En oikein näe itselläni mitään tulevaisuutta. En halua lapsia, en miestä, haahuilen itsekseni.
En vain pysty luottamaan miehiin eikä voimavarat riitä lapsen kasvatukseen. Olisin ihana äiti mutta valitettavasti en usko, että olisin kuitenkaan lapsien etujen mukainen. Olen niin eristäytynyt jotenkin ja pelkäisin miten lapsen kävisi tässä maailmassa, olisin kenties ylisuojelevainen ja tukahduttaisin tietämättäni hänen kykyjään omalla pelolla ja asenteella elämää kohtaan.
Miehet pelottavat minua myös. Ei niin, että pelkäisin heitä heidän ollessa läsnä vaan jos ovat kiinnostuneita. Melkein suutun siitä. En halua niiden idioottien katsovan minua kuin mitäkin mahdollista panoalustaa tai miten voivat käyttää minua hyväkseen. Vaikka olisin varmasti kiva tyttöystävä jollekin ja minusta läheisyys sekä seksi on mukavaa, niin silti ei helvetti, ei enää sitä kaikkea voimavarojen tuhlailua ja petetyksi tulemista, itsetunnon latistamista ja hylkäämistä.
Ystäviäkään ei nyt ole koska on ollut taipumusta juuri niihin jotka käyttää hyväkseen ja pitävät sylkykuppinaan. Kuvittelevat voivansa sanoa mitä vain ja nauraa jos loukkaannun. Lopulta useiden vuosien jälkeen oli katkaistava vällt, en ole katunut.
Työtä teen, päätän niistäkin itse. En suostu tekemään pilkkahinnalla ja pidän tietynlaisen vapauteni.
Vapaalla en jaksa juuri mitään tehdä. Ainoa mistä nauttisin, olisi joku luonnon rauhassa oleva ihana talo, jossa lämmittää sauna, juoda olutta ja uida. Kuunnella radiota ja ottaa rennosti, samalla vähän puuhaillen jotain.
Mitään suurempia tulevaisuuden suunnitelmia ei vain ole. Olen alle 30v.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa? Ehkä se auttais sua paremmin ymmärtämään pelkojasi, toiveitasi, jne,
Kyllä. Olisin sen tarpeessa.
Nuoruus oli todella hurja, olin niin naiivi ja suorastaan tyhmä. Hain hyväksyntää ja liikuin väärissä piireissä. Oli minua huomattavasti vanhempia miehiä. Tietysti tulin satutetuksi.
Elin lasisen lapsuuden, jossa vanhemmat eivät olleet läsnä. Oli liikaa draamaa ja epävakautta.
Aikuisena olen uupunut useita kertoja. Todennut että helpointa olla itsekseen, toisaalta elämä on näin aika merkityksetöntä mutta ainakin yritän suojella itseäni paremmin.
Terapiaan menen kyllä heti kuin mahdollista. Odotan pääsyä psykiatrille.
Ei sekään varmaan ihmeitä tee mutta saattaisi helpottaa oloa eikä ehkä tuntuisi niin raskaalta, kuin vetäisi painavaa lastia mukanaan.
Yritän päästä uhrin elämästä pois, en jaksa sellainenkaan olla. Yritän pysyä itseni tukena ja pyrkiä ihan hyvään elämään.
Ap
Miksi yksin haaluilu ei olisi tulevaisuutta. Pitääkö aina mennä miten muut menee?
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksin haaluilu ei olisi tulevaisuutta. Pitääkö aina mennä miten muut menee?
Ei missään nimessä. Tarkoitin ehkä lähinnä, ettei minulla ole juuri mitään tulevaisuuden suunnitelmia, en näe siellä oikein mitään enkä tiedä mitä kohti menisin. Kai ihmisellä pitäisi jonkinlaisia päämääriä olla?
Tiedän kyllä mihin haluan muuttaa, mitä ehkä harrastaa mutta muuta ei ole. En oikein tiedä edes mtä haluan. En tiedä kyllä onko silläkään väliä. Eletään päivä kerrallaan.
Ap
Sehän parasta elämässä kun voi haahuilla eikä mikään sido mihinkään. Suosittelen sitä myös muille👀
Kannattaa ehdottomasti satsata kunnolliseen terapiaan, työssäkäyvänä sen varmaan itsellesi pystyt kustantamaan. Siellä sitten luotaat, mitä elämältäsi haluat ja mistä tuo kaikki epävarmuus ja kyynisyys johtuu.
On niitä hyviäkin miehiä. Minun mies on vain parantunut itsetuntoani ja elämääni.
Oletko tullut ajatelleeksi, että miesvihasi taustalla on väärät parinvalintakriteerit?
Olet selvästi henkisesti yhtä reikäinen kuin vanha kalaverkko.
Tuohan on kaikkein paras tilanne. Saat haahuilla ihan sitä mitä itse haluat, tai olla tekemättä mitään. Hommaa talo jos haluat. Miksi sun pitäisi elää samanlaista elämää kuin kaikki muut?
Vierailija kirjoitti:
On niitä hyviäkin miehiä. Minun mies on vain parantunut itsetuntoani ja elämääni.
Mäkin tarttisin tällaisen miehen, mistä niitä löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi henkisesti yhtä reikäinen kuin vanha kalaverkko.
