Minkä syyn takia olette olleet ambulanssissa? Onko ambulanssi joskus kieltäytynyt ottamasta kyytiin?

Ruokamyrkytys halpispitseriasta laukaisi 5 h kestäneen rajun oksentelun, jonka jälkeen pystyin vain vaivoin raahautumaan makuulla viimeisillä voimilla lattiaa pitkin wc:stä olohuoneeseen soittamaan apua. Ambulanssi tuli mutteivät meinanneet millään ottaa kyytiin koska olin kuulemma humalassa?! Itkin ja vakuutin olevani vesiselvä. Luulin jo että henki lähtee mutta lopulta veivät päivystykseen tiputukseen jossa menikin sitten kokonainen vuorokausi toipuessa.

Kaaduin pyörällä, sukelsin silleen komeesti alamäessä ratin yli, ja olin vähän tokkurassa niin kaverit soitti ambulanssin. Paikkasivat sit mitä oli mennyt rikki, ja laittoivat sijoiltaan menneeseen peukaloon lastan. Aivotärähdyksen taisin saada, oli vähän sellanen hutera olo pari päivää. Kymmenen vuotta oli toinen polvi turvoksissa sen jälkeen.

Muutama päivä synnytyksestä toinen jalkani turposi ihan elefanttijalaksi ja sitä alkoi kihelmöidä ja särkeä. Soitin itselleni yöllä lanssin ja sillä päivystykseen veritulppaepäilyn vuoksi. Onneksi ei ollut tulppaa, ja syy jäi mysteeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttären kaveri tilasi tälle ambulanssin kun sai pahan hypokohtauksen (diabeetikko) . 20 minuutin odottelun jälkeen soittivat että voisko tytär ottaa taksin kun ambulanssi ei ole tulossa!

160cm kaveri kantoi sitten 175cm tyttäreni taksikuskin kanssa autoon ja veivät sairaalaan. 2pv tehohoidossa.

Meinasin kyllä tehdä valituksen mutta onneksi selvisi hengissä

Olisin valittanut, siinä on hengenlähtö todella lähellä.

Mitteepä se hyvejää?

Ekalla kerralla heräsin yöllä aivan järkyttäviin vatsakipuihin, mies soitti ambulanssi. Ottivat kyytiin ja veivät sairaalaan. Antoivat lääkettä ja tutkivat. Olin tarkkailussa yön, kun kaikki vaaralliset oli pois suljettu, niin tekivät vielä aamusta mulle sisäelin ultran. Munasolu oli irtoamaisillaan ja se toisinaan aiheuttaa uskomatonta kipua noin tunnin. Kyllä vaan. Silloin oli eka kerta ja onhan niitä koettu sittemmin, mutta kärsitty kotona.

Tokalla kertaa selkä jäi niin jumiin, etten pystynyt liikkumaan. Broidi soitti ambulanssin. Ottivat kyytiin ja vei sairaalaan. Sain muutaman relaksanttipistoksen ja dolania kotiin syötäväksi.

Sitten meni polvi. Poistuessa junasta astuin harhaan ja polvi lumpsahti paikoiltaan. Joku soitti ambulanssin. Otti kyytiin ja veivät hoitoon. Kuvia, särkylääkitystä ja tukihoitoa ja kyynärsauvat.

Viimesin kerta oli, kun sain todella huonosti hengitettyä. Mies soitti häkeen ja lähettivät ambulanssin. Lanssityypit tutkivat ja mittailivat ja vittuilivat. Eivät meinanneet ottaa kyytiin.

Mies sitten tuumas, että sitten taksi alle, että hoitoon tuo on saatava. Sitten lanssihlöstö pyörsi puheensa, että ohi sairaalan on kuitenkin pakko mennä, että samapa tuo jos vievät.

