa?
Lisäksi huolestuttaa, jos kuolen elämään pettyneenä. Ei mennyt tähänkään asti niin kuin olisin halunnut. Toivottavasti ehdin olla vielä onnellinen ennen kuin lähtö koittaa.
Olen myös yksinäinen, eikä kukaan koskaan kaipaa minua. Ei nyt eikä kuolemani jälkeen.
Pelkään sitä jos synnynkin uudelleen ja kaikki paska alkaa alusta.
Se hetki, kun näen koko maapallon tuhoavan asteroidin lähestyvän ja tiedän, että kohta kaikki on lopullisesti ohi. Se hetki. Sen seuraaminen loppuun asti. Silloin olen aidosti ja oikeasti onnellinen eikä harteillani ole painoa. Siihen asti kaikki on vain enemmän tai vähemmän teeskentelyä.
En pelkää. Uskon nykyään jopa, että kuoleman hetkellä on jotenkin niin pihalla(jos normaali vanhuudenkuolema tai sairauteen kuoleminen), että ei kipua hirveesti edes tunne ja sairaalassa pitäisi saada avuksi kipulääkettä. Toivon tosin, että kivunhoito olisi vielä vähän paremmalla tolalla.
Ennen pelkäsin tukehtumista ja hukkumista. Nykyään ainoastaan hukkuminen vähän hirvittää.
En tietenkään. Pelkäämättömyyttään Loirikin mainosti, mihin ei usko kukaan.
En pelkää lainkaan. Toivon sitä, että jonakin aamuna ei tarvitse herätä enää. Elämä opetti paljon, se oli kuin juoksu sillalla, joka pettää koko ajan alla. Melkein pääsin yli, mutta viimeiset laudat petti, eli 60-vuotiaana pantiin pois töistä. No ei kuitenkaan huono elämä siinä mielessä, että vielä ole 67v hengissä. Äiti kuoli 50 vuotta sitten 50-vuotiaana. Jos tämän elämän on yrittänyt elää ihmisiksi ja kohdellut muita ihmisiä hyvin, niin en tunne, että minun pitäisi pelätä mitään. Tulee vaan se aika, että ihmisen on aika poistua näyttämöltä.