Hahah, no joo.
On minulla onneksi vahvuutenikin. Haluan olla toisille ystävällinen ja tukea. Olen empaatikko.
Työni perustuu ihmisten auttamiseen.
Vaikka aloitukseni olikin aika inhottava miesten osiossa niin kyllä minä ihmisistä pidän. En vain uskalla päästää liian lähelle ketään, minulla on nykyään tarkat rajat ja olen ylivarovainen henkilökohtaisessa elämässä tunnetasolla.
Voin esimerkissä olla rento, jopa harrastaa seksiä jos se on omasta halustani ja ehdoilla menty, ei niin, että joku luikertelee elämääni ja sitten hylkää. Vaan että asiat sovitaan etukäteen ja sitten tunnetasolla ei mitään säätämistä. Selvät rajat.
En siis uskalla rakastua tai antaa minuun rakastua.
En edes koe lopulta olevani kuitenkaan kaiken sen arvoinen, ehkä juuri sen rikkinäisyyden vuoksi.
Vaikka tavallaan ymmärrän, että juuri se tekee ihmisestä rakastettavan ja inhimillisyys on ok, kunhan ei riko toista ihmistä omien haavojensa vuoksi.
Tiedä mitä tästä tulee. Ehkä jonain päivänä uskallan mutta aika ei ole vielä. Viimeksi suhde oli väkivaltainen ja mies manipuloi. Muistan sen nöyryytyksen tunteen ja häpäistyksi tulemisen. Teki sitä muiden läsnäollessa ja nautti kun sai alistettua.
Se suhde oli tavallaan viimeinen niitti sille, etten uskalla enää.
Vaikka ymmärrän, että toistin traumojani mutta itseluottamus siinä meni. Mietin miten saatoinkaan olla niin tyhmä mutta se on menneisyyttä se nyt.
Toivottavasti otin opiksi ja kuuntelen itseäni jatkossa heti kun ilmenee jotain epänormaalia.
Ap
Ei sun kannatakaan lasta hankkia noin kehnoilla sosiaalisilla taidoilla.
Aseta itsellesi muita tavoitteita.
Esim. opettele soittamaan viulua. Käy konserteissa. Opi uusi kieli, Italia ehkä tai ranska. Mene k.o. maahan vapaaehtoistöihin tai mieleisellesi kurssille. Maalaa taulu. Maalaa hyvä taulu. Myy taulu. Nämä kun saat tehtyä keksi uudet tavoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä hyviäkin miehiä. Minun mies on vain parantunut itsetuntoani ja elämääni.
Mäkin tarttisin tällaisen miehen, mistä niitä löytyy?
Ulkomailta minä löysin. Joku chatti oli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä hyviäkin miehiä. Minun mies on vain parantunut itsetuntoani ja elämääni.
Mäkin tarttisin tällaisen miehen, mistä niitä löytyy?
Farmer's Only,single farmers dating,FarmersD ja appikaupasta cowboy dating. Aloita yhdestä sivusta kerrallaan. Miesvoittoisuuden ansiosta saat rauhassa perehtyä profiileihin. Googleta käyttäjän antama nimi sekä kuvat. Nähkää Skypessä. Treffien onnistumisen kannalta perehdy allaoleviin videoihin:
Terapia voisi auttaa sinua oikeasti. Osaat sanoittaa maailmaasi.
On monia joilla on mielekäs elämä ilman miestä. Selvitä itsellesi ensinnäkin haluaisitko oikeasti miestä vai ajatteletko että mies kuuluu olla.
Vierailija kirjoitti:
On monia joilla on mielekäs elämä ilman miestä. Selvitä itsellesi ensinnäkin haluaisitko oikeasti miestä vai ajatteletko että mies kuuluu olla.
Tuntuu etten tiedä enää mitään. Kuin olisi paikoillaan vain. Taantunut mutta samalla muuttunut, hyväänkin.
Olen vähän pihalla. Sama sekin. Kunhan ei eläisi vankina päässään. Onneksi meditointi auttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksin haaluilu ei olisi tulevaisuutta. Pitääkö aina mennä miten muut menee?
Ei missään nimessä. Tarkoitin ehkä lähinnä, ettei minulla ole juuri mitään tulevaisuuden suunnitelmia, en näe siellä oikein mitään enkä tiedä mitä kohti menisin. Kai ihmisellä pitäisi jonkinlaisia päämääriä olla?
Tiedän kyllä mihin haluan muuttaa, mitä ehkä harrastaa mutta muuta ei ole. En oikein tiedä edes mtä haluan. En tiedä kyllä onko silläkään väliä. Eletään päivä kerrallaan.
Ap
Minulla on omakotitalo, aviomies ja vakituinen työpaikka, eli kaikki ok. Eikä minullakaan oikeastaan ole mitään tulevaisuudensuunnitelmia. Talo ja avioliitto eivät myöskään olleet minulla suunnitelmissa, vaan haahuilin vain tähän ja tässäpä tätä nyt eletään päivä kerrallaan. Päämääränä on lähinnä elää terveenä mahdollisimman pitkään.
Terapiaa? Ehkä se auttais sua paremmin ymmärtämään pelkojasi, toiveitasi, jne,