Eivät saaneet multa happisaturaatiota kotona, eikä lanssissa, ei ensin sairaalassakaan, olikohan se neljäs laite, jossa sitten vähän värähti. Eli mulla oli massiivinen keuhkotulppa, eikä happi vaan enää kulkenut. Joten ei lukemia. Noi luuli, että laitteet oli rikki. - 12 päivää sariaalassa, joista kuusi teholla.

En ole ikinä ollut ambulanssissa enkä ole ikinä joutunut soittamaan ambulanssia.

Olin raskaana, sinä aikana sain 3 kouristuskohtausta. Jokaisen jälkeen soitin ambulanssin mutta yhdellä kertaa keskus kehoitti tulemaan omalla kyydillä tarkistukseen. Lääkäri oli raivona, oli sentään puoliso ratissa..

Koronaa sairastaessa en saanut kunnolla henkeä, joten pääsin ambulanssilla tutkittavaksi. Kaikkien tutkimusten jälkeen lähettivät kotiin ambulanssin kyydissä napapiikit mukana, samassa kyydissä kuskasivat toisenkin kotiin, napapiikit mukana hänelläkin ja evästyksenä oli, että kannattaa tulla takaisin aika pienellä kynnyksellä. Eristyksessä oleville ei silloin ollut muita kuljetusmahdollisuuskia, puolisokin oli kotona koronassa pahimmassa kuumehorkassa, joten ei hänestäkään ollut oikein kuskaamaan. Akuutissa oli silloin aika ryysis, osa koronapotilaista joutui osastolle ja osa teho-osastolle

Olen ollut lanssin kyydissä kun siirrettiin heräämöön toiseen sairaalaan. Oksensin matkalla ja myöhemmin tein valituksen onko oikein asiallista siirrellä leikkauspotilaita eri sairaalaan. Mieheni ei ole päässyt lanssin kyytiin vaikka oli virtsakivi ja helvetilliset kivut. Tilasivat Kela-taksin ja kuski ihmetteli miksi ihmeessä ei päässyt ambulanssin kyytiin. Taivasteli sitä moneen kertaan.

Ahdistuksen takia.

Nenäverenvuoto, joka ei lakannut. Soitin ensin hätäkeskukseen ja kokeilin niiden neuvot, samoin netistä löytämäni. Lanssi tuli, ensihoitajia vitutti selkeästi. Nenä vuosi solkenaan koko matkan sairaalaan. 

Suoni oli rikki, eli eipä se vuoto olisi itsestään lakannutkaan. Poltettiin ja homma ok. Jäi vaan mieleen tuo ensihoitajien vitutus ja töykeä käytös, kun itse koitin olla mahdollisimman vähän vaivaksi. Ja ei, minulla ei ole autoa, eikä myöskään varaa lähteä ajelemaan taksilla keskellä yötä 30km sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Kännissä kaatuisin ja löin pääni. Ambulanssilla sairaalaan pariksi päiväksi.

Kaatuisin.

Löisin?

 

En ole ollut itse ambulanssissa, mutta olen soittanut sellaisen omalle perheenjäsenelleni. Onneksi olin kotona ja vaatimalla, uhkailemalla ja hirveällä taistelulla sain ambulanssihoitajat viemään perheenjäseneni sairaalaan, kun he olivat sitä mieltä, että se on turhaa ja mitään vaaraa ei ole. Jos en olisi ollut kotona, perheenjäseneni olisi kuollut kotiin, koska ei olisi pystynyt itse niin sairaana vaatimaan mitään. Hän meinasi kuolla sairaalassakin ja oli todella pitkään teho-osastolla. 

Olisi varmaan pitänyt tehdä jokin kirjallinen valitus, mutta siinä tilanteessa ei jaksanut.

Joskus olin tyhmänä kokeillut huumeita, menin niin sekavaan ja huonoon kuntoon että soitin ambulanssin itselleni, mutta ilmeisesti leimasivat heti narkkariksi, eivätkä sit suostuneet ottamaan mukaan vaikka olisin halunnut apua

Hirvikolarin jälkeen ambulanssi tuli noin tunnin kuluttua, kun ei siinä hätää ollut. Vei meidät kuitenkin sairaalaan tarkistettaviksi ihan varalta.

