KUKAAN LAPSI EI MUISTA ALLE 3v. TAPAHTUNEITA ASIOITA!!!

" ... joten tuo Paulan lapsi ei tule muistamaan tapahtumaa, se on varma."



Voi ap, kunpa asia olisikin näin. Kyllä tytölle takuulla jäi elinikäinen trauma siitä. Ei ehkä tarkalleen tapahtumia muista - tuskin edes niitä pystyi ymmärtämään - mutta kyllä ne tunnelmat ja tunteet varmasti jäivät pienen muistiin... : (



Kuten joku jo mainitsikin, ei ole samantekevää, miten ihan pientä vauvaakin kohtelee - kylmä ja kova käsittely tekee hallaa lapsen tunne-elämän kehitykselle. Muistiin sekin jää, omalla tavallaan.

Äiti väitti että ei ollut, ei mitään mäkeä eikä vajaa. Veli väitti että taatusti oli.



Kysyivät asiaa mummolta ja mummo totesi että no kyllä se pieni loiva kumpu saattoi 1,5 vuotiaasti tuntua " mäeltä" ja siellä tosiaan oli pieni matala " mökintapainen" puunhalkoja varten. Kyseinen mökki on myyty kun veljeni oli puolitoistavuotias. Että sellainen muisti.



Eikä ole kuvia/ kertomuksia mökin takaa.

Esim. osin dementoitunut vaarini muistaa yhä kun sai " uuden äidin" alle kolmevuotiaana. Muistaa sen pelon ja järkytyksen. Oma äitinsä oli kuollut muutamaa kuukautta aiemmin synnytykseen. Tuota kuolemaa ei muista.

Tässä on tainnut nyt käydä niin, että ap on oppinut jonkun asian, ja sitten toistaa sitä kuin papukaija, eikä edes ole miettinyt, mitä kyseinen tutkimus on tarkalleen tutkinut ja mitä sen tulokset itseasiassa tarkoittavat. Usein tutkimusten tulokset yksikertaistetaan yleisölle, jopa siinä määrin, että niiden alkuperäinen pointti katoaa.



Ap:n alkuperäinen väite on siinä mielessä väärä, että alle kolmivuotiaalle voi jäädä muistikuvia erityisesti traumaattisista tai muuten vaikuttavista tapahtumista. Ne eivät välttämättä ole sellaisia muistikuvia, joita hän voi aikuisena sanallisesti kuvailla, vaan ehkä epämääräistä kauhua, yksittäisiä visuaalisia välähdyksiä tms.



Mä en voi sanoa muistavani tarkalleen mitään ennen kuin olin ehkä neljävuotias, mutta mullapa on ollut hyvin tapahtumaköyhä (=turvallinen) varhaislapsuus. Mitään niin erikoista ei tapahtunut, että aivoni olisivat sen vaivautuneet muistamaan. :)

Mun siskon lapsen joutuivat hyväksikäyttäjän (isänsä) uhreiksi alle 3v. Asia jätettiin sikseen, koska psykologit ja lääkärit oli sitä mieltä, ettei alle 3-vuotiaat muista tällaisia tapahtumia.

ja esim. kehomuisti on sellainen, että se tallentaa jo varhaisimmatkin kokemukset

Yleensä ihminen pyrkii alitajuisesti unohtamaan jos on joutunut kokemaan tai näkemään jotain hirveää. (oli sitten lapsi tai aikuinen)



Voi olla, että lapsi ei muista eikä ymmärrä asiaa, mutta alitajuntaan tuo asia jää joka tapauksessa.

Varhaislapsuudessa koetut ikävät asiat jäävätkin sen vuoksi yleensä täysin käsittelemättä, koska niitä ei muisteta ja niin pieni lapsi ei edes ymmärrä mitä tapahtui. (taatusti vaistoaa, että jotaiin todella pahaa)Joten parempi olisi, jos muistaisi asian, että pystyy käsitellä sen ja päästä siitä edes jollain lailla yli. Pahat traumat jää taatusti.

valokuvia nähnyt mutta en siltikään asuntoa muista tms. en kyllä muista tarhaakaan enkä aikaa jolloin isä asui kotona.... muutti pois kun olin 6.v nyt olen itse siis 23 ja hyvin vähän on muistoja lapsuudesta... se voi olla että mieli on sulkenut ne muistot jos on vaikka jotain traumoja sillä isäni on alkoholisti...

Hyvin traumaattiset tai muuten voimakkaita tunteita herättävät tilanteet voi muistaa alle kolmevuotiaskin. Tosin nämä muistot voivat olla jäsentymättömiä. Mutta onhan se ironsita, että kolme ensimmäistä elinvuotta ovat ihmisen elämässä tärkeimpiä ja niistä ei muista paljoakaan.

Osa hänen varhaislapsuuden muistoistaan on tosi yksityiskohtaisia: keskusteluja sanatarkasti, ja muistaa myös, miltä hänestä itsestään tilanteessa tuntui, jos joku tuntui epäoikeudenmukaiselta ym. Siis niin selvästi lapsen näkökulmasta, että ei varmasti voi olla vanhempien kertomaa.



Miehellä on nykyäänkin uskomaton muisti, varsinkin erilaisiin voimakkaita tunteita aiheuttaneisiin tilanteisiin liittyen (muistaa esim. kaikki riidat sanatarkasti, mikä on joskus ahdistavaa ;-)



Itselläni muistikuvat lapsuudesta ovat tosi vähissä. Luulen, että olen jotenkin tarkoituksella unohtanut, koska oma lapsuuteni ei ollut turvallinen.

