KUKAAN LAPSI EI MUISTA ALLE 3v. TAPAHTUNEITA ASIOITA!!!
Ja kaikki ne alle 3v. muka muistetut asiat on peräisin vain kertomuksista ja valokuvista, joten tuo Paulan lapsi ei tule muistamaan tapahtumaa, se on varma.
ja joku tuossa ketjussa sanoi muistaneensa mitä tapahtui kun oli puolitoista vuotias, just joo : )))
Kommentit (59)
ensimmäisen elinvuoden asioista ei oikein muista- tietosesti siis, mutta kyllä muistaa jo sen jälkeen jotain.
eikä kertomuksista, koska monissa jutuissa ollut yksin. (äitinsä oli paljon poissa kotoa, kun oli yh ja jatkuvasti töissä)
Olen adoptoitu ja kysyin äidiltäni, että koska tälläinen ja tälläinen syy sairaalassa käyntiin on ollut. Äiti sanoi, että papereideni mukaan ollessani 1 vuotta ja 8 kk. Asiasta ei oltu kanssani jälkikäteen puhuttu.
Sellaisia, joita mulle ei ole kerrottu.
Lapsen muisti alkaa yhtäkkiä toimia kun lapsi täyttää kolme, vai mitä meinaat, ap? Meidän 2½-vuotias muisti esim. sen, kun kävi viime keväänä mamman kanssa konsertissa. Meillä ei ole siitä valokuvia, ei olla siitä juuri edes juteltu, mutta kun mentiin mamman kotikaupunkiin ja ajettiin konsertin ohi niin tyttömme hihkaisi että " me oltiin tuolla mamman kans konsertis!" . Emme ole siinä välissä käyneet mamman kotikaupungissa. Kyllä lapsen muisti vaan pelaa jo paljon alle 3-vuotiaanakin.
että olisi mahdollista. Vaikka jotain näkeekin ei tajua mitä tarkalleen ottaen tapahtui. Asiat näkyy sekoittuvan kivasti isompienkin päässä. Kun luin kirjeitä presidentille -kirjasta koululaisten kirjeitä, niin nauraa sai niitä juttuja.
laitahan sitten tutkimustietoa tännekin.
Pelkkää sontaa tuo väitteesi, tai sitten olen esim itse ihmelapsi, lapsistani puhumattakaan.
Muistan jutun, joka mulle tapahtui kun olin lapsi. Olin yksin pihalla (omakotitalo) kun portille ajoi pakettiauto. Sieltä tuli mies, joka kysyi minulta jotain äidistäni, en muista ihan tarkalleen mitä. Sitten mies näytti minulle karkkipussia, ja kysyi tulisinko hakemaan karkkia. Olin juuri menossa, kun äitini syöksyi sisältä nappaamaan minut, ja kantoi sisään.
Mulle ei ole tästä tapahtumasta koskaan mitään kerrottu, mutta muistan sen silti. Kysyin asiasta vanhemmiltani muutama vuosi sitten, kun halusin tietää onko se oikea muisto vaiko vain kuvitelmaa. Kuulemma ihan oikea muisto. Joku mies oli yrittänyt siepata minut kun olin 2 v 3 kk. Äitini vei minut sisään, ja soitti poliisit. Mies saatiin kiinni, mutta kun mitään ei ollut ehtinyt tapahtua (mies ei ehtinyt edes koskea minuun) niin hän pääsi kuin koira veräjästä. Myöhemmin sitten jäi kiinni lapsenraiskauksesta ja sai siitä tuomion. Eli läheltä liippasi minun kohdallani, ja tosiaan ihan itse muistan jutun!
