Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö rakkautta vaan mitenkään saa sammutettua?
08.07.2023 |
Aivan hirveää rakastaa ihmistä, jota ei voi saada. Eikä mikään auta, vaikka kuinka olen yrittänyt näitä tunteita tukahduttaa. Eikä auta aikakaan, koska nämä tunteet on ollut jo kauan.
Olen jotenkin vakuuttanut itseni uskomaan, että me tullaan vielä olemaan yhdessä ja että ei ole muita minulle tarkoitettu. Että kunhan vain jaksan odottaa, niin kyllä hän takaisin tulee.
Tyhmää odottaa ja toivoa, elämä menee vain hukkaan.
Mutta miten saa pyyhittyä tunteet pois, jos toinen vain yksinkertaisesti tuntuu parhaalta mahdolliselta ihmiseltä? Olen yrittänyt katsella uutta ja sillä tavalla päästä irti, mutta vaikeaa on, kun rakastaa vain toista.
Kommentit (23)
Viidenkymmenen ikävuoden tuomalla kokemuksella väitän, että ei. Jos siis on ollut todellista rakkautta. Sillä ei ole mitään tekemistä riippuvuuden, seksuaalisuuden tai ihmisenä läsnäolon kanssa - se vain on. Absoluuttisena ja pysyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama ongelma, jään seuraamaan. En ole itsekään täysin luopunut toivosta, vaikka huonolta näyttää ainakin tällä hetkellä. Olen yrittänyt suhtautua tuollaisiin ajattelemalla, että kyseinen ihastuksen kohde olisi kuollut. Silloin on yksinkertaisesti vaan pakko päästä eteenpäin, unohdettava kyseinen ihminen ja katsottava muita. Aikaa se vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Viidenkymmenen ikävuoden tuomalla kokemuksella väitän, että ei. Jos siis on ollut todellista rakkautta. Sillä ei ole mitään tekemistä riippuvuuden, seksuaalisuuden tai ihmisenä läsnäolon kanssa - se vain on. Absoluuttisena ja pysyväisenä.
Tätä minä pelkään.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma, jään seuraamaan. En ole itsekään täysin luopunut toivosta, vaikka huonolta näyttää ainakin tällä hetkellä. Olen yrittänyt suhtautua tuollaisiin ajattelemalla, että kyseinen ihastuksen kohde olisi kuollut. Silloin on yksinkertaisesti vaan pakko päästä eteenpäin, unohdettava kyseinen ihminen ja katsottava muita. Aikaa se vaatii.
Kuten sanottua; ei se mene ohi ajalla tai muilla ihmisillä jos se on rakkautta. Sen vain _on_ .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen odottaminen ja toivominen, että jotain tapahtuisi, on aivan kamalaa. Vaikka ei siis haluaisi odottaa eikä tietoisesti odota, mutta silti syvällä sisimmässään tavallaan odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole oikeaa rakkautta. Riippuvuutta vain.
mistähän sinä sen pystyt päättelemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole oikeaa rakkautta. Riippuvuutta vain.
Rakkaus on aika hyytävää - e pelkästään ihanaa missään tapauksessa. Absoluuttisena ja kokonaisvaltaisena se pakottaa hyväksymään, ettei koskaan tule mitään yhteiselämää tai suhdetta. Että jokin osa minusta vihaa ja inhoaa. Että kuolema on mahdollista ja odotettavissakin. Silti se saatana on. Pysyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole oikeaa rakkautta. Riippuvuutta vain.
Rakkaus on aika hyytävää - e pelkästään ihanaa missään tapauksessa. Absoluuttisena ja kokonaisvaltaisena se pakottaa hyväksymään, ettei koskaan tule mitään yhteiselämää tai suhdetta. Että jokin osa minusta vihaa ja inhoaa. Että kuolema on mahdollista ja odotettavissakin. Silti se saatana on. Pysyvästi.
Tämä! Miten hyvin sanottu, että niin kokonaisvaltaista, että pakottaa hyväksymään! Jopa sen, ettei saa vastarakkautta! Siltikin! Huh!
Tuttu tunne, mutta ite olin typerä aikoinaan. Nyt mä en toivo muutaku kaikkea hyvää tälle naiselle toivottavasti löytää haluamansa ja on onnellinen, se on ainut asia mitä mä haluan.
Mä en itse pystynyt tätä tarjoamaan koskaan hänelle, enkä varmaan tulisi koskaan pystymään koska mä olen itse sisältä rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma, jään seuraamaan. En ole itsekään täysin luopunut toivosta, vaikka huonolta näyttää ainakin tällä hetkellä. Olen yrittänyt suhtautua tuollaisiin ajattelemalla, että kyseinen ihastuksen kohde olisi kuollut. Silloin on yksinkertaisesti vaan pakko päästä eteenpäin, unohdettava kyseinen ihminen ja katsottava muita. Aikaa se vaatii.