Millä ihmeellä pystytään aukottomasti todistamaan, että kaikkien alle 3-vuotiaana koetut lapsuusmuistot ovat vain ja ainoastaan kertomuksista syntyneitä? Yksittäisestä kokemuksesta ehkä voidaan jälkikäteen huomata, että se ei ole " tosi" , vaan perustuu vaikkapa äidin vääristyneeseen kertomaan asiasta. Muttei sekään poissulje sitä, että joku toinen on saattanut muistaa sellaista lapsuudestaan, mikä on todellakin itse koettua.



Itse esimerkiksi jouduin vuoden iässä lonkkaleikkaukseen ja 60-luvun tyyliin yksin toiseen kaupunkiin lastenosastolle. Muistan yhä sen tunteen, kun makasin jalka vetolaitteessa. Ja että miltä tuntui, kun äiti ja isä vihdoin tulivat katsomaan. Tilanne oli aika traumaattinen kaiketi - vaikkeivat muistot sinänsä olekaan ahdistavia. VOI olla, että ne jäivät aikoinaan alitajuntaan ja olen nähnyt niistä myöhemmin unia, mikä vahvistaa sitä muistijälkeä. Mutta joka tapauksessa ne eivät ole mitenkään voineet syntyä toisen käden lähteen kautta.

eli sen, miten jouduin yksin sairaalaan ja vanhemmat kävivät vain katsomassa välillä. Asiat, joihin liittyy voimakas tunnelataus (positiivinen tai negatiivinen), muistaa paremmin kuin muut. Eli uskompa minäkin, että tuo tyttöparka tulee tämän trauman muistamaan paremmin kuin hyvin :(.

Näki isämme hakkaavan äitiä niin, että äidin pää oli aivan veressä. Siskoni oli samassa huoneessa. Hän nukahti aina, kun hakkaaminen alkoi. (nukahtaminen tuntui olevan hänelle jonkinlainen pakokeino, kun ei poiskaan päässyt.)



Samalla kerralla isäni ampui katkaistulla haulikolla laukauksia äitiäni kohti. Ampui kai kuienkin tarkoituksella ohi, koska äitiin ei osunut. Siskoni oli koko ajan huoneessa.



Siskoni on nyt 15 ja kysyimme äidin kanssa häneltä muistaako noita tapahtumia. Ensin sanoi, ettei muista, mutta jonkinlainen mielikuva hänellä kuitenkin on, koska puhui muistavansa jonkun talon missä tapahtui jotain pahaa, hän kuvaili taloa ja sen perusteella tajusimme, että kyseessä on talo, jossa tuo tapahtui. (ei meidän oma kotimme vaan asunto, jossa isämme asui silloin)



Näiden tapahtumien jälkeen siskoni kärsi todella pahasta ummetuksesta, jonka vuoksi hän oli lasten psykiatrisella poliklinikalla tutkittavana. Siellä todettiin, että ummetus johtui stressistä. Hän myös leikki pyssyleikkejä matkien pyssyn ääntä.. eikä ole voinut sitä oppia mistään muualta. Psykiatri sanoi, että hän ikäänkuin leikin avulla kävi läpi niitä kauheita kokemuksiaan.



Isälläni oli ollut ampumistapauksen aikana asunnollaan kolikoita levälläänolohuoneen pöydällä ja lattialla. Tapauksen jälkeen siskoni meni aina paniikkiin, jos näki kolikoita jossain levällään. Hän huusi " pane pois! pane pois!"

" ja se kehittyy vasta n. 3 vuoden ikään mennessä. Tästä syystä ihmisellä ei useinkaan ole juuri muistikuvia varhaisemmista ikävuosistaan. "

Kiinnittäisin huomiota sanoihin ' noin' ja ' useinkaan' . Ja se, mitä muistilla tarkoitetaan, on hyvin häilyvää.

Minä muistan, kuinka oli ihan keltaista ja eteisen lattialla oli jotain pelottavaa. Kuvista olen nähnyt, että äiti oli ostanut torilta eläviä rapuja ja yhtä koiran kanssa ihmettelimme. Meillä oli keltaiset verhot ja kuvista päätellen aurinko paistoi, joten keltaisen tunne tuli varmaan siitä. Tuo ei siis ole mikään sellainen muisto, jonka voisin tarinana kertoa vaan yksittäisen hetken tunne ja väri. Olin tuolloin 1½-vuotias.

ja se on aiheuttanut pitkiksi ajoiksi myös syvän kammon kaikkia siltoja kohtaan. oikleastaan muuta en muistakaan allle kolmen vuoden

Siitä asiasta ei todellakaan ole puhuttu jälkeenpäin. Äitini ei ole mulle kertonut, että " kerran kun oltiin puistossa, aloit itkeä perääni" . Mä oon vaan muistanut sen ihan koko ikäni ja muistan minkälaisissa rattaissa istuin jne. Se kauhun tunne ei lähde pois mielestä. Uskon, että varhaislapsuudesta voi jäädä mieleen jotain tosi voimakkaita tuntemuksia/kokemuksia tai sitten jotain hassuja yksittäisiä detaljeja. Ylipäätään en muista kyllä yhtään mitään lapsuudestani ja ala-asteeltakin vain jotain yksittäisiä juttuja. Hyvä niin.

t: eräs joka muistaa 1,5 vuotiaasta paljonkin asioita.

Jotakin voi muistaa jossakin vaiheessa mutta todellisuudessa kaikkea ei muistakaan enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ikiomaan mutuun?

Ap on se kuuluisa besserwisser, joka aina tietää kaiken.😅