Miten jaatte ruokakulut taloudessa, jos mies syö huomattavasti enemmän kuin muu perhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se yksi kanankoipi ei ehkä tunnu isolta asialta, mutta suhteessa mies syö silloin 75% ruuasta. Jos kuukaudessa ruokaan menee 400, mies syö siitä 300. Ja nainen 100, mutta maksaa 200. Reilua? Eihän siinä, jos varaa on, mutta monella ei ole. Kun yleensä nainen vielä tienaa vähemmän.

Kuinka köyhä elämä pitää olla, jos käyttää sen ruokakulujen laskemiseen tuolla tasolla? 

Miksi pilkkaat pienituloisia? Tuonkin satasen nainen voisi laittaa säästöön eikä miehen ylimääräisiin ruokiin.

Naisen kannattaa pysytellä sinkkuna, jos rahan säästö on noin tärkeää. Sinkkuna ei tarvitse laittaa senttiäkään miehen menoihin, vaan saa pitää kaikki rakkaat rahansa itsellään. 

Satasen säästäminen kuukaudessa on hyvä juttu. Se, että joka euro menee mikä tulee, on huono juttu. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Vierailija kirjoitti:

Maksatko sinä enemmän vessapaperista, varmaan naisena sinulla sitä kuluu kuitenkin enemmän? Entä vesi, jos sinulla on pitkät hiukset ja miehellä ei niin suihkussa ehkä menee pitempään?

Lyhyet hiukset on kyllä kivat, kun niiden pesemiseen menee vain vähän shampoota, vettä ja aikaa. Jos jonkun mies valittaa kuten tuo, niin menkää kampaajalle.

En usko, että tätä asiaa voi täysin ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Ensimmäinen aviomieheni oli ns. normaaliruokainen. Ei koskaan käynyt mielessäkään, että ruokalaskuista voisi tulla joku ongelma. Nykyinen aviomieheni taas syö aivan valtavasti. Päivällisellä saattaa ahmia kaksi-kolme isoa lautasellista ruokaa. Haluaa usein ostaa herkkuja, kalliimpia raaka-aineita jne. Jos minä syön kahvin kanssa rivin 200 g suklaalevystä, syö mies lopun suklaalevyn illalla tv-sarjoja katsellessaan. Tai jos ostetaan vaikka Kokkikartanon n. 650 g pasta, niin minä syön siitä 1/4 ja mies ahnehtii loput. Eli herkkuja ja ruokaa kuluu miehellä myös määrällisesti paljon. Aterioiden lisäksi mies napostelee ja pahimmillaan tekee vielä yömyöhään yöpalaa. ”Pikkunälkään” mies saattaa tehdä voileipägrillissä 4 paahtoleipää (väliin paljon täytettä) ja syödä ison kourallisen pähkinöitä. Vastaavassa tilanteessa minulle riittäisi 2 paahtoleipää levitteellä ja juustosiivulla. Arvata saattaa, että mieheni on reippaasti ylipainoinen.

Ei tämä tilanne kivalta tunnu, vaikka puoliso rakas onkin. Miehen pohjaton ruokahalu tuntuu minun lompakossani, vaikka tienaan meistä vähemmän. Ja en valittaisi, jos kyse olisi jostakin pienestä erosta, mutta mies syö moninkertaisesti enemmän kuin minä (ja en edes ole mitenkään pieniruokainen). Olen yrittänyt jutella tästä asiasta miehen kanssa useammankin kerran, mutta keskustelut päättyvät miehen suuttumiseen, kun kokee minun kritisoivan. Tulevana syksynä palaan hoitovapaalta töihin ja olen jo sanonut miehelle, että syksystä eteenpäin hän maksaa perheemme menoista isomman osuuden, koska tienaa enemmän kuin minä. Tähänkin mies on suhtautunut penseästi, mutta aion pitää pääni.

Meillä mies maksaa ruoan ja käy kaupassa, joten saa syödä niin paljon kuin haluaa. Ottaa hienosti huomioon myös toisten ruokatottumukset ja jokapäiväiset ruokatarpeet.

Miten niin, mitä tehdään? Meillä mies syö tonnilla ja minä ja lapsi yhteensä 400 eurolla. Käydään vuorotellen kaupassa, tai siis mies käy 2/3 osaa kerroista. En mä tuon ahmatin herkkuja, kaljoja ja mättöjä ala maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiko naissa liitoissa ole koskaan kysymys rakkaudesta tai edes valittamisesta?

Kanankoivista riidellaan, ***kele.

No miltä sinusta tuntuisi, jos systemaattisesti vaimosi jättäisi sinulle vain yhden kolmasosan siitä ruokamäärästä, minkä itse syö, ja minkä sinä olet ostanut ja laittanut? Ehkä sinuakin ärsyttäisi jossain vaiheessa.

Meilla on aina jaakaappi ja pakastin taynna ruokaa. Yhteinen talous, yhteiset syomiset ja yhteiset saastot.

Me ollaan oltu naimisissa 23 vuotta ja meillä on yhteinen talous ja rahat. Ei tarvitse miettiä kuka maksaa mitäkin. Ja tällä hetkellä meidän nuorin lapsi, teinipoika syö eniten koko perheessä.