Eteenpäin missä? Elämässä kyllä, seuraavissa läheisissä ihmissuhteissakin ehkä. Mutta jos sinussa on rakkaus johonkin, se on tullut jäädäkseen.
Tämä on kammottava klisee, mutta: aika helpottaa. Se ei poista tunteita kokonaan, mutta varmuudella auttaa (vaikka aloittaja toteaakin aikaa jo kuluneen). Iso apu on myös siitä, jos rakkauden kohdetta ei näe tai häneen ole yhteydessä kuin sen, mikä on syystä tai toisesta pakko. Minullakin on elämää liki 50 vuotta takana ja tiedän, mistä puhun. Voimia ja lohtua toivotan kovasti. Ps. Kyllä, rakastan ja olen onnellisessa suhteessa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kammottava klisee, mutta: aika helpottaa. Se ei poista tunteita kokonaan, mutta varmuudella auttaa (vaikka aloittaja toteaakin aikaa jo kuluneen). Iso apu on myös siitä, jos rakkauden kohdetta ei näe tai häneen ole yhteydessä kuin sen, mikä on syystä tai toisesta pakko. Minullakin on elämää liki 50 vuotta takana ja tiedän, mistä puhun. Voimia ja lohtua toivotan kovasti. Ps. Kyllä, rakastan ja olen onnellisessa suhteessa nykyään.
Rakkaus ei ole tunne. Puhut ihan jostakin muusta. Mutta ei se mitään, moni haluaa ymmärtää asian noin. Se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ensirakkauden suhteen. En ole ollut kenenkään muun kanssa, koska hänen veroistaan ei yksinkertaisesti ole. Tiedän etten koskaan tule löytämään yhtä hyvää, joten miksi edes etsiä.
Voisin lisätä, että jollain tapaa ymmärrän ihmisiä, jotka ovat päätyneet itsariin suhteen päätyttyä. Ihminen kyllä tietää sisimmässään, löytääkö ketään saman veroista enää, sellaista jota voisi rakastaa joka solullaan. Onhan se karua kun tietää, ettei enää koskaan voi kokea sitä samaa kenenkään kanssa. Kaikki eivät hyväksy sitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi saada häntä ap?
Tunteet ei kai olekaan molemminpuolisia :( En oikein tiedä mitkä miehen todelliset tunteet ovat, kun ei puhu niistä. Nyt on välit poikki. Mutta kaikesta päätellen ei välitä, koska pystyy olemaan erossa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama ongelma, jään seuraamaan. En ole itsekään täysin luopunut toivosta, vaikka huonolta näyttää ainakin tällä hetkellä. Olen yrittänyt suhtautua tuollaisiin ajattelemalla, että kyseinen ihastuksen kohde olisi kuollut. Silloin on yksinkertaisesti vaan pakko päästä eteenpäin, unohdettava kyseinen ihminen ja katsottava muita. Aikaa se vaatii.
Eteenpäin missä? Elämässä kyllä, seuraavissa läheisissä ihmissuhteissakin ehkä. Mutta jos sinussa on rakkaus johonkin, se on tullut jäädäkseen.
Kuulostaa pelottavan pysyvältä, eikö se mene ajan kanssa ohi, unohdu tms??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi saada häntä ap?
Tunteet ei kai olekaan molemminpuolisia :( En oikein tiedä mitkä miehen todelliset tunteet ovat, kun ei puhu niistä. Nyt on välit poikki. Mutta kaikesta päätellen ei välitä, koska pystyy olemaan erossa.
Ap.
No aika törkeää ettei hän voi sanoa missä mennään. Sanoisi suoraan että teistä ei voi koskaan tulla mitään niin pääsisit paremmin yli. Miksi hän roikottaa ja pitää sua tietämättömyydessä?
Jonkun rakastaminen on vain hyvä asia. Mutta se että hänet pitäisi saada itselleen tuottaakin sitten jo tuskaa.
Neuvoisin, että hyväksyt rakastavasi häntä ikuisesti, etänä. Yritä opetella rakastamaan häntä ilman omistamisen tarvetta.
Tiedosta, ettei hän ole sinulle se oikea, kun hän ei kerran halua olla sinun kanssasi.
Se Oikea on siis vielä jossain, mutta et voi löytää häntä, koska olet kiinni entisessä, haaveessa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla sama ensirakkauden suhteen. En ole ollut kenenkään muun kanssa, koska hänen veroistaan ei yksinkertaisesti ole. Tiedän etten koskaan tule löytämään yhtä hyvää, joten miksi edes etsiä.