KUKAAN LAPSI EI MUISTA ALLE 3v. TAPAHTUNEITA ASIOITA!!!

Jouduin sairaalaan nivustyrä leikkaukseen, ja olisinko muutaman päivän siellä ollut. Muistan kun äidin piti lähteä illalla pois ja hymyilin vain urheana heipat.

Muistan kun mut vietiin leikkaussaliin, sain valita marianne karkin tai sokeripalan. Otin karkin, ja sen jälkeen sain vielä sokerin. Oliskohan siinä ollut jotain rauhoittavaa?? En tiedä.

Muistan kun sain kaksi samanlaista kirjaa sairaalaan, ja muistan vielä minkälaisia satuja niissä oli.

Muistan kun tuli pissahätä leikkauksen jälkeen, ja kiipesin laidan yli vessaan. Siitä sain huutia sairaanhoitajalta, koska tikit olisivat voineet revetä...



Vai ei voi lapsuuden asioita muistaa. Varmasti voi.

MUTTA kun sanotaan, esim. että lapset oppii kävelemään n. 1-vuotiaina. Tosin osahan kävelee jo 9 kk:n ikäisinä, ja osa vasta 1,5 vuotiaina. Kovin varhaisia muistikuvia, en kuitenkaan alkaisi pitämään häävin luotettavina. Mutta joka tapauksessa: Lapsissakin on yksilöitä, herranjestas!

yli vuoden takaisia tapahtumia, joista ei tod. ole mitään valokuvia. Ihmeellisiä yksityiskohtia muistaa, jotka olen itsekin täysin unohtanut.



Itse muistan aivan elävästi omasta lapsuudestani tilanteen, kun olen juuri aloittanut päivähoidon (tätä en kylläkään muista) Olen äitini kanssa puistossa ja äiti lähtee kävelemään poispäin minusta ottaakseen kuvan. Huudan hirveässä hädässä äidin perään, koska luulen hänen jättävän minut puistoon yksin. Ja tämä siis johtuu ihan selkeästi niistä " hylkäämiskokemuksista" , joita minulle oli jo siihen ikään mennessä kertynyt. Ikää silloin about 1½v. Olen koko ikäni muistanut sen paniikin ja sen huudon äitini perään.



Toisekseen lapsen ei tarvitse muistaa asiaa, saadakseen trauman. Ne on alitajunnassa ja kummittelee siellä. Mulla on näitä kokemuksia ja paljon.

Aivojen kypsyminen johtaa uusien muistijärjestelmien syntymiseen. Ns. omaelämäkerrallinen muisti perustuu aivojen eri puolten yhteistoimintaan ja se kehittyy vasta n. 3 vuoden ikään mennessä. Tästä syystä ihmisellä ei useinkaan ole juuri muistikuvia varhaisemmista ikävuosistaan.



-ap- ja laitan kohta sivun, josta tämä on poimittua

Minulla on useampi selkeä muistikuva, joista ensimmäinen on ollessani 10 kk ikäinen. Olin oppinut seisomaan ja pungersin pinnasängyn laitaa vasten pystyyn. Aloin katsella ihmeissäni ihanaa kimaltavaa näkyä ja laitoin sormen suuhuni (tuttia en syönyt enää 8 kk jälkeen). Muistan selvästi miten äitini sanoi: nyt on jouluaatto ja se on joulukuusi.



Tätä en itse muista, mutta äitini mukaan opin 13 kk ikäisenä laulamaan. Sitä ei kukaan meinannut ensin uskoa, mutta Irwiniä hoilasin täyttä päätä äidin syntymäpäivillä ja kansa oli ihmeissään: Tant paulii leeepeelpaan.....



Muistan lisäksi että kävelemään oppineena ja hiukan isompana karkasin sängystäni alakertaan ukin ja mummon väliin nukkumaan. Silloin ilmestyi portaisiin lapsiportti.



Kolmas muistikuva on muuttomme jälkeen. Muutimme mummolasta vuokrayksiöön, kun olin 2 vuotta. Talo oli sellainen vanha luhtitalo, jossa oli yläkerrassakin asunto ja isossa ala-aulassa yhteinen vessa ja komeroita. Yläkerrassa asui setäni. Isälläni ja sedilläni oli keikkaileva tanssiorkesteri, ja kerran he harjoittelivat aulassa, minä istuin portaissa ja hoilasin.



Ja hiljattain tuli puhetta meikäläisen autokouluun menosta. Kysäisin äidiltä, että eikös isä opettanut sinua ajamaan ennen autokoulua, ajeltiin sillä pikkutiellä ja sinä olit ratissa ekan kerran. Äiti ällistyi että miten sinä sen voit muistaa, sinähän olit vasta 2 vuotta ja 2 kuukautta?



Ne tutkimustulokset voikin vetää vessanpöntöstä...

En kyllä muista murrosikävuosiltakaan juuri mitään. Muistihäiriö?

Mäkin muistan asiota ...en tietenkään mitään ' elämäkerrallisia' juttuja vaan enempi väläyksiä sieltä täältä.



Muistan esim. itseni istumassa potalla : )

siellä on kohta aivojen kehityksestä

Eli siis ei niin, että kukaan lapsi ei muista alle kolmevuotiaana tapahtuneita asioita... Luetun ymmärtäminen hukassa?