Jos ostetaan vaikkapa reisikoipipaketti missä kolme kappaletta niin tietysti kumpikin syö yhden. Lisäksi perunaa tai riisiä ja salaattia sen verran ettei jää nälkä. Kolmas reisikoipi jää seuraavan päivän evääksi meille molemmille sillä siitä vaikkapa salaattiin proteiinia. Ruoat maksaa se joka sattuu käymään kaupassa ja molemmat muistamme ostaa myös toisillemme herkkuja silloin. Puoliso näin kesäaikaan mansikoita ja minä herneitä esimerkiksi. 

Minunkin mieheni syö ruokaa kauheasti, jos sitä on. Se ei vain toimi, että tekee ison kattilallisen jotain, laittaa koko kattilan pöytään ja luulee, että samaa syödäön huomennakin. Pöytään pitää laittaa vain se määrä, mitä syödään tänään, jos haluaa, että huomiseksikin jää.

Ja ei, kyse ei ole siitä, että miehellä olisi nälkä. Jos en ole tehnyt mitään ruokaa, niinnhän ei syö mitään, korkeintaan leipää, koska sanoo, ettei hänellä ole iltaisin nälkä. Hän syö vain huvikseen.

Munmiesserkku on naimisissa ja hänellä on yksi alle kouluikäinen kanssa vaimonsa kanssa. Lisäksi kotona asuu vuoroviikoin vaimon kaksi teini-ikäistä lasta. Serkkuni on valittanut äidilleen (eli tädilleni), miten häntä kyrsii se, että ruokakaupassa asioidessa aina hänen tehtäväksi jää maksaa ruokaostokset, jolloin hänelle tulee sellainen fiilis, että hän elättää toisten ihmisten lapsia.

Tässä ei ole vika pelkässä rahassa vaan myös siinä, että mies ei joko tahattomasti tai tahallisesti huomioi myös APn tarpeita vaan syö minkä itse haluaa. Mies myös ruinaa APlta lisää ruokaa, jos ei "saanut tarpeekseen". Eikö aikuinen mies osaa itselleen voileipää tehdä?

AP, ota asia miehen kanssa puheeksi. Ei meille valittaminen paljoa auta tilanteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin se mies-lapsi vertaus oli osuva. Kyllä aikuinen mies osaa ottaa muutkin huomioon ja ei itse ahmi kaikkea. Ja on myös huomaavainen muutenkin esim kulujen tasauksessa ja jos tienaa enemmän, niin oma-aloitteisesti maksaa enempi. Monta muutakin juttu aikuisesta miehestä olisi, mutta ei nyt jaksa....

Halusiko ap ylipäätään enempää sitä kanaa vai riittääkö hänelle se yksi? Eikö ap silloin ole se joka ei osaa ottaa toista huomioon jos hän ei ymmärrä että isompi mies myös tarvitsee enemmän ravintoa kuin hän.

En halua maksaa tyhjästä, en saanut enempää kun mies oli ehtinyt jo lappaamaan suurimman osan lihasta omalle lautaselleen. En myöskään halua jäädä nälkäiseksi.

Huono mies kun ei ota sinua huomioon lainkaan eikä osaa edes jakaa neljää kahdella

?

Nainen napostelee ja syö karkkeja paljon suuremmalla kuin muu perhe yhteensä kuukaudessa ruokaa.

summalla

Mies käy kaupassa, minä kokkaan. Annan kauppalistan sille matkaan, että tuo mitä kaupasta kaipailen. Toimii meillä. Toki minäkin sinne kauppaan välillä menen, mutta arkena about näin.

Meillä ei ainakaan lasketa sun ja mun ruokia. Yhdessä tehdään ruokaa ja se syödään suunnilleen puoliksi. Mies tietysti hieman enemmän, kun tarvitsee enemmän ruokaa. Yhteisiä ruokia tehdään iso satsi kerralla ja mieskin ymmärtää, ettei sitä ole tarkoitus kerralla syödä. Se maksaa kumpi sattuu käymään kaupassa ja yleensä kulut jakautuu suuri piirtein puoliksi. Kummankaan herkut ei niin paljoa maksa etteikö ne menisi siinä sivussa, kun omiakin juttuja ostaa. Minä ostan joskus miehelle kaljaa, ja hän hiuslakkaa minulle, mikäli tarve on. Vaatteet ja muut ylimääräiset kalliimmat jutut kumpikin ostaa sitten omaan käyttöön jäävillä rahoilla itse. Asuntolaina maksetaan puoliksi ja molemmat säästää sitten parhaaksi katsomallaan tavalla jonkun tonnin kuussa. Nyt se menee häitä varten, mutta jatkossa sitten eläkepäivien turvaksi.

Meillä jaan aikuisten ruokaosuuden aina valmiista ruoasta grammalleen kahteen osaan. Sitten syön omasta osuudestani mitä jaksan ja sen jälkeen myyn jäljelle jääneen osuuden miehelle hintaan 10,80/kg eli aika edullista. Jos tämäkään ei hänelle riitä, niin sitten joutuu piipahtamaan vielä iltasella ravintolassa. Onneksi asutaan kaupungissa, niin ei ole ihan kamalan pitkä matka. En ymmärrä miten tällainen toimisi maalla.

Yleensä jako menee niin, että nainen maksaa kaiken huomattavasti pienemmästä palkastaan ja mies sijoittaa säästyneet ruokarahansa. 

Noiden ahmattimiesten pitää alkaa käydä itse kaupassa ja maksaa ruuat, sitten voivat syödäkin enemmän. Parempi kokatakin ne itse. Ihme että kehtaavat hyväksikäyttää naisia noin. Suosittelen kyllä lähtökohtaisesti kokonaan omia ruokia molemmille.