Exälle olen soittanut ambulanssin useasti. Aina on kyytiin huolittu ja oltu ystävällisiä.

"Minkä syyn takia olette olleet ambulanssissa?"

Olin kuskina.

Unilääkepurkillisen jälkeen. Lapsen sairauden takia viisi kertaa. Kaupungissa lanssi on tullut nopeaan, maalla hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Nenäverenvuoto, joka ei lakannut. Soitin ensin hätäkeskukseen ja kokeilin niiden neuvot, samoin netistä löytämäni. Lanssi tuli, ensihoitajia vitutti selkeästi. Nenä vuosi solkenaan koko matkan sairaalaan. 

Suoni oli rikki, eli eipä se vuoto olisi itsestään lakannutkaan. Poltettiin ja homma ok. Jäi vaan mieleen tuo ensihoitajien vitutus ja töykeä käytös, kun itse koitin olla mahdollisimman vähän vaivaksi. Ja ei, minulla ei ole autoa, eikä myöskään varaa lähteä ajelemaan taksilla keskellä yötä 30km sairaalaan.

Itseasiassa ambulanssimatka maksaa tasan saman verran potilaalle, kuin matka kelataksilla maksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ekalla kerralla heräsin yöllä aivan järkyttäviin vatsakipuihin, mies soitti ambulanssi. Ottivat kyytiin ja veivät sairaalaan. Antoivat lääkettä ja tutkivat. Olin tarkkailussa yön, kun kaikki vaaralliset oli pois suljettu, niin tekivät vielä aamusta mulle sisäelin ultran. Munasolu oli irtoamaisillaan ja se toisinaan aiheuttaa uskomatonta kipua noin tunnin. Kyllä vaan. Silloin oli eka kerta ja onhan niitä koettu sittemmin, mutta kärsitty kotona.

Tokalla kertaa selkä jäi niin jumiin, etten pystynyt liikkumaan. Broidi soitti ambulanssin. Ottivat kyytiin ja vei sairaalaan. Sain muutaman relaksanttipistoksen ja dolania kotiin syötäväksi.

Sitten meni polvi. Poistuessa junasta astuin harhaan ja polvi lumpsahti paikoiltaan. Joku soitti ambulanssin. Otti kyytiin ja veivät hoitoon. Kuvia, särkylääkitystä ja tukihoitoa ja kyynärsauvat.

Viimesin kerta oli, kun sain todella huonosti hengitettyä. Mies soitti häkeen ja lähettivät ambulanssin. Lanssityypit tutkivat ja mittailivat ja vittuilivat. Eivät meinanneet ottaa kyytiin.

Mies sitten tuumas, että sitten taksi alle, että hoitoon tuo on saatava. Sitten lanssihlöstö pyörsi puheensa, että ohi sairaalan on kuitenkin pakko mennä, että samapa tuo jos vievät.

Eivät saaneet multa happisaturaatiota kotona, eikä lanssissa, ei ensin sairaalassakaan, olikohan se neljäs laite, jossa sitten vähän värähti. Eli mulla oli massiivinen keuhkotulppa, eikä happi vaan enää kulkenut. Joten ei lukemia. Noi luuli, että laitteet oli rikki. - 12 päivää sariaalassa, joista kuusi teholla.

Luulivat, että laitteet olivat rikki? Miten ammattitaitoista. 🙄

Viilsin ranteeni auki toissa viikonloppuna. Olen todella ahdistunut, kun entinen tyttöystäväni on ottanut tavoitteekseen pilata elämäni. Siinä hän on isolta osin onnistunut. Nainen on ihan mielenvikainen ja julistautunut anti-feministiksikin.