Kun kaikkien aivot ovat kehittyneet normaalia nopeammin : )))))



Tuota noin, en edelleenkään usko puoliakaan noista jutuistanne, että ne asiat muistaisitte ja varsinkin alle vuoden iässä, just joo : ))



-ap-

muistikuvani on se, että äitini pitää minua kiinni reidestä ja puristaa siitä. Keskustelin tästä äitini kanssa ja hänelle välähti: olimme tuolloin koko kesän Saksassa, jossa sikäläiset lapset istuivat nätisti ruokapöydässä. Minulta ei sitä vaadittu, ja äitini piti minua pöydässä kiinni reidestä.

Siinä oli pari muutakin hommaa, jotka natsasivat.



Ei, tuosta tilanteesta ei ole mitään valokuvaa.

ottaa ja kesästä jotain, kun olin täyttämässä kolme vuotta. Tyttäreni muistaa myös muutamia tapahtumia ennen kuin täytti kolme.

Esimerkiksi sen, että kävimme yhdessä talossa leikkimissä (missä kävimme vain kerran) ja että leikki naapurin pihassa hoitolasten kanssa. Muistaa nimiäkin.



Voi olla, että muistaa ja ainakin meidän kaksivuotiaan sanavarasto oli runsas. On siis mahdollista

" Tästä syystä ihmisellä ei useinkaan ole juuri muistikuvia varhaisemmista ikävuosistaan. "



Eli ap ymmärsi koko jutun väärin, hän sanoi ettei ole MAHDOLLISTA muistaa.



Ja mä muistan ainakin...

Ei ehkä aikuisena muista niin että voisi kertoa jotkut pitkät tarinat mitä tapahtui vuonna 1980 joululomalla.



Mutta toki ihminen muistaa jollakin tavalla asioita, muutenhan sillä ei olisi mitään väliä vaikka lasta olisi ekat kolme vuotta hakattu ja pahoinpidelty ja laiminlyöty miten päin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan yhtä lailla on tutkittu että nimenomaan ekat vuodet, miten lasta sillon on kohdeltu vaikuttaa olennaisesti koko loppuelämään.



Sitten oli musta hassu väite vähän asian vierestä, ettei alle kolmevuotias puhu. Häh? Puhua päliseehän ton ikäset monet jo ihan hirveästi. Muisti ei kuitenkaan ole mikään verbaalisuutta tarvitseva juttu. Yhtä lailla sitä muistaa hajuja ja makuja, ja eikös simpanssit ja muutkin eläimet muista ilman mitään sanoja.



Kyllä meillä lapset muistelevat asioita joita on tapahtunut ennen kolmea vuotta ja tiedän että muistavat ne ihan " oikeasti" . Kuitenkin luulen, että moni näistä jutuista ehtii unohtua ennen aikuisikää.

edessä oli lipasto ja televisio. Ikää mulla oli noin 2-vuotta ja äitini vahvisti tämän asian.

Pienikin lapsi tuntee pelot tms. Ja moni terapiamuoto uskoo, että tämä muistijälki, tunne, jää elämään. Terapiamuodosta riippuu, elääkö tuo muisti lihaksissa vai missä.

Tutustu Rosen-terapia.

kun tasan 2-vuotiaana (synttäripäivänäni) isä ajoi autolla pihan ja nousi autosta, avasi takaoven ja nosti autosta ensin 3-rattaisen Aku Ankka pyörän ja heti perään vaaleanvihreät keinonahkanukenvaunut!! Sain nuo molemmat 2-vuotislahjaksi:)



Itse olen jo 40 v. ja muista edelleenkin tuon päivän kuin eilisen:) Juttelimme kerran äitini kanssa lapsuudestani ja kun sanoin juuri tuon olevan ensimmäinen muistikuvani niin hän hämmästyi ja sanoi että kyllä noin on tapahtunut, mutta kuvia tai mitään puhetta myöhemmin tuosta jutusta ei ole ollut, joten minä vain MUISTAN:D Olipa ap:llä sitten minkälaista " faktaa" asiasta tai ei, niin se ei ainakaan minun kohdallani ole totuus!!

Olin ihan ihmeissäni mistä hän sen saattoi tietää että sieltä on joskus kuusi ostettu. Tyttö oli silloin 1v7kk kun on siitä kyseisestä pihasta kuusi haettu, eikä siitä kuusenhakureissusta ole sen koommin juteltu.



Missä kohtaa tyttäremme aivoista poistuu kaikki alle 3v koetut muistot.

Hänellä kun on kovin tarkka muisti ollut tähän asti.

mutta jos tapahtuma on tehnyt syystä tai toisesta syvän vaikutuksen (kyseessä voi olla vaikka joulukuusen osto) niin se saattaa säilyä vaikka kuolinvuoteelle asti päässä.



Itse olen huomannut että jo nyt esikoiselta esim on unohtunut jotakin arkisia muistoja, joita vielä jokin vuosi sitten muisteli varhaislapsuudestaan.

Moni huono vanhempi kohtelee lapsiaan huonosti tuolla verukkeella, " koska pikkulapsi on aivoton ja muistamaton" . Se ei pidä paikkaansa laisinkaan. Vaikka aivot koko ajan esim. tyhjää tiedostoja uuden tiedon alta ei traumaattiset kokemukset tai välinpitämättömyys ja yksinäisyyden tunne mihinkään ihmisen mielestä katoa.