Pelkäättekö kuolemaa
Pelkäättekö kuolemaa. Olisi mielenkiintoista tietää muiden ihmisten mielipide tästä. Tiedämme jo mitä kristityt ajattelevat, ettänsen jälkeen on joko ikuinen taivas tai ikuinen helvetti. Siitä voi lukea lukemattomilta nettisivuilta. Minua kiinnostaisi tietää, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat asiasta. Erityisesti ei-uskovaiset. En toivo uskonnollista ketjua tästä aiheesta. Kiitos.
Kommentit (228)
En yhtään. Ennen vähän kammoksuin, sitte isti todellisuus ja muutama kaveri menehtyi ja isovanhemmat jne. Sitte tapahtu henkinen herääminen. Aloin näkemään sen ihan toiselta kantilta koko asian. Se on elämän kiertokulku, meiän pitäis juhlia sitä että ihmiset päihitti tän testin ja pääsee eteenpäin. Eikä päinvastoin.
Itsemurhat toki erikseen, se ei ole kenenkään oikea sielunmatka.
En pelkää kuolemaa, mutta pelkään kuolemaa tuskallisena tapahtumana.
Eniten pelkään sitä, että edes kuoleman jälkeen ei ole rauhaa ja että koko karmeus voi jatkua.
Odotan jo seuraavan elämäni loppua. Ja miljoonan siitä seuraavan. Olen väsynyt kaikkeen.
Pelkään odottamatonta, liian aikaista kuolemaa. En haluaisi kuolla nuorena enkä haluaisi enää yhtään läheistä menettää liian aikaisin. Uskoisin että hyväksyn kuoleman joskus yli 70 vuotiaana ja silloin itse kuolema ei enää pelottaisi.
Lapsena pelkäsin kovasti kuolemaa. Nyt se tuntuu helpotukselta.
Pelkään, että kuolema ei ole lopullinen, vaan että sama meno jatkuu yhä uudelleen.
Minä pelkään elämää, mutta en kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Kristus on kanssani.
Onnittelut. Kaikki tietävät sen jo. Pyydettiin ei-uskonnollista keskusteluketjua tästä aiheesta.
Pelkäsin, kunnes luin kuolemanrajakokemuksista ja otin muutenkin selvää asioista. Olen muutenkin positiivinen ihminen, ja aloin uskoa Jumalaan ja siihen että kuoleman jälkeen pääsee parempaan paikkaan. Vastasin nyt kuitenkin, koska en koe itseäni perinteiseksi uskovaiseksi, joka noudattaisi Raamattua kirjaimellisesti jne.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi edes synnyin.
Minun on täytynyt tehdä jotain pahaa, että edes synnyin tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin, kunnes luin kuolemanrajakokemuksista ja otin muutenkin selvää asioista. Olen muutenkin positiivinen ihminen, ja aloin uskoa Jumalaan ja siihen että kuoleman jälkeen pääsee parempaan paikkaan. Vastasin nyt kuitenkin, koska en koe itseäni perinteiseksi uskovaiseksi, joka noudattaisi Raamattua kirjaimellisesti jne.
Hyvä on, jos et ole perinteisesti uskovainen, kiitos vastauksestasi, mutta mistä tiedät, että kuoleman jälkeen voi olla parempi muttei huonompi paikka?
En pelkää kuolemaa. Olen töissä hoitanut kymmeniä kuolevia, useimmat vain nukahtavat pois. Pelkään vain kivuliasta sairautta (esim. levinnyt syöpä), johon ei aina saa tarpeeksi vahvaa kipulääkitystä tai sedaatioa.
Jos uskoo sieluun, olipa uskovainen tai ei, se luo mahdollisuuksia jollekin kuoleman jälkeen.
Tuskin se mikään taivas on, mikä olisi vain tylsä jatkumo tälle elämälle, vaan jotain ihan muuta.
Pelkään kuoleman hetkeä, mutta odotan jännityksellä mitä sen jälkeen tulee.
Silloin, kun elämässä menee hyvin, pelkään, että kuolen.
Silloin, kun elämässä menee huonosti, pelkään, että en kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin, kunnes luin kuolemanrajakokemuksista ja otin muutenkin selvää asioista. Olen muutenkin positiivinen ihminen, ja aloin uskoa Jumalaan ja siihen että kuoleman jälkeen pääsee parempaan paikkaan. Vastasin nyt kuitenkin, koska en koe itseäni perinteiseksi uskovaiseksi, joka noudattaisi Raamattua kirjaimellisesti jne.
Hyvä on, jos et ole perinteisesti uskovainen, kiitos vastauksestasi, mutta mistä tiedät, että kuoleman jälkeen voi olla parempi muttei huonompi paikka?
En vain pysty uskomaan, että jos/kun Jumala on, että hän olisi paha ja julma, vaan oikeudenmukainen. Olen myös elänyt elämäni niin että omatuntoni on puhdas. En usko helvettiin enkä uskoisi joutuvani sinne vaikka sellainen olisikin. Usko on tunteen, ei järjen asia.
Eikö elämää pitäisi enemmän pelätä?