Tuli mieleen Cast Away/Tuuliajoilla elokuvasta
Olisikohan meillä kaikilla tuo sama että kiintyisi elottomaan esineeseen ja alkaisi puhumaan sille?
Minä olisin juuri samanlainen.. tässä justiin katson tuota leffaa ja vieressäni on lapsen pehmolelu (noh, en minä sitä siihen laittanut).
Tuumailin että kyllä, jos tuo Dumbo lelu olisi ainut seura autiolla saarella niin toki.. se olisi heti ykköskaverini siellä.
Kommentit (11)
Kyllä varmaankin. Tosin mä kyllä puhuisin koko ajan itsekseni, elokuvan henkilö oli mielestäni oudon hiljainen ennen Winstonia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaankin. Tosin mä kyllä puhuisin koko ajan itsekseni, elokuvan henkilö oli mielestäni oudon hiljainen ennen Winstonia.
Tätä itsekin aina mietin. Höpisen muutenkin itsekseni kotona niin hmm, hylättynä yksin saarella varmaan juttelin yötä myöten.
Hyvin todennäköisesti. Mielestäni tuossa elokuvassa oli hyvinkin uskottavaa miten Tom Hanksin hahmo alkoi jutella lentopallolle, kun ei muutakaan seuraa ollut.
Se kohtaus kun Winston hiljalleen lipuu kauemmas! Oliko pakko muistuttaa
Jutteletko nyt lentopallolle siellä kotonasi? Ei.
Ja lopeta itsellesi vastailu
Vierailija kirjoitti:
Se kohtaus kun Winston hiljalleen lipuu kauemmas! Oliko pakko muistuttaa
Joo, mä itken aina siinä. WINSTON!!! 😩
Vierailija kirjoitti:
Jutteletko nyt lentopallolle siellä kotonasi? Ei.
Ja lopeta itsellesi vastailu
No en juttele ja enhän minä vastannut kun vain yhdelle henkilölle? Mitä ihmettä.
Puhun elottomille ja elollisille esineille ja asioille jatkuvasti. Joskus juttelen kuulle, tai tähtitaivaalle. Aika usein höpötän joko omille lemmikeille tai sitten villieläimille. Etenkin lintulaudan linnuille puhun paljonkin. Autolle olen puhunut paljonkin, kehunut ja pyytänyt anteeksi, kun olen siitä luopunut. Polkupyörälle olen puhissut ylämäissä. Puita halailen. Miksi se Cast Away- tyyppi ei halaillut puita?
Vierailija kirjoitti:
Paitsi että se on Wilson eikä Winston.
WILSOOOONNN!!!!
Apua, niinpäs olikin! No pieni virhe, ei se mitään.
Kyllä mä uskon niin.