Itse olimme ko tapahtumat unohtaneet, muistimme vasta kun lapsi kertoi että niinpäs tosiaan kävikin...kyse oli jutuista tyyliin ilmapallo räjähti kun leijaili lähelle takkatulta, siis aikuisille ihan merkityksettömiä juttuja jotka ei jääneet mieleen eikä tullut mieleenkään jälkeenpäin puhua, mutta lapselle isoja tapahtumia :)
Muistaa voi, vaikka ei vielä mitään puhuisikaan. Oppiihan yksivuotiaskin olemaan koskematta kuumaan hellaan, jos kerran siinä sormensa polttaa.
jotta niistä voi traumatisoitua. Tämä vaan jos ajattelit että " onneksi sille lapsiraukalle ei jää " pahoja muistoja" äitinsä surmasta..."
vaan esimerkiksi aikuisena eivät voi muistaa mitä alle kolme vuotiaana tapahtui. Tämä on ihan varmasti tutkittua faktaa.
ja toki kolmevuotias voi sanoa olleensa viime kesänä muumimaailmassa, mutten nyt puhukaan sellaisesta muistamisesta : ) Ja nämä " muistot" eivät varmasti muistu mieleen aikuisena muutakuin valokuvista ja kertomuksista (siis jos olet ollut muumimaailmassa kaksi vuotiaana)
-ap-
Meillä ei tosiaankaan ole albumissa valokuvia siitä, kun pedofiili suunnitteli sieppaavansa minut. Emme ole myöskään asiasta jutelleet, koska vanhempani ajattelivat etten ymmärrä mistä oli kyse (en silloin ymmärtänytkään, muistan kyllä asian mutta en mitenkään kammottavana kokemuksena) ja että en tule sitä isompana muistamaan.
Mutta minä muistan, vanhempani olivat siitä erittäin järkyttyneitä ja yllättyneitä kun otin asian puheeksi.
Eli ne faktat eivät ole mitään sataprosenttisia totuuksia.
Itsekin muistan hyvin pienestä asioita, ovat lähinnä visuaalisia muistoja ja aika outoja, esimerkiksi kokolattiamatosta minulla on erittäin elävä muisto.
2 v 1 kk -ikäisenä tapahtuneesta muutosta asioita, joita ei ole varmasti valokuvattu tai kerrottu; askettäin puhuin äitini kanssa näistä 40 v vanhoista jutuista, ja hän oli aivan ihmeissään; näin oli tapahtunut. Kyllä merkittäviä asioita voi muistaa.
Laitapa tähän ne tutkimukset, joihin viittaat. Luulisin löytyvän myös muita tutkimuksia. Oletko tutustunut tutkimusten metodeihin; miten tätä asiaa on selvitetty?
Itse muistan asioita noin yksivuotiaasta eteen päin. Valokuvia meidän perheessä ei ole otettu, minusta otetut valokuvat ovat kaikki sukulaisten ottamia. Muistan nyt vielä aikuisenakin asioita ja tilanteita, joita ei ole valokuvattu eikä kerrottu. Sanottakoon, että mulla on ollut melko erikoinen elämä alle viisivuotiaana, ja monet asiat lähes vauva-ajoilta ovat mielessä.
ajalta jolloin olin varmuudella alle 2 v. Näistä tapahtumista ei edes ole olemassa valokuvia.
Olin hoidossa alee 3-vuotiaana (n.1½-2½v.) Paikassa jossa tämä perheen isä heilui puukon kanssa ja hakkasi hoitotätiä uhaten tappaa yms... Muistan kuinka istuttiin lastenhuoneenssa pöydän alla kun pelotti!
Ja muistaa kun istui 2 vuotiaana poliisilaitoksen pöydällä poliisin lakki kädessä ja lakissa oli lyyra. Vaari oli karannut kadulle myymään Työmies-lehteä, kun äitinsä oli poissa. Ei sitä ole kukaan kertonut, eikä ole valokuvia, eikä ollut vaarin äiti edes paikalla...
Mutta toi on kyllä totta, että kyllä munkin lapsi on muistanut ihan pienestä mitä tapahtui viime kesänä, mutta ei muista niitä enää nyt, kun vuosia on kulunut paljon välissä.
Ap:n ikiomaan mutuun?