Miksi jotkut uskaltavat ratsastaa ja hoitaa hevosia?

Ja porkkanaan voi tukehtua.

Osaavissa käsissä eläin ei käyttäydy arvaamattomasti.

ihmiskunta on tuhansia vuosia liikkunut pääasiassa hevosvoimin. Eihän se arkajalkojen hommaa ole. 

No jos kaikkea tässä elämässä pelkäisi, niin ei sitä voisi kuin kökkiä jossain pumpulikuplassa päivästä toiseen. 

T. 30+ vuotta ratsastanut, kenttää ja rataesteitä lähinnä kisannut ja aika monta luunmurtumaa ja mustelmaa hevoshommissa saanut, mutta päivääkään en vaihtaisi lajin parista pois.

Miten uskallat olla ihmisen tai koiran lähellä?

Hevosten kanssa ollaankin Suomessa kyllä liian suruttomasti. Täällä ei ymmärretä riittävästi ja taito puuttuu.

Kuitenkin hyvin koulutettu ja tolkku hevonen on hyvinkin turvallinen kaveri. Eli vähän sama tilanne, kuin koiran kanssa. Ihmiset taas ovat pääosin sekaisin.

Olen uskaltanut aikoinaan kun harrastin ratsastusta. Olen myös ollut pillastuneen hevosen selässä ja hevonen on minua potkaissut monestikin. Se kuuluu tähän lajiin.

Kyllä aikanaan hevonen talloi varpaat niin, että kynsi muuttui mustaksi. Lensin hevosen selästä muutaman kerran. Ei kumpikaan noista kivalta tunnu. Kyllä hoitajat osaa potkuja varoa, joten harvemmin osuu. Jos tietää hevosen sellaiseksi, että saattaa tulla kaviosta, sitä osaa varoa.

Ratsastaminen on ihanaa. Ei siitä vaaran elementtiä voi täysin poistaa. Mutta se on sen arvoista.

Kerran mua on potkaistu, pari kertaa pudonnut.

Nykyään kaupassakäynti ja metrolla matkustaminen taitaa olla vaarallisempaa eikä yhtään hauskaa.

Öö, en niitä sen enempää pelkää kuin vaikka että joku koira alkaisi ilman syytä mielettömästi puremaan minua, tai joku ihminen kadulla sekoaisi ja alkaisi lyödä tms (ihmisiä itse pidän arvaamattomampana kuin koiria tai hevosia, koska tuolla kaduilla liikkuu ties mitä narkkaria, hallusinoivaa mt-potilasta yms).

Ei ne mitään arvaamattomia villieläimiä ole, vaan ihmisiin tottuneita kotieläimiä, hevosetkin. Hevoset on lisäksi lempeitä ja ihania eläimiä. Jo ala-asteikäisenä aloin käydä talleilla hevosia hoitamassa, ei tullut mieleenkään pelätä. Toki koska kyseessä on arka pakoeläin, voi hevonen jossain tilanteessa paniikissa käyttäytyä arvaamattomasti. Mutta normaalit hevosen päivittäishoitotilanteet ei ole sellaista missä tätä vaaraa olisi. 

Tien vierusta ei ole hyvä, jos on pillastuva hevonen ja osa autoilijoista voi ajaa päin. Vaikka olisi valo tai heijastimet hevosvaljakolla tai hevosella. Sama pyöräilijöillä. Olkaas siis varovaisia.

Mitä varten kyselet tämmöstä?

Ei kuulosta siltä että olet edes kiinnostunut hevosista.

Joo tai puraisee tai potkaisee. Hevostelin koko nuoruuden ja olen pudonnut usein hevosen selästä. Jotakin pientä vekkiä on tullut. Hevonen on myös pillastunut maastossa. Yllättävän vähän sattui kuitenkaan mitään vakavampaa, mutta kyllä jotkut putosivat vähän pahemmin hevosen selästä ja saivat esim. kallonpohjanmurtuman. Silloin oli lähinnä peruskypärät vaan eikä muita suojauksia ratsastajalla.

Jälkikäteen mietittynä niin kyllähän sitä oli aika uskalias tuolloin nuorena. En näin viiskymppisenä ehkä olisi yhtä "rohkea" enää.

Vierailija kirjoitti:

Tien vierusta ei ole hyvä, jos on pillastuva hevonen ja osa autoilijoista voi ajaa päin. Vaikka olisi valo tai heijastimet hevosvaljakolla tai hevosella. Sama pyöräilijöillä. Olkaas siis varovaisia.

Hevonen pakoeläimenä voi säikähtää äkillistä tilannetta aina. Ei ole sataprosenttisen luotettavaa hevosta niin kauan kun siinä henki pihisee. Ja tieliikennelaki määrittää sen paikan, missä hevosella tulee kulkea, aika harvalla on mahdollisuutta ratsastaa yksityisiä, omia metsäreittejään ilman maantiesiirtymiä. 

Autoilijalla on velvollisuus ohittaa ratsukko tai valjakko (ihan kuten pyöräilijäkin) turvallisesti. 

Ei pelota. Rentoudun ratsastaessa ja hoitaessani hevosia, se on ikäänkuin terapiaa itselleni. Hevosen läsnäolo rauhoittaa. Maailmasta löytyy vaikka mitä muita pelottavia asioita, mutta hevoset eivät niihin kuulu.

Vanhemmiten se on alkanut mietityttää enemmän. Olen nyt 31, aloitin ratsastuksen 12-vuotiaana. Teininä ja nuorena aikuisena vaaroja ei vaan miettinyt, nyt tuntuu välillä hullulta nousta hevosen selkään jos heppa sattuu olemaan sekopäistä sorttia. Puhumattakaan karsinahommista, jos hevonen on vaarallinen.

Ennakointi ja hevosen koulutus ovat tärkeimmät. Lisäksi tietenkin kypärän käyttö ratsastaessa, ajaessa, yms. Hevonen ei luonnostaan yritä vahingoittaa ihmistä ilman syytä ja säikähtäessäänkin yrittää usein väistää, jos se on mahdollista. Vanha sanonta sadasta putoamisesta ennen hyvää ratsastajuutta on myös puppua. Jos ratsastaessa putoaa ilman, että hevonen kompastuu/kaatuu tai saa jonkin täysin odottamattoman pakoreaktion, niin syy on ratsastajan kehonhallinnassa ja sitä voi harjoitella. Toki elävän eläimen kanssa joskus voi sattua, mutta itse saamani pikkukolaukset ovat aina olleet oman huolimattomuuden aikaansaamia.

Itse pyrin olemaan varautunut hevosten lähellä. En tiedä miksi mutta hevosissa on paöjon herkkiä tapauksia. Oon netissä sen verran nähnyt näitä videoita, ettei kiinnosta itse saada kaviosta. Ja edellä puhuneiden suusta, näyttää siltä että selästä putoaminenkin kohtuu yleistä. Itse ratsastanut vain ponilla ja onneksi se sujui